Ulkona käynti tekee vain surulliseksi

Kävin taas kavereiden kanssa ulkona, koska lupasin niin olin selvinpäin.
Kavereilla tuntui olevan kivaa, minulla ei niinkään.
Kun kuljettelin kaverit koteihinsa tyttöystäviensä ja vaimojensa luokse ja palasin omaan tyhjään yksinäiseen asuntooni.. Jostain syystä tuli paha olla, yksinäisyys tuntui musertavalta. Teki mieli itkeä. Vieläkin tekee pahaa.. Kaipaan lohdutusta.. Jotakuta, ettei tarvitsisi olla yksin.
12778
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Hei! Niin..No, mikä vaiva, että sinä yksinäinen? Jos minä kutsun tutustumaan, ulkoilemaan--->sinä et suostu!!!!!!! Haluat vain yksin, itkeä ja aiheuttaa itelle tuskaa. Vastakaa

Äänestä
  • Koska en ole helsingistä. Siinäpä se!

    Äänestä

  • SF. kirjoitti:

    Koska en ole helsingistä. Siinäpä se!

    Ai olet kehäkolmosen ulkopuolinen juntti? No eipä siinä, ei minuakaan kiinnosta siinä tapauksessa yhtään. Onneks Helsingissä on kaikki mitä Suomessa tarvitsee olla!!!!!

    Äänestä

  • h-ki kirjoitti:

    Ai olet kehäkolmosen ulkopuolinen juntti? No eipä siinä, ei minuakaan kiinnosta siinä tapauksessa yhtään. Onneks Helsingissä on kaikki mitä Suomessa tarvitsee olla!!!!!

    Paitsi kivat ja rennot ihmiset.

    Äänestä

Ei ehkä kannata sitten kovin usein kyseisten ihmisten kanssa liikkua jos tulee niin paha mieli. Ehkä voisit ottaa asian puheeksi jonkun heidän kanssa. Rupeat vaan enemmän etsiskelemään sopivaa kumppania, ja vietät vähemmän aikaa kaverien kanssa. Eikä kannata lähteä juomaan, olo vain entistä pahempi.

Äänestä

Jos oma elämä menee siihen, että elää vain toisten ihmisten elämää, ei
omaansa, silloin pitäis - mahdollisimman nuorena - koettaa muuttaa siinä jotain.
Niin että se omakin elämä alkaisi tuntua mielekkäämmältä. Tarkoitan juuri
tämmöistä tilannetta, että on esim. kuskina toisille, joilla on jotain omaakin
elämää, itsellä ei mitään. Jos oma elämä on vaikka toisten lapsien kaitsemista,
apurina oloa aina kun tarvitaan, eikä edelleenkään itsellä mitään, ei se
lopulta kuitenkaan kannata, jossain vaiheessa se iskee takaisin. Että mihin
hittoon minä elämäni tuhlasin, mihin se hupeni.
Myös itse mietiskelen näitä silloin tällöin.

Äänestä

Nonni, onneksi avasit koneen ja tralaaa!....täällä me kaikki ihanaiset olemme sinua panemas...eikun lohduttamassa...eikö olekin hyvä, kun aina löytyy löytyy lohduttajia suomi24 yksinäisyyspalstalla, ei tarvitse koskaan olla totaaliyksinäinen..tässä sulle sitä värinääääää.....

*Guruuu*

http://www.youtube.com/watch?v=PZababJgF10&feature=related

Äänestä

sama minulla. Olen aivan seurallinen, positiivinen, hauskaakin on seurassa. Kavereita on paljon. Kotiin kun tulen yksin, tuntuu niin ankealta. Olen tosissani yrittänyt tehdä tavallista elämääni itselleni mielekkääksi mm harrastamalla kiinnostavia asioita, järjestämällä mukavia asioita yhdessä ystävien kanssa, matkustelemalla.

Ankeus ja alakulo saavuttavat melko usein yksinollessa.
Voimia kaikille yksinäisille.

Äänestä

Siks mä en käy enään ulkona kun siellä näkee muita joilla on niitä tyttöystäviä ja ne pitävät onnellisina hauskaa kun itse joutuu olemaan yksin. Parempi siis pysyä kotona ettei tule itku. Eikä mua ole moniin vuosiin pyytänyt edes kukaan baariin joten en ole edes haluttua seuraa. Itse pyysin joskus aikaa sitten mut ei kukaan lähtenyt joten lopetin siis ulkona käymisen. Aivan turhaa hommaa hauskan pitäminen..

Äänestä
  • Piktää kysyä kymmeniä kertoja ja eri ihmisiä hauskanpitoon.

    Tai sitten mennä yksin. Näin seuralliset tekevät. Yrittänyttä ei laiteta nääs.

    Äänestä

Netti on täynnä yksinäisiä naisia jotka etsivät kunnolsta miestä. Ei kukaan ryyppyheikkiä kaipaa ...

Tee itsellesi profiili seuranhakupalstoille ja siitä se alkaa.

Jos haluat tutustua kasvotusten niin hae pakkakuntasi tanssikurssit. Siellä on aina miespulaa joten sinne ... tai sitten muualle missä liikkuu naisiakin esim. työväenopiston kurssit ... vaikka enkku tai joku muu.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Niin.. No.. kirjoitti:

Kävin taas kavereiden kanssa ulkona, koska lupasin niin olin selvinpäin.
Kavereilla tuntui olevan kivaa, minulla ei niinkään.
Kun kuljettelin kaverit koteihinsa tyttöystäviensä ja vaimojensa luokse ja palasin omaan tyhjään yksinäiseen asuntooni.. Jostain syystä tuli paha olla, yksinäisyys tuntui musertavalta. Teki mieli itkeä. Vieläkin tekee pahaa.. Kaipaan lohdutusta.. Jotakuta, ettei tarvitsisi olla yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu