Kysymys kuuluu, voiko pentukoira olla liian aggressiivinen?
Meillä on nelikuukautinen sekarotuinen urospentu ja edessä taitaa olla luopuminen siitä. Meillä on pieniä lapsia, enkä uskalla ottaa sitä riskiä, että koira vahingoittaa heitä. Pentu on ollut alusta asti mahdoton puremaan ja nyt hampaat alkavat olla sitä luokkaa, että niillä saa jo pahaa vahinkoa aikaiseksi. Lähes kaikki omat vaatteeni ovat jo riekaleina, kun koira hyppii kimppuun. Vaatteista ei niinkään, mutta nilkkoihin ja käsivarsiin se käy kipeää ja veri lentää.
Kaikki mahdolliset täältäkin poimimani niksit on kyllä koitettu tehdä, kieltäminen, luun tarjoaminen pureskeltavaksi, eristys ja kuonon nippailut, korvasta pureminen jne..... Pentu on ollut alusta asti hyvin itsevarma luonne, ei pelkää mitään. Muuten vaikuttaisi niin fiksulta, mutta minäkään en kohta pärjää sille, kun päättää riehua ja purra. Kieltämisestä pureminen vain yltyy.
Lasten kimppuun haluaisi heti syöksyä myös puremaan, vaikka mitään kielteisiä lapsikokemuksia ei ole ja alusta asti heihin tottunut. Mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Pelottaa ajatuskin, että koira pääsee pihalla leikkivien lasten kimppuun.
Mietinnässä onkin, mikä olisi järkevintä tässä tilanteessa, viedäänkö koira eläinlääkärin lopetuspiikille vai muuttaako se uuteen kotiin? Voiko pennusta jo nähdä, että se on luonnevikainen vai saako joku kasvatettua siitä itselleen hyvän koiran. Surullista, mutta jotain on tehtävä :(
Meillä on nelikuukautinen sekarotuinen urospentu ja edessä taitaa olla luopuminen siitä. Meillä on pieniä lapsia, enkä uskalla ottaa sitä riskiä, että koira vahingoittaa heitä. Pentu on ollut alusta asti mahdoton puremaan ja nyt hampaat alkavat olla sitä luokkaa, että niillä saa jo pahaa vahinkoa aikaiseksi. Lähes kaikki omat vaatteeni ovat jo riekaleina, kun koira hyppii kimppuun. Vaatteista ei niinkään, mutta nilkkoihin ja käsivarsiin se käy kipeää ja veri lentää.
Kaikki mahdolliset täältäkin poimimani niksit on kyllä koitettu tehdä, kieltäminen, luun tarjoaminen pureskeltavaksi, eristys ja kuonon nippailut, korvasta pureminen jne..... Pentu on ollut alusta asti hyvin itsevarma luonne, ei pelkää mitään. Muuten vaikuttaisi niin fiksulta, mutta minäkään en kohta pärjää sille, kun päättää riehua ja purra. Kieltämisestä pureminen vain yltyy.
Lasten kimppuun haluaisi heti syöksyä myös puremaan, vaikka mitään kielteisiä lapsikokemuksia ei ole ja alusta asti heihin tottunut. Mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Pelottaa ajatuskin, että koira pääsee pihalla leikkivien lasten kimppuun.
Mietinnässä onkin, mikä olisi järkevintä tässä tilanteessa, viedäänkö koira eläinlääkärin lopetuspiikille vai muuttaako se uuteen kotiin? Voiko pennusta jo nähdä, että se on luonnevikainen vai saako joku kasvatettua siitä itselleen hyvän koiran. Surullista, mutta jotain on tehtävä :(
Vastaukset 30
Vanhimmat
Moi
Tosi vaikea sanoa tuosta sinun juttusi perusteella mikä on normaalia ja mikä käytöshäiriötä. Minusta kuitenkin 4kk koira on ihan täysi pentu, ja ne yleensä tuppaa riehumaan ja puremaan. Meilläkin koira tuonikäisenä puri ja ajattelin jo etteikö ikinä opi, mutta kyllä se lopetti kun ikää ja järkeä tuli lisää..
Valkopippuri on aika tehokas kun laittaa jalkoihin niin ei käy kimppuun montaa kertaa. Ollaan käytetty sitä monen koiran kanssa..
Uskon, että koira on normaali villi pentu..ei pidä luovuttaa noin helpolla. Terveet Koiranpennut on leikkisiä..ja jopa purevaisia..
Aivan ehdottomasti pitäisin koiran, enkä tällaisia luultavasti miettisi, jos meillä ei olisi lapsia. Suurin pelkoni on siis nimenomaan nuo lapset. Voiko koiralla olla nyt joku pomoiluvaihe sitten meneillään, onko se vielä normaalia, että murisee ja puree hampaat irvessä ja hyökkäilee kimppuuni?
Olen kokeillut myös maassa pitämistä ja se ei näytä tälle koiralle sopivan ollenkaan, taistelee aivan tosissaan vastaan ja irtipäästämisen jälkeen hyökkää hirveällä raivolla kimppuun.
Todella ikävä tilanne ja ymmärrän hyvin huolesi.
Suosittelisin että ostaisit Jan Fennellin kirjan
Koulutan koirani : 30 päivän teho-ohjelma / Jan Fennell ; suomentanut Elina Lustig. Mikäli nidettä ei löydy paikallisesta kirjakaupasta voit ainakin löytää sen seuraavista pääkaupunkiseudun kirjastoista:
http://www.helmet.fi/search*fin/afennell/afennell/1,10,17,B/frameset&FF=afennell jan&4,,5
Kirjan nimi kuullostaa ehkä hieman tylyltä, ja saatat ajatella että tässä vaiheessa ei enää kirjoja kannata lueskella. Siksipä suosittelenkin juuri kyseistä teosta, sillä uskon että ongelmasi ratkeavat juuri kyseisen teoksen menetelmiä seuraamalla. Kirjassa on paljon käytännön ohjeita miten pentuun tulisi suhtautua jo sen ensimmäiusistä tunneista lähtien aina aikuisikään asti. Monet koirat ovat säästyneet piikiltä juuri kyseisen kouluttajan ansiosta. Koko homman idea on johtajuuden itselleen ottaminen väkivallattomin menetelmin. Toivottavasti jaksat kokeilla!!
Menkää koiran kanssa pentutokoon. Siellä opetetaan ohjatusti hyvän käytöksen alkeita. Paikkakuntasi koirakerho/ koirayhdistys järjestää varmaankin jonkinlaista koulutusta.
4kk vanhalla ei ole vielä kyseessä mikään oikea johtajaksi-yrittämis-vaihe, laumahierarkiasta se tajuaa vasta isompana, ehkä 1- 1½ vuotiaana se yrittää johtajan paikkaa jos ette nyt saa sitä tottelemaan. Dominoiva se voi olla, mutta ei varsinaisesti johtajuutta yritä tavoitella. Kunhan kokeilee rajojaan ja purkaa energiaansa.
Tuo kiinnipitäminen on koiralle näköjään pelkkää leikkiä ja kertoo hyvin dominoivasta luonteesta, kun se ei alistu. Jos tuolle linjalle lähtee, että selättää koiraa, niin se on pidettävä_selällään_niin kauan, että se ei enää taistele vastaan vaan rentoutuu ja alistuu. Kun lasket sen liian aikaisin irti, niin koiran itseluottamus vain kasvaa kerta kerralta.
Kaverini koira oli samankuuloinen tapaus, se oppi kieltosanan EI vesisuihkun avulla (kukkasumutepullosta kuonolle ja EI!!) oppi, mutta nykyään vesisuihku on koiran mielestä mukava leikki sekin.
Hyvin dominoivalle eivät kovat otteet tehoa, jotkut koirat vain innostuvat niskasta nappaisusta, selätyksistä, jopa kivusta ne saattavat vain sisuuntua lisää. Itse yrittäisin koiralle saada käskyn EI tarkoittamaan "lopeta mitä olet tekemässä ja kuuntele uudet ohjeet" ja sitten antaa uudeksi ohjeeksi vaikka "istu", "tänne" tai "seuraa perässä keittiöön". Ihan mitä vain VAARATONTA TEKEMISTÄ ;) Opetathan koiralle joitain pikkujuttuja jo? Koiran pitäisi oppia kuuntelemaan ihmistä, ottamaan katsekontaktia ja ymmärtämään, että kun tekee vaaditun asian, saa aina jotain mukavaa palkaksi.
Eli, lähtekää pentutokoon (siellä varmasti "kamalampiakin" tapauksia, rohkeasti vain sekaan).
Miten se muuten käyttäytyy teidän lapsia kohtaan?? Yhtä aggressiivisesti?
Tämänkin kirjan olen lukenut moneen kertaan ja täytyy kyllä minunkin sanoa, että se on parhaita koirakirjoja, joita olen lukenut!
Fennelin ohjeita meillä on yritetty noudattaa mahdollisimman hyvin alusta asti, tietysti välillä tulee lipsumisia, joka tietenkin on huonompi homma, mutta inhimillistä.
Kiitoksia kuitenkin vastauksestasi :)
sinullekin..
Syksyllä oli tarkoitus mennä pentutokoon, se alkaa paikkakunnallamme.Jos tässä nyt sinne asti selviämme.
Kiinnipitämisestä päätimmekin luopua juuri sen takia, että minä en pystynyt enää aina pitelemään koiraa ja tästähän se nimenomaan saa sitä itseluottamusta lisää. Ja koira nimenomaan sisuuntuu vain lisää kovemmista otteista.
Muissa asioissa koira on vaikuttanut hyvin fiksulta, oppinut hyvin tavalliset käskyt, istu, maahan, paikka, katsekontakti jne.. Seuraa käsky menee sitten kimppuun hyppimiseksi.
Ja lapset.. lapsia kohtaan varsinkin koira on ärhenteleväinen, pienin laukaisee aivan selvästi jonkun saalistusvietin taaperrellessaan pihalla. Taisikin olla liian iso pala purtavaksi koiran kouluttaminen, kun on pieniä lapsia. Varsinkin, kun sattui tällainen kovapäinen koira.
Luovu koirastasi hyvän sään aikana. On olemassa "varmempiakin koiria". Ei maailma tähän lopu! Elämä jatkuu. Tee viisas päätös aikuisena jo lastesikin takia. Ethän voi olla koko ajan vahtaamassa, mitä tapahtuu. Tai koira on oltava häkissä tai kiinni välillä. Ja sehän ei tee kuin hallaa tuommoiselle koiralle. Kuka "nauttii" tämmöisestä koiranpidosta ? Ei koira eikä perhe. Koiran piträä olla LUOTETTAVA ystävä koko perheelle. Melko raskasta touhua, kun koti, lapset ja tuommoinen koira vielä hoidettavana. Jos olet mielestäsi jo kaiken yrittänyt , niin päätös ei lopussa ole niin hirmuinen. Voithan antaa sen vaikka jollekkin pitkän linjan koiraihmiselle. Itse luovuin vastaavanlaisesta. Hyvin kaunis sakunarttu, alle vuoden, mutta...ei siteänyt lapsia ollenkaan eikö vieraita. Liian raskasta ja riskaabelia touhua...
Meillä pentuna koira oli myös aivan riiviö ja silloin välillä kyllä otettiin niskasta kiinni ja koira maahan. Siinä sitten oltiin niin kauan kunnes koira oli rimpuilematta ja jos alkoi uudelleen puremaan niin samantien koiraa niskasta kiinni. Aikaa meni kyllä sillä ei se heti asettunut mutta ideana se että ei ensin napata niskasta kiinni ja rangaista käytöksestä ja sitten ei vaan se on tehtävä joka kerta
Hei Riiviö!
Luin muutaman viestin,joihin oli jo vastattu.
Jan Fennell:n kirja on ihan ok.
Tärkeintähän tässä koiran kasvatuksessa on huomioida milloin,
missä tilanteissa, miksi
ei-toivottu käyttäytyminen alkaa? Eli selvittää syy ja toimia sen mukaan.
Kerroit että pentu puree tai iskee hampaitaan sinuunkin?
Voi olla että hän on aika dominanttia tyyppiä? Taikka ehkäpä haluaa saada HUOMIOTASI tällä tavoin?
Onko niin, että kun hän käyttäytyy hyvin, et ehkä häntä noteeraa vai...et ehkäpä ehdikään harrastaa jotain mukavaa pentusi kanssa?
Tekeekö hän(pentu) puremisen/riehumisen juuri jonakin tiettynä aikana(esim. hoidat/kosketat lapsiasi)kokeeko ehkäpä mustasukkaisuutta siitä...
Tärkeintä on ettei hermostuisi koiraan ja alkaisi riehua/taistella hänen kanssaan.
Rauhallinen käytös tarttuu myös koiraan.
Se, ettei huomioi koiraansa näinä puremistilanteissa on tärkeää.
Älä sano mitään, älä koske koiraan, ei edes katsekontaktia.
Muutoin opetat koirallesi tavan kommunikoida kanssasi ja antaa hänen saada huomiotasi "väärällä" tavalla.
Mene pois tilanteesta, vaikka toiseen huoneeseen, jos ei lopeta puremista.Ja palaa takaisin hänen luokseeen kun on rauhoittunut ja muista palkata häntä todella hienosti.
Joku herkkupala tai mikä häntä todella kiinnostaa(rapsutus ym...
Näytä koko kehollasi ja äänelläsi(muista ystävällinen ja iloinen äänenpaino).
Käskytys ja kieltäminen ei auta. Se vain lisää vääränlaista huomiota koirallesi.
Yksinkertainen sääntö, mutta joskus niin vaikeaaa.Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta tarvitaan.
ELI
Palkitse koiraasi AINA siitä minkä hän tekee oikein(lue: huomion antaminen oikeissa tilanteissa)
EI siitä minkä tekee väärin( ei saa kieltää/käskeä/koskea koiraan!
Aina ei "näe" itse niitä omia kehonviestejä, mitä koiralle viestitään.Koirasi tarkkailee kuitenkin jatkuvasti sinua;)
Jos itselläsi ei ole aikaa esim. harrastaa koirasi kanssa, pyydä jotakuta muuta auttamaan tilanteessasi.Kaikkea ei tarvitse jaksaa itse.
Kenellekkään koiralle, kun ei ole hyväksi olla tyhjänpanttina/sohvaperunana kymmeniä tunteja päivässä;( Se voi lisätä karvapallosi turhautumista oloihinsa.
Hyvä kirja on myös
Patricia Mcconnell;Hihnan toisessa päässä
Moi!
Inhottava ongelma sulla, mutta luulen ettei tuo käytös kieli sitä etteikö koira vanhempana osaisi käyttäytyä.
Se on vaan sen ikänen että kaipaa huomiota ja hampaitten takia hirveesti kaikkee mitä purra ja repiä.
Mun oma koiran pentuni oli kans mun kummitytön kimpussa kokoajan hampaineen, mutta se tais olla ihan silkkaa mustasukkasuutta.
Minä sain omalta koiralta tuota puremis vimmaa pois sillä että tein ittestäni pahan hajusen ja makusen ja koiran omat lelut huokutteleviksi.
ja kielsin aina kun koira edes ajatteli purevansa ja jos puri vaikka kesken leikin niin lopetin leikin siihen ja kielsin koiraa.
elikkäs icepoweria kinttuihin ja maksemakkaraa leluihin.
lapsia mulla ei oo niin en tiedä miten siinä ongelmassa auttaa mutta. Mutta ite tein niin, että kun kummityttö tuli kylään niin heti kun yritti purra tai ärhennellä niin panin koiran toiseen huoneeseen ja laskin pois kun rauhottu(lopetti haukkumisen)
ja taas jos yritti mitään nii eiku takasi sitten jos poika osas olla nätisti niin kummityttö anto herkun.
Unohtu mainita että anna vanhoja sukkahousuja ja villasukkia purtavaks ja revittäviks.
Kyllä näistä tsemppausta ainakin kovasti saa, näistä vastauksistanne, kiitos!
kaikista kirjotuksista yhtään mitään! Kaikkein inhottavimmat kirjoittajat ovat vain niita vierailijoita, jotka eivät tiedä mistään mitään!!
T.Issukka
Vaikea sanoa noin rivien välistä, mutta jotenkin kuulostaa ettei kyseessä ole agressiivisuus. Vai liittyykö puremiseen uhoamista?
Yksi keino on hommata kuonokoppa ja laittaa se päälle aina kun pureminen alkaa. Mikäli koiralla on älliä, pian riittää jo pelkkä kuonokopan näkeminen lopettamaan puremisen. Pakotehan tuo on, mutta voi toimia, jos näyttää ettei muusta ole apua.
Kuulostasisi koulutuksen puutteelta. Oikeanlaisen ja osaavan sellaisen. Pennnut pureksivat aina, eikä se todellakaan viittaa luonnevikaisuuteen. Ja koira hyppii ja pureksii myös aikuisena, ellei sitä opeteta tekemään toisin, kerrota kuinka kuuluu käyttäytyä, kuka on pomo jne... Varmasti joku muu saa siitä ihan hyvän koiran, mikäli itse aiot yrittää sen kanssa vielä, suosittelisin ottamaan yhteyttä koiraterapeuttiin. He tietävät ja osaavat neuvoa. Mitä ihmettä muuten ajattelitte alunperin, miksi otitte pennun jollei mitään tietämystä ole? Ei mikään pentu ole kouluttamatta yhteiskuntakelpoinen. Kuten ei lapsikaan.
Kokemusta on kovapäisen koiran kouluttamisesta. Ei ole kyse pelkästän kouluttajan ammattitaidosta, tai sen puutteesta, sillä aina voi oppia lisää. Mun neuvoni on, että ellei edellisistä neuvoista ole apua, ota yhteyttä paikalliseen koirien koulutusta järjestävään yhdistykseen(esim.joku kennelkerho / koiraharrastajat tms) ohjaajat yleensä osaavat auttaa jonkinverran.Kannattaa myös alkaa harrastamaan koiran kanssa jotain, se lujittaa luottamusta puolin ja toisin(esim TOKO/Agility).Samalla oppii sekä itse että koira jotain uutta, ja hauskaa.
Samaa mieltä. PITÄÄ PANEUTUA ASIAAN. Itsellä oli samanlainen. Ei tullu mistään mitään, lopetin ,kun oli lapsetkin pieniä. Parempi näin, kun ottaa riski että puree lapsia, omia ja vieraita. Eihän se ole mukavaa, mutta kahdesta pahasta oli valittava pienempi ja halvempi paha. Se oli sakemanninarttu. Kasvattaja sanoin vaan, että "vaihdetaan pentu". Aikamoista vastuuta. Näin jälestäpäin ajatellen, sen emä OLI OMITUINEN. HYVIN varuksellinen vieraita kohtaan. Meidän koira puri muita perheenjäseniä ja vieraita, ei minua. Hyvä vartiokoira minun kanssa autiolle saarelle - mitäs siellä olisi ollut vartioitavaakaan ?? Hyvin kaunis ulospaäin, ja pää laho. Semmosta sattuu. Kokeneet koiraihmiset kävivät ihan kotonani ja kävin koirakoulutuksessakin (yritin). Ei saanu koskaan vieras katsoa hampaita edes. Aiemmin minulla oli uros saku ja TOSI KILTTI. Olipa yllätys ssada tuommoinen vammapää. Nykyisin mulla on VILKAS bernipentu, joka sekin on villinnyt ja yrittänyt hammastaa, mutta se on tervepäinen. Eron tietää, varsinkin minä, jolla oli tuo laholatva. Hyvin, kun lopetin. Helpotus.
Minä kyllä uskallan myöntää ajattelemattomuuteni siinä asiassa, että en ottanut huomioon tällaista puremisongelmaa. Meillä kummallakaan ei ole ollut aikaisemmin TÄLLAISTA pentua, ei myöskään tuttavapiirissämme, jossa useampi koira on.
En todellakaan väitä, että olisin koiraekspertti, enhän silloin kyselisi täällä neuvoja, mutta on myös väärin sanoa, että meillä ei olisi mitään tietoa asioista.
Myönnän myös sen, että minulta ei liikene koiralle aikaa läheskään niin paljon kuin esim. sellaiselta, jolla ei ole lapsia. Mutta olen myös vastuuntuntoinen aikuinen, ja teen parhaani aikani puitteissa. Vastuuntuntoinen olen myös siinä asiassa, että jos koira on uhka lapsillemme, se joutuu lähtemään meiltä.
Ja kuten ylempää voit lukea, koira ei ole kouluttamaton, se osaa jo hyvin paljon asioita.
kertomuksestasi, todella hyvä kuulla tällainenkin vastaus, vaikka surullista. Minkä ikäinen narttu oli, kun teit päätöksen?
Kiitos ymmärryksestäsi. Ajattelin jo, että mitähän ajatuksia tämä tositarina herättää. Narttu oli alle vuoden. Se puri tytärtäni (tytär n. 10 v.)ja tyttären koulukavereita. Alussa se saattoi olla ihan normaali ja yx kax tarrasi kovasti ranteeseen. Tytär soitti mulle töihin usein, että "no niin Lissu on purrut taas, kun oli kaverit sisällä." Se vietiin häkkiin (entisten talonomistajien jäljiltä, kun heillä oli ajuri) vieraiden tullessa. Sakemanni ei ole mikään häkkikoira tai juoksulankakoira. Ei sitä voi niin pitää. Jos sitä talutti ja lapsia kulki vaikka etäämmällä se alkoi murista. Kerran se ihan hyökkäsi arvaamatta veljen poikani (6 v.) päälle, kun talutushihna oli löysällä, onneksi ei ihan yltänyt purra, se yritti naamasta purra. Yritimme saada positiivisia kokemuksia lapsiin ja vieraisiin. Viimenen tikki oli, kun eräälle miehelle annoimme karkkia, että menee kyykkyyn ja kääntää pään poispäin (ei ole uhkaava näin) ja tarjoaa karkkia. Tuli hakemaan ja oli kuin ei mitään ja taas, yx kax ranteeseen ja ärisemään. Elämä ei ole aina niin suoraviivaista ja on joskus viisautta tehdä koviakin päätöksiä. Kyllä harmitti kovasti.
Hei vaan!
KAIKKI koiranpennut purevat eivätkä usko mitään. Pentuhampaat on terävät kuin naskalit ja niitä kutittaa. En lopettaisi koiraa tai luopuisi siitä ainakaan ennenkuin se on noin puolivuotias, että varmistuu, onko se koulutettavissa vai ihan oikeasti mielenvikainen.
Ja ihan vaan vinkiksi, itsekin äiti kun olen, että ei koiranPENTUJA perheisiin, jossa lapset ovat alle kouluikäisiä. Vaikka mitä puhutaan, että LAPSELLE on hyvä varttua kun on koiria perheessä, niin KOIRANPENNULLE tilanne ei ole sama. Aikuinen koira lapsiperheessä on tietenkin täysin eri asia. Koirathan eivät luota pieniin lapsiin ja pyrkivät valtaamaan sen pomon paikan - ja varmasti pentukin siinä onnistuu, kun lapsi vetää kätensä kirkuen pois sen purukaluston luolta sen sijaan että tarttuisi pentua kuonosta ja antaisi takaisin.
Ja seuraavan koiran kun otat, niin suosittelen kyllä puhdasrotuista PERHEKOIRASTA syntynyttä, en kennelikoiraa enkä sekarotuista "omituisenoloisen" nartun jälkeläistä, vaikka sellaisia ilmaiseksi saakin.
Se oli puhdasrotuinen jo kauan kenneliä pitäneen henkilön kasvatti. Otin toisen rodun luovutuikäisenä ja hyvin meni 11 v. Nyt on taas pentu ja lapsenlasten kanssa ja muiden kanssa mennyt hyvin. Katsoin kyllä ammatti-ihmisten kanssa, että tuolloinen narttuni ei ollut päästään ok.
AIKUISEN VASTUU ON, että katsoo koiranpennun ja lasten perään. Niin minä olen tehnyt. Kyllä työtä vaatii, mutta kannattaa!! Lapsi pitää opettaa olemaan koiran kanssa ja päinvastoin ja oltava KOKO AJAN silmällä, kun lapsia. Kyllä voi ja pitääkin ottaa pentukoira lapsiperheeseen, ainahan näin on ollut läpi maaliman sivun. KOran pitää tottua kaikkeen mahdolliseen, mitä maailmassa on jo kasvuvaiheessa tullakseen kansalaiskelpoiseksi. Aikuisena hankalampaa.
Minkä rotunen?
niin selviää
kaikkia noita vastauksia, joten kysyn ehkä uudestaan että mitä rotuja siinä pennussa on?
Voihan olla niin että pentu on hyvin saalisviettinen,jolloin mikä tahansa liike saa sen hyökkäämään.Sillon se on tosi hankala yhdistelmä lasten ja taitammattomien ihmisten käsissä.
Näin siinä kävi, keskustelimme asiasta myös kahden kouluttajan kanssa. Tänään mies vei koiran eläinlääkärille, joka oli epäillyt jopa kasvainta tai muuta sellaista, koska koiran käyttäytyminen on mennyt parissa viikossa niin pahaan suuntaan. Koira oli murissut myös eläinlääkärille. Lääkäri oli sitä mieltä, että maailmassa on kuitenkin niin paljon hyväluontoisiakin koiria, että on turhaa laittaa kiertoon tällaista tapausta, joka mahdollisesti vielä siirtäisi geeninsä eteenpäin (jos niissä nyt jotain vikaa oli).
Surullinen päivä perheellemme.
Mitä tästä opimme? Seuraava koiramme tulee olemaan aikuinen, lapsiin tottunut, melko varmasti rotukoira. Ja vähän aikaa myös odotamme, että lapsemme ovat isompia.
että miksi pelkän epäilyksen perusteella lopetitte koiranne? Itse en olisi tyytynyt yhden ell. diagnoosiin! Jotenkin tuntuu uskomattomattomalta, mutta kun seuraavan koiranne otatte, niin ottakaa ihmeessä pentu, jonka saatte "muokattua" itsenne mieleiseksi!!
toi on ikävä tilanne:(. Mulla oli 9kk sekarotuinen koira ja se oli mulle tosi rakas. siinä oli vaan yksi huono puoli ja se oli se että se pelkäsi vieraita ihmisiä. Kävin monta kertaa koirakoulussa mutta ne ei voineet tehdä asialle mitään. kun pentu kasvo siitä tuli VALTAVA! Ja sen pelko muuttu pahemmaksi se ei antanu vieraiden koskee ihteensä, ei kukaan es halunnu koskee siihen kun tuntu että se ois tullu päälle! Mulle se oli kuin toinen koira. anto tehä itelleen mitä vaan ja usko kaiken mitä sille sanoin.. ainut oli se että oli niin hyökkäävä vieraita kohtaan. oispa sillä ollu toi sun koiran vika niin oisin onnellinen.. se olisi meillä varmaan vieläkiin.
Tässä kuitenkii neuvoni: Kun koira alkaa pomppi ja purra sua, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. odota kunnes se lopettaa ja kehu sitä sitten. Koirallasi on varmaan liika innostusta eli älä leiki sen kanssa esim. juoksu- tai veto leikkejä. Paremminkin voisit heitellä koiralle vaikka palloa. jos leikit koirasi kanssa innostavia leikkejä muista lopettaessasi huolehtia että koirakin ymmärsi leikin päättyvän. kun koira liika innostuu siis niin älä vain anna sille mitään huomiota, vaan kun sen kiinnostus sinuun alkaa loppua niin kehu sitä ja silitä esim. lapaluista.. :)
Tiedän miltä tuntuu luopua omasta koirasta.. ;( Mulle voi myös meilata kaikki jotka ovat kokeneet koirasta luopumisen tuskan ja toki muutkii!
ohoh.. se on jo siis lopetettu.. tosi ikävää.. luin vain sen ekan jutun enkä älynny.. siinä eikyllä oomitään uutta etten mä älyy...
Mä tiiän miten hirveetä on luopua lemmikistä.. Voit yhä meilailla mulle sillä koin saman noin 2kk sitten.. ;(