Nuorille ei läheskään riittävästi terapiaa

Muistakaa, miten esim. ensimmäisen kouluampumistapauksen jälkeen luvattiin parantaa
- kouluterveyshuollon resursseja
- mt-palvelujen saatavuutta.
Mitään ei ole tapahtunut.

Lisäksi palstoilla raivottiin ja haukuttiin ampujan vanhempia kun eivät ole hankkineet lapselleen hoitoa. Sama juttu puukotustapauksen yhteydessä jossain Hyvinkään tai Keravan suunnassa.

Yritin aivan rauhallisesti selittää jollain palstalla, että mitä ihmettä sille vanhemmat voivat kun nuori lähetetään resepti kainalossa kotiin. Ei vaikuttanut menevän kaikilla puupäillä perille.

Tässä nyt olisi taas uusi uutisointi erittäin putteellisista mielenterveyspalveluista. Vanhempien syytäkö tämä on? Eikä vanhempien syytä totta totisesti aina lapsen sairastuminenkaan, vaikka etenkin laitosten edustajat ovat kovin mielellään täälläkin niin yrittäneet väittää.

Vähintään yhtä surullista on se kun vanhempi sairastuu masennukseen. Jos hänellä on pieniä lapsia, lapset viedään, vaikka oikea koko perhettä parhaitan auttava hoitomuoto olisi akuuttivaiheessa vanhemman ja lasten sijoittaminen sairaalan perhehoitohuoneeseen. Mutta tällaisia perhehuoneita tiedän esim. Helsingissä olevan vain muutaman, ehkä alle 5 kpl yhdessä sairaalassa.

Lapset sijoitetaan valvomattomaan sijaishoitoon ja huonolla tuurilla he joutuvat niin huonoon paikkaan, että seuraavaksi lasten mielenterveys on vaarassa ja jo pelkkä huostaanotto järkyttää heitä. Ei ole yhtään ihme, että viime aikoina on nähty lehdissä "Huostaanotto ei auta" -tyylistä otsikointia.

Ja minkähän verran kuvitellaan masennukseen sairastunutta vanhempaa auttavan se, että hänet vielä kaiken kukkuraksi huostaanotolla leimatan huonoksi vanhemmaksikin?

kk kirjoitti:

Muistakaa, miten esim. ensimmäisen kouluampumistapauksen jälkeen luvattiin parantaa
- kouluterveyshuollon resursseja
- mt-palvelujen saatavuutta.
Mitään ei ole tapahtunut.

Lisäksi palstoilla raivottiin ja haukuttiin ampujan vanhempia kun eivät ole hankkineet lapselleen hoitoa. Sama juttu puukotustapauksen yhteydessä jossain Hyvinkään tai Keravan suunnassa.

Yritin aivan rauhallisesti selittää jollain palstalla, että mitä ihmettä sille vanhemmat voivat kun nuori lähetetään resepti kainalossa kotiin. Ei vaikuttanut menevän kaikilla puupäillä perille.

Tässä nyt olisi taas uusi uutisointi erittäin putteellisista mielenterveyspalveluista. Vanhempien syytäkö tämä on? Eikä vanhempien syytä totta totisesti aina lapsen sairastuminenkaan, vaikka etenkin laitosten edustajat ovat kovin mielellään täälläkin niin yrittäneet väittää.

Vähintään yhtä surullista on se kun vanhempi sairastuu masennukseen. Jos hänellä on pieniä lapsia, lapset viedään, vaikka oikea koko perhettä parhaitan auttava hoitomuoto olisi akuuttivaiheessa vanhemman ja lasten sijoittaminen sairaalan perhehoitohuoneeseen. Mutta tällaisia perhehuoneita tiedän esim. Helsingissä olevan vain muutaman, ehkä alle 5 kpl yhdessä sairaalassa.

Lapset sijoitetaan valvomattomaan sijaishoitoon ja huonolla tuurilla he joutuvat niin huonoon paikkaan, että seuraavaksi lasten mielenterveys on vaarassa ja jo pelkkä huostaanotto järkyttää heitä. Ei ole yhtään ihme, että viime aikoina on nähty lehdissä "Huostaanotto ei auta" -tyylistä otsikointia.

Ja minkähän verran kuvitellaan masennukseen sairastunutta vanhempaa auttavan se, että hänet vielä kaiken kukkuraksi huostaanotolla leimatan huonoksi vanhemmaksikin?

Jos kokoomus pysyy hallituksessa, tässä käy niin kuin vanhuspalvelulain kanssa, että tosiasiat ja epäkohdat kyllä tiedetään, mutta niitä pitää ensin jauhaa vähintään toistakymmentä vuotta, jos ei enemmän, ennen kun mitään parannusta saadaan aikaiseksi.

Eikä olisi tapahtunut vanhuspalvelulain suhteen vieläkään, mutta onneksi sentään demarit saatiin hallitukseen ja viime aikoina kokoomuksen kannatus on laskenut, niin nyt vasta Katainenkin on alentunut vanhusten asiaa ajamaan edes jollain tavalla.

politiikkaa kirjoitti:

Jos kokoomus pysyy hallituksessa, tässä käy niin kuin vanhuspalvelulain kanssa, että tosiasiat ja epäkohdat kyllä tiedetään, mutta niitä pitää ensin jauhaa vähintään toistakymmentä vuotta, jos ei enemmän, ennen kun mitään parannusta saadaan aikaiseksi.

Eikä olisi tapahtunut vanhuspalvelulain suhteen vieläkään, mutta onneksi sentään demarit saatiin hallitukseen ja viime aikoina kokoomuksen kannatus on laskenut, niin nyt vasta Katainenkin on alentunut vanhusten asiaa ajamaan edes jollain tavalla.

Surkean lasten ja nuorten tilanteen tietävät yhtä hyvin kaikki ministerit. Esim. jo palkästään lastensuojelun surkeasta tilanteesta ovat kirjoittaneet yhtä hyvin demari- kuin kokoomusministerikin.

Mutta nythän onkin ollut tärkeämpää syytää rahaa Kreikkaan ja muille maille, ei ensimmäisenä hätää kärsimässä oleville oman maan kansalaisille. Kaksi perättäistä oikeistohallitusta romahdutti entisen todellisen hyvinvointivaltion ja tässä sitä nyt kärvistellään surkean vanhushuollon, puutteellisen lasten psykiatrisen ja neurologisen kuntoutuksen, riittämättömän kouluterveyshuollon ja älyttömien huostaanottolukujen kanssa.

Tutkimukset ovat vaillinaisia, mutta silti on saatu jo todisteita siitä, että huostaanotot eivät todellakaan auta aina. Ja silloin ne auttavat tuskin koskaan, kun niillä yritetään korvata puuttuvia peruspalveluita.

Meillä sain lapsen pitkän taistelun jälkeen Kelan kustantamaan neurologiseen kuntoutukseen. Se auttoi valtavasti ja hoitavan lääkärin, sekä terapeutin mielestä tuen olisi pitänyt kestää vielä ainakin peruskoulun loppuun asti.

Kun ensimmäinen kuntoutusjakso loppui, olimme toiveikkaita, koska silloin vielä uutisoitiin siitä, että Kela oli lisänyt terapiamäärärahoja.

Mutta toisin kävi. Lapsi nimittäin oli ehtinyt täyttää 13-vuotta ja Kela omia kustannuksia säästääkseen on säätänyt "oman lakinsa", jonka mukaan he eivät kustanna terapiaa 13-16 -vuotiaille lapsille. Siis juuri yläasteen viimeisillä luokilla olevat on pudotettu pois terapian piiristä.

Tämä on ihan älytöntä! Yksi vaihtoehto olisi tuon ikäiselle saada terapiaa esim. oman sairaanhoitopiirin tukemana, mutta me emme saa sitäkään, koska meitä on kuulema jo "autettu". Se tarkoittaa laittoman huostaanoton järjestämistä aikanaan, josta kotiutumisen jälkeen lapsi ei ollut edes koulukuntoinen yli puoleen vuoteen kotiin pääsyn jälkeen. Huostaanottoa ennen hän oli käynyt lähikoulun tavallista yleisopetuksen luokkaa, mutta se ei onnistunut enää huostaanoton ja lääkärin kirjoittaman sairasloman jälkeenkään, vaan anoin hänelle paikkaa erityisopetuksen luokasta, jos taas oli omat surulliset seuraamuksensa.

Siis laiton huostaanotto kostautuu lapselle monella tavalla vielä vuosia kotiutumisen jälkeen. "Apu" ja yhteiskunnan "säästöt" ovat pahimmillaan tuhoavat, eivät oikeasti auta ja tue, kuten lakien mukaan pitäisi.

Kokemuksesta kirjoitti:

Meillä sain lapsen pitkän taistelun jälkeen Kelan kustantamaan neurologiseen kuntoutukseen. Se auttoi valtavasti ja hoitavan lääkärin, sekä terapeutin mielestä tuen olisi pitänyt kestää vielä ainakin peruskoulun loppuun asti.

Kun ensimmäinen kuntoutusjakso loppui, olimme toiveikkaita, koska silloin vielä uutisoitiin siitä, että Kela oli lisänyt terapiamäärärahoja.

Mutta toisin kävi. Lapsi nimittäin oli ehtinyt täyttää 13-vuotta ja Kela omia kustannuksia säästääkseen on säätänyt "oman lakinsa", jonka mukaan he eivät kustanna terapiaa 13-16 -vuotiaille lapsille. Siis juuri yläasteen viimeisillä luokilla olevat on pudotettu pois terapian piiristä.

Tämä on ihan älytöntä! Yksi vaihtoehto olisi tuon ikäiselle saada terapiaa esim. oman sairaanhoitopiirin tukemana, mutta me emme saa sitäkään, koska meitä on kuulema jo "autettu". Se tarkoittaa laittoman huostaanoton järjestämistä aikanaan, josta kotiutumisen jälkeen lapsi ei ollut edes koulukuntoinen yli puoleen vuoteen kotiin pääsyn jälkeen. Huostaanottoa ennen hän oli käynyt lähikoulun tavallista yleisopetuksen luokkaa, mutta se ei onnistunut enää huostaanoton ja lääkärin kirjoittaman sairasloman jälkeenkään, vaan anoin hänelle paikkaa erityisopetuksen luokasta, jos taas oli omat surulliset seuraamuksensa.

Siis laiton huostaanotto kostautuu lapselle monella tavalla vielä vuosia kotiutumisen jälkeen. "Apu" ja yhteiskunnan "säästöt" ovat pahimmillaan tuhoavat, eivät oikeasti auta ja tue, kuten lakien mukaan pitäisi.

Nuorten ensispykoosi.

Nuorten ensipsykoosi on ja kalaöljy ovat suuren mielenkiinnon kohteena.

Löytyykö ratkaisu ongelmiin Kalaöljystä ja D vitamiinistä.

Tohtori Tolonen Terveysuutiset 22.3.2012.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2285
----------

Sijoitettujen lasten yhdistys Sinut ry.

Järjestön taustalla on perhehoitoliitto.

Tässä tietoa sijoitettujen nuorten oikeuksista.

http://www.sinut.fi/sijoitetutnuoret/sijoitetut_oikeudet.html
----------

Sijoitetut lapset. kirjoitti:

Sijoitettujen lasten yhdistys Sinut ry.

Järjestön taustalla on perhehoitoliitto.

Tässä tietoa sijoitettujen nuorten oikeuksista.

http://www.sinut.fi/sijoitetutnuoret/sijoitetut_oikeudet.html
----------

Biologisen kellon vaikutus lastensuojelutyössä ja huostaanotoissa?

Tohtori
Biologinen kello perinnöllisesti määräytynyt elimistön rytmisiä toimintoja ohjaava ajastin joista ainakin yksi sijaitsee hypolatamuksessa.

Lue lisää.

http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=biologinen kello
----------

Täällä joka palstalla valitetaan, kuinka tehdään laittomia huostaanottoja yms. Mielenterveysongelmat nuorilla ym. allekirjoitan ja olen siitä myös samaa mieltä, että oireilevat nuoret pitäsi saada ajoissa hoitoon. Yksi keinohan siihen tietysti on sijoitus jossakin mielenterveysyksikössä, mutta jos lapsi sen takia huostaanotetaan, ei vika ole vanhemmissa vaan lapsi on silloin itselleen vaaraksi. Silloin vanhemmat voivat myös osallistua kuntoutukseen ja kertoa mielipiteensä, jos jossain menee vikaan heidän mielestään. Toki muitakin vaihtoehtoja on. Ei sijoitus ainoa oikea ratkaisu ole.

Olen sen verran kaikenlaista nähnyt ja kokenut, että en voi kyllä allekirjoittaa, että sijoitukset on aina näin väärin, niinkuin näillä palstoilla annetaan ymmärtää. Tiedän, että esim. yksi "tuttavani" asuu tällä hetkellä avoliitossa. Hän vaihtaa miestä noin vuoden välein ja jokaisen kanssa hän muuttaa yhteen. Lapsilla on muuttoja takana monia, mutta ei siihen puututa. Toinen lapsista oireilee jo pahasti. On koulusta lintsausta ym. Tässä yksi esimerkki mainitakseni siitä, että kyllä täällä Suomessa enemmän asioita katsotaan läpi sormien. Ja jos Suomi on niin paska maa, niinkuin täällä annetaan ymmärtää niin muuttakaa muualle.

Alexia2012 kirjoitti:

Täällä joka palstalla valitetaan, kuinka tehdään laittomia huostaanottoja yms. Mielenterveysongelmat nuorilla ym. allekirjoitan ja olen siitä myös samaa mieltä, että oireilevat nuoret pitäsi saada ajoissa hoitoon. Yksi keinohan siihen tietysti on sijoitus jossakin mielenterveysyksikössä, mutta jos lapsi sen takia huostaanotetaan, ei vika ole vanhemmissa vaan lapsi on silloin itselleen vaaraksi. Silloin vanhemmat voivat myös osallistua kuntoutukseen ja kertoa mielipiteensä, jos jossain menee vikaan heidän mielestään. Toki muitakin vaihtoehtoja on. Ei sijoitus ainoa oikea ratkaisu ole.

Olen sen verran kaikenlaista nähnyt ja kokenut, että en voi kyllä allekirjoittaa, että sijoitukset on aina näin väärin, niinkuin näillä palstoilla annetaan ymmärtää. Tiedän, että esim. yksi "tuttavani" asuu tällä hetkellä avoliitossa. Hän vaihtaa miestä noin vuoden välein ja jokaisen kanssa hän muuttaa yhteen. Lapsilla on muuttoja takana monia, mutta ei siihen puututa. Toinen lapsista oireilee jo pahasti. On koulusta lintsausta ym. Tässä yksi esimerkki mainitakseni siitä, että kyllä täällä Suomessa enemmän asioita katsotaan läpi sormien. Ja jos Suomi on niin paska maa, niinkuin täällä annetaan ymmärtää niin muuttakaa muualle.

Et täysin ymmärrä, mitä puhut. Sen todistaa jo väitteesi psykiatrisen lapsen tilanteesta, kun hyväksyt huostaanoton, vaikka kotiolot eivä ole sairastuttaneet lasta. Puolustat tilannetta sillä, että vanhemmat voivat silloin muka osallistua lapsen hoitoon.

Siis täh! Ensinnäkään laiton huostaanotto ei ikinä ole suositeltava vaihtoehto, ei ikinä! Yhteiskunnalla ei ole oikeutta suosia laittomuuksia, eivätkä ne ikinä ole lapselle hyödyksi.

Eivätkä vanhemmat voi todellakaan osallistua millään tavalla! On enemmän kuin naurettavaa tietämättömyyttä väittää ja kuvitella, että lapsen kuntoutus tapahtuisi mitenkään yhteistyössä vanhempien kanssa laittoman huostaanoton jälkeen.

Huostaanotto on Suomessa aina huostaanotto ja vanhemmat leimataan sillä huonoiksi, oli heissä siihen aihetta tai ei. Sossut voivat vieressä paasata hoitohenkilökunnalle, että kotioloissa ei ole laillista syytä huostaanottoon, mutta hoitajat käyttäytyvät kuin eivät olisi kuulleet yhtään mitään.

Jos Alexia jotain muuta kuvittelet, niin miksi vanhemmat erotetaan laittomassakin huostaanotossa lapsesta?

Alexialle kirjoitti:

Et täysin ymmärrä, mitä puhut. Sen todistaa jo väitteesi psykiatrisen lapsen tilanteesta, kun hyväksyt huostaanoton, vaikka kotiolot eivä ole sairastuttaneet lasta. Puolustat tilannetta sillä, että vanhemmat voivat silloin muka osallistua lapsen hoitoon.

Siis täh! Ensinnäkään laiton huostaanotto ei ikinä ole suositeltava vaihtoehto, ei ikinä! Yhteiskunnalla ei ole oikeutta suosia laittomuuksia, eivätkä ne ikinä ole lapselle hyödyksi.

Eivätkä vanhemmat voi todellakaan osallistua millään tavalla! On enemmän kuin naurettavaa tietämättömyyttä väittää ja kuvitella, että lapsen kuntoutus tapahtuisi mitenkään yhteistyössä vanhempien kanssa laittoman huostaanoton jälkeen.

Huostaanotto on Suomessa aina huostaanotto ja vanhemmat leimataan sillä huonoiksi, oli heissä siihen aihetta tai ei. Sossut voivat vieressä paasata hoitohenkilökunnalle, että kotioloissa ei ole laillista syytä huostaanottoon, mutta hoitajat käyttäytyvät kuin eivät olisi kuulleet yhtään mitään.

Jos Alexia jotain muuta kuvittelet, niin miksi vanhemmat erotetaan laittomassakin huostaanotossa lapsesta?

Saimme lapsemme psykiatriselle tutkimusjaksolle keskussairaalaan ja tapasimme lasta päivittäin, joskus kaksikin kertaa päivässä. Tutkimusosastolla ei siis hoideta, siellä vain tutkitaan ja sen jakson päätteeksi ylilääkärin mielestä lapsi on pikaisesti psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Alettiin selvittämään, mistä hoitopaikka saataisiin ja ilmeni, että yhteenkään helsinkiläissairaalaan ei ollut paikkaa vapautumassa kuin vuoden viiva puolentoista vuoden odotusajalla. Siksi hoitolähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli muka korvaavinaan sairaalahoidon. Ja yksi pieni pointti oli se, että lastenkotiin otettiin vain huostaanotettuja lapsia, joten LAITOS vaati huostaanoton tekemistä, että toivottu hoito olisi mahdollinen.

On naurettava väite, että lastenkoti ikinä korvaisi sairaalassa annettua psykiatrista hoitoa!

Hyvin pian ilmeni, että osastolla ei ollut yhden ainoaa hoitajaa, jolla olisi ollut psykiatrisen hoidon ammattitaitoa, ei edes psykiatrisen erikoissairaanhoitajan virkaa oltu täytetty. Siis pikaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa olevan lapsen hoitajina oli vain lähihoitajia ja lähikasvattajia, sekä opiskelijoita, osastoa johti sosionomi.

Mistään lapsen ymmärtämisestä ja hoidosta ei ollut tietoakaan! Lapsi ei saanut tavata psykiatria ollenkaan kahden kesken, ennen kuin vaatimuksestani keskussairaalan psykiatri otti yhteyttä laitokseen. Laitoksen mielestä lähihoitajien hoidossa olleille lapsille riitti, kun lääkäri kävi kerran viikossa osastolla juttelemassa hoitajien kanssa ja katseli vähän aikaa lapsia yleisesi osaston olohuoneessa.

Ja lasta ei saanut käydä katsomassa kuin kerran viikossa TOINEN vanhemmista, vain yksi vieras sallittiin kerrallaan eli lapsi tapasi isän kerran kahdessa viikossa ja samoin äidin taas toisella viikolla.

Keskussairaalan lääkärien hoitosuosituksia ei otettu kuuleviin korviin. Laitos mainostaa yksilöllistä joka lapsen erityistarpeet huomioivaa hoitoa, mutta lapsia ja perheitä kohdeltiin massana. Lapsille ivattiin ja pilkattiin heidän vanhempiaan, eikä vanhempien mielipiteillä ollut mitään merkitystä. Ja jos et satu tietämään, niin vanhempien mitätöinti lapselle katsotaan lapsen kaltoinkohteluksi.

Hoitoa ei ollut, se oli vain lasten säilyttämistä osastolla. Vanhemmille ei ollut tuesta tietoakaan, vaikka laitos rahastaa kuntia myös sillä valheella. Lasten pahoinpitely oli enemmän sääntö kuin poikkeus jne. Järkyttävää lukea, että joku pitää laitonta huostaanottoa ihan kuin onnena lapsille!

Näitä rahastuslaitoksia pitäisi todella valvoa ja lapsia olisi kuultava. Kuulemisessa pitäisi olla joku lapsen tuntema henkilö, koska pelotellut ja pahoinpidellyt lapset eivät uskalla puhua vieraille ihmisille. Tässä kirjoituksessa ei ole tavuakaan liioittelua. Ei ole aikaa kirjoittaa enempää, mutta se on pakko vielä sanoa, että jos lapseni olisi joutunut olemaan siellä yhtään kauemmin, hän ei olisi ollut terveiden kirjoissa enää. Tämä järjetön show seurasi siitä, että rohkenin vaatia lapselle neurologista kuntoutusta kotoa käsin käytynä.

Alexialle kirjoitti:

Saimme lapsemme psykiatriselle tutkimusjaksolle keskussairaalaan ja tapasimme lasta päivittäin, joskus kaksikin kertaa päivässä. Tutkimusosastolla ei siis hoideta, siellä vain tutkitaan ja sen jakson päätteeksi ylilääkärin mielestä lapsi on pikaisesti psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Alettiin selvittämään, mistä hoitopaikka saataisiin ja ilmeni, että yhteenkään helsinkiläissairaalaan ei ollut paikkaa vapautumassa kuin vuoden viiva puolentoista vuoden odotusajalla. Siksi hoitolähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli muka korvaavinaan sairaalahoidon. Ja yksi pieni pointti oli se, että lastenkotiin otettiin vain huostaanotettuja lapsia, joten LAITOS vaati huostaanoton tekemistä, että toivottu hoito olisi mahdollinen.

On naurettava väite, että lastenkoti ikinä korvaisi sairaalassa annettua psykiatrista hoitoa!

Hyvin pian ilmeni, että osastolla ei ollut yhden ainoaa hoitajaa, jolla olisi ollut psykiatrisen hoidon ammattitaitoa, ei edes psykiatrisen erikoissairaanhoitajan virkaa oltu täytetty. Siis pikaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa olevan lapsen hoitajina oli vain lähihoitajia ja lähikasvattajia, sekä opiskelijoita, osastoa johti sosionomi.

Mistään lapsen ymmärtämisestä ja hoidosta ei ollut tietoakaan! Lapsi ei saanut tavata psykiatria ollenkaan kahden kesken, ennen kuin vaatimuksestani keskussairaalan psykiatri otti yhteyttä laitokseen. Laitoksen mielestä lähihoitajien hoidossa olleille lapsille riitti, kun lääkäri kävi kerran viikossa osastolla juttelemassa hoitajien kanssa ja katseli vähän aikaa lapsia yleisesi osaston olohuoneessa.

Ja lasta ei saanut käydä katsomassa kuin kerran viikossa TOINEN vanhemmista, vain yksi vieras sallittiin kerrallaan eli lapsi tapasi isän kerran kahdessa viikossa ja samoin äidin taas toisella viikolla.

Keskussairaalan lääkärien hoitosuosituksia ei otettu kuuleviin korviin. Laitos mainostaa yksilöllistä joka lapsen erityistarpeet huomioivaa hoitoa, mutta lapsia ja perheitä kohdeltiin massana. Lapsille ivattiin ja pilkattiin heidän vanhempiaan, eikä vanhempien mielipiteillä ollut mitään merkitystä. Ja jos et satu tietämään, niin vanhempien mitätöinti lapselle katsotaan lapsen kaltoinkohteluksi.

Hoitoa ei ollut, se oli vain lasten säilyttämistä osastolla. Vanhemmille ei ollut tuesta tietoakaan, vaikka laitos rahastaa kuntia myös sillä valheella. Lasten pahoinpitely oli enemmän sääntö kuin poikkeus jne. Järkyttävää lukea, että joku pitää laitonta huostaanottoa ihan kuin onnena lapsille!

Näitä rahastuslaitoksia pitäisi todella valvoa ja lapsia olisi kuultava. Kuulemisessa pitäisi olla joku lapsen tuntema henkilö, koska pelotellut ja pahoinpidellyt lapset eivät uskalla puhua vieraille ihmisille. Tässä kirjoituksessa ei ole tavuakaan liioittelua. Ei ole aikaa kirjoittaa enempää, mutta se on pakko vielä sanoa, että jos lapseni olisi joutunut olemaan siellä yhtään kauemmin, hän ei olisi ollut terveiden kirjoissa enää. Tämä järjetön show seurasi siitä, että rohkenin vaatia lapselle neurologista kuntoutusta kotoa käsin käytynä.

Lastensuojelukerroin on bisnestä. Uusi Suomi 20.6.2012 Henri Autio.

Lastensuojelukerroin on bisnestä20.6.2012 00:59 Henri Autero Kotimaa, huostaanotot, lastensuojelu, nuorten syrjäytyminen, syrjäytyminen, lastensuojelukerroin 6 kommenttia ilmoita asiaton viesti. Kunta saa valtiolta noin kaksinkertaisena takaisin sen rahamäärän mitä se laittaa huostaanottoihin. Järkyttävää, eikö? Eikä siinä vielä kaikki. Sosiaalietuudet mitä huostaanotettu saa huostaanoton aikana peritään vielä kunnalle ja niistä säästetään itsenäistymisvaroihin pääsääntöisesti vain kolmasosa. Lapsen huonolla voinnilla tai esim. vanhemman kuolemalla (perhe-eläke) tehdään bisnestä. Näin talousvaikeuksissa oleva kunta helpottaa taloushuoliansa.

Samaan aikaan lastensuojelupalvelut siirtyvät ulkomaiseen omistukseen. Sama yhtiö, jonka hoitoyksikössä Ruotsissa vanhus nääntyi nälkään, on laajentanut toimintaansa lastensuojeluun. Yhtiöllä on lastensuojeluyksiköitä Suomessa. Eräskin sijoitusyhtiö (kylläkin kotimainen) on luonut rahaston, jossa on lastensuojeluyksiköitä omistettuna. Rahastoon voivat sijoittaa esim. eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt, pankit, varakkaat yksityishenkilöt, toiset rahastot (eli rahastojen rahastot joihin voi kuka hyvänsä tehdä sijoituksia verkkopankissa).

Lastensuojelupalvelut siirtyvät myös ulkomaiseen omistukseen. Esim. Singaporen valtion sijoitusyhtiö sijoittaa Suomen lastensuojeluun.

Samaan aikaan moni huostaanotettu syrjäytyy ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tässä taitaa lopulta käydä niin, että nuorten pahoinvointi on tärkeämpää (tuottavampaa) kuin hyvinvointi. Siitähän nämä laitokset elävät. Valvovat viranomaiset antava välillä huomautuksia huostaanotettujen kohtelusta eri laitoksissa.

Aikaisemmasta blogikirjoituksestani:

Itsenäiseen elämään, opiskeluun ja työntekoon on tuettava

Moni huostaanotettu, jonka pitäisi itsenäistyä siirretään monesti mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskotiin, koska ei ole valmiuksia itsenäiseen elämään. Moni huostaanotettu ja mielenterveyspotilas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Huostaanotetuille ei ole edes kertynyt ansioeläkettä ennen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tämä tarkoittaa Kelan työkyvyttömyyseläkettä, joka on aika pieni.

Vaarana on myös, ettei ansioeläkettä kerry tarpeeksi tai pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan.

Mielestäni laitosnuoria täytyy tukea itsenäiseen elämään, opiskeluun ja työntekoon. Sama koskee myös aikuisia. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on kelle tahansa nuorelle ja monelle aikuisellekin hirveä menetys. Mielestäni yksityisten lastensuojelulaitosten keskeisimpänä ongelmana on voiton maksimointi sen sijaan, että panostettaisiin täysillä nuorten hyvinvointiin ja normaaliin elämään sijoittumiseen.

Kustannukset ovat suuria. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle keskimäärin miljoona euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle pelkästään mielenterveydenhäiriön perusteella jää viisi nuorta joka päivä.

Taloussanomien artikkeli lastensuojelun bisneksestä:

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137

Lastensuojelukertoimesta (Valtion tukea arvostellaan: kannustaa huostaanottoihin):

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/114782-valtion-tukea-arvostellaan-kannustaa-huostaanottoihin
----------

Alexialle kirjoitti:

Saimme lapsemme psykiatriselle tutkimusjaksolle keskussairaalaan ja tapasimme lasta päivittäin, joskus kaksikin kertaa päivässä. Tutkimusosastolla ei siis hoideta, siellä vain tutkitaan ja sen jakson päätteeksi ylilääkärin mielestä lapsi on pikaisesti psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Alettiin selvittämään, mistä hoitopaikka saataisiin ja ilmeni, että yhteenkään helsinkiläissairaalaan ei ollut paikkaa vapautumassa kuin vuoden viiva puolentoista vuoden odotusajalla. Siksi hoitolähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli muka korvaavinaan sairaalahoidon. Ja yksi pieni pointti oli se, että lastenkotiin otettiin vain huostaanotettuja lapsia, joten LAITOS vaati huostaanoton tekemistä, että toivottu hoito olisi mahdollinen.

On naurettava väite, että lastenkoti ikinä korvaisi sairaalassa annettua psykiatrista hoitoa!

Hyvin pian ilmeni, että osastolla ei ollut yhden ainoaa hoitajaa, jolla olisi ollut psykiatrisen hoidon ammattitaitoa, ei edes psykiatrisen erikoissairaanhoitajan virkaa oltu täytetty. Siis pikaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa olevan lapsen hoitajina oli vain lähihoitajia ja lähikasvattajia, sekä opiskelijoita, osastoa johti sosionomi.

Mistään lapsen ymmärtämisestä ja hoidosta ei ollut tietoakaan! Lapsi ei saanut tavata psykiatria ollenkaan kahden kesken, ennen kuin vaatimuksestani keskussairaalan psykiatri otti yhteyttä laitokseen. Laitoksen mielestä lähihoitajien hoidossa olleille lapsille riitti, kun lääkäri kävi kerran viikossa osastolla juttelemassa hoitajien kanssa ja katseli vähän aikaa lapsia yleisesi osaston olohuoneessa.

Ja lasta ei saanut käydä katsomassa kuin kerran viikossa TOINEN vanhemmista, vain yksi vieras sallittiin kerrallaan eli lapsi tapasi isän kerran kahdessa viikossa ja samoin äidin taas toisella viikolla.

Keskussairaalan lääkärien hoitosuosituksia ei otettu kuuleviin korviin. Laitos mainostaa yksilöllistä joka lapsen erityistarpeet huomioivaa hoitoa, mutta lapsia ja perheitä kohdeltiin massana. Lapsille ivattiin ja pilkattiin heidän vanhempiaan, eikä vanhempien mielipiteillä ollut mitään merkitystä. Ja jos et satu tietämään, niin vanhempien mitätöinti lapselle katsotaan lapsen kaltoinkohteluksi.

Hoitoa ei ollut, se oli vain lasten säilyttämistä osastolla. Vanhemmille ei ollut tuesta tietoakaan, vaikka laitos rahastaa kuntia myös sillä valheella. Lasten pahoinpitely oli enemmän sääntö kuin poikkeus jne. Järkyttävää lukea, että joku pitää laitonta huostaanottoa ihan kuin onnena lapsille!

Näitä rahastuslaitoksia pitäisi todella valvoa ja lapsia olisi kuultava. Kuulemisessa pitäisi olla joku lapsen tuntema henkilö, koska pelotellut ja pahoinpidellyt lapset eivät uskalla puhua vieraille ihmisille. Tässä kirjoituksessa ei ole tavuakaan liioittelua. Ei ole aikaa kirjoittaa enempää, mutta se on pakko vielä sanoa, että jos lapseni olisi joutunut olemaan siellä yhtään kauemmin, hän ei olisi ollut terveiden kirjoissa enää. Tämä järjetön show seurasi siitä, että rohkenin vaatia lapselle neurologista kuntoutusta kotoa käsin käytynä.

Tuo on käsittämätöntä. Tiedän että samaa tapahtuu myös Viola ry:n asiakashankinnassa. Sinne hankitaan asiakkaita samalla periaatteella, huostaanotto, sossu hankkii psykiatrin suosituksen tuen tarpeesta ja Viola ry astuu siinä vaiheessa kuvioon mukaan.
Julkinen terveydenhuolto kelpaa suosituksen kirjoittamiseen, muttei enää tuen toimittajaksi.

Oletko epäillyt koskaan sossujen toimintaa siinä mielessä, että tilanteenne olisi alun alkaen saattanut olla sossujen ja sijaishuollon räätälöimä. Että oliko laitoksessa tyhjä käyntiä ja tarvetta saada maksava asiakas. Joka tilanne myöhemmin karkasi sossun käsistä eri syistä.

Varmistuitko julkisen terveydenhuollon puolelta ITSE, ettei siellä tosiaankaan ollut hoitomahdollisuutta, ettekä myöskään olleet mahdollisessa "peruutuspaikkajonossa".

E-EPA esillä Suomen Lääkärilehdessä
Päivitetty 1.10.2011

Turun yliopiston psykiatrit Markus Heinimaa ja Tanja Svirskis kirjoittivat Suomen Lääkärilehdessä 12.8.2005 psykoosiriskissä olevien ihmisten hoidosta E-EPAlla mm. näin:
"Uutta ajattelutapaa biologisen hoidon osalta edustavat neuroprotektiivisten aineiden tai kalarasvahappojen käyttö psykoottisten häiriöiden ja potentiaalisesti prodromaalioireilun [varhaisoireilun] hoidossa. Muun muassa litiumin, lamotrigiinin, glysiinin ja C- tai E-vitamiinien tutkimista on ehdotettu. Kiinnostava mahdollisuus on rasvahappojen, mm. eikosapentaeenihapon (E-EPA) käyttäminen varhaisoireilun lääkinnällisessä hoidossa, sillä kysymyksessä on elimistön normaalistikin tarvitsema ravintoaine, joka on sivuvaikutusten ja lääkeaineinteraktioiden osalta pääosin ongelmaton. Näyttöä E-EPA:n käyttökelpoisuudesta muun lääkehoidon lisänä on olemassa sekä depression että skitsofrenian osalta."

Heinimaa M, Svirskis T. Kuinka hoitaa psykoosiriskissä olevaa? Suomen Lääkärilehti 2005;30–32 (3003-8).
Belgialaisen Louvainin yliopiston psykiatrian klinikan lääkärit kirjoittavat nyt, vuonna 2011, että nuorten psykoosiriskissä olevien nuorten diagnosointi on parantunut viimeisten 6 vuoden aikana. Koska näillä nuorilla on usein omega-3-rasvahappojen puute, se tulisi tutkia ja hoitaa kuntoon.

Mees L, Zdanowicz N, Reynaert C, Jacques D. Adolescents and young adults at ultrahigh risk of psychosis: detection, prediction and treatment. A review of current knowledge. Psychiatria Danubina. 2011 Sep;23 Suppl 1:S118-22.
Tri Tolosen huomautus:
Ajattelutapaa tai selitysmallia kutsutaan tieteessä paradigmaksi. Neuroprotektiivisiin eli hermoja suojaaviin aineisiin kuuluu mm. karnosiini.

Englantilainen psykiatri Agnes Ayton esitelmöi Helsingissä 15.9.2005 ravitsemuksen merkityksestä mielenterveydelle. Hän kannatti samoja periaatteita kuin Heinimaa ja Svirskis.

Omega-3-rasvahappojen merkitys mielenterveyteen nyt tapetilla lääketieteessä. Tässä kahden johtavan psykiatrian alan lehden katsauksta aiheeseen.

Parker G, Gibson NA, Brotchie H et al. Omega-3 fatty acids and mood disorders. American Journal of Psychiatry 2006;163(6):969-78 [Free Full Text]
Hallahan B, Garland MR. Essential fatty acids and mental health. British Journal of Psychiatry.2005;186:275–277 [Free Full Text, pdf]
EPAn vaikutuksia aivoissa
Lääkelaitoksen mielipide E-EPAsta
Amerikkalaisten huippupsykiatrien suositukset
--------

EPA psykoosisriski. kirjoitti:

E-EPA esillä Suomen Lääkärilehdessä
Päivitetty 1.10.2011

Turun yliopiston psykiatrit Markus Heinimaa ja Tanja Svirskis kirjoittivat Suomen Lääkärilehdessä 12.8.2005 psykoosiriskissä olevien ihmisten hoidosta E-EPAlla mm. näin:
"Uutta ajattelutapaa biologisen hoidon osalta edustavat neuroprotektiivisten aineiden tai kalarasvahappojen käyttö psykoottisten häiriöiden ja potentiaalisesti prodromaalioireilun [varhaisoireilun] hoidossa. Muun muassa litiumin, lamotrigiinin, glysiinin ja C- tai E-vitamiinien tutkimista on ehdotettu. Kiinnostava mahdollisuus on rasvahappojen, mm. eikosapentaeenihapon (E-EPA) käyttäminen varhaisoireilun lääkinnällisessä hoidossa, sillä kysymyksessä on elimistön normaalistikin tarvitsema ravintoaine, joka on sivuvaikutusten ja lääkeaineinteraktioiden osalta pääosin ongelmaton. Näyttöä E-EPA:n käyttökelpoisuudesta muun lääkehoidon lisänä on olemassa sekä depression että skitsofrenian osalta."

Heinimaa M, Svirskis T. Kuinka hoitaa psykoosiriskissä olevaa? Suomen Lääkärilehti 2005;30–32 (3003-8).
Belgialaisen Louvainin yliopiston psykiatrian klinikan lääkärit kirjoittavat nyt, vuonna 2011, että nuorten psykoosiriskissä olevien nuorten diagnosointi on parantunut viimeisten 6 vuoden aikana. Koska näillä nuorilla on usein omega-3-rasvahappojen puute, se tulisi tutkia ja hoitaa kuntoon.

Mees L, Zdanowicz N, Reynaert C, Jacques D. Adolescents and young adults at ultrahigh risk of psychosis: detection, prediction and treatment. A review of current knowledge. Psychiatria Danubina. 2011 Sep;23 Suppl 1:S118-22.
Tri Tolosen huomautus:
Ajattelutapaa tai selitysmallia kutsutaan tieteessä paradigmaksi. Neuroprotektiivisiin eli hermoja suojaaviin aineisiin kuuluu mm. karnosiini.

Englantilainen psykiatri Agnes Ayton esitelmöi Helsingissä 15.9.2005 ravitsemuksen merkityksestä mielenterveydelle. Hän kannatti samoja periaatteita kuin Heinimaa ja Svirskis.

Omega-3-rasvahappojen merkitys mielenterveyteen nyt tapetilla lääketieteessä. Tässä kahden johtavan psykiatrian alan lehden katsauksta aiheeseen.

Parker G, Gibson NA, Brotchie H et al. Omega-3 fatty acids and mood disorders. American Journal of Psychiatry 2006;163(6):969-78 [Free Full Text]
Hallahan B, Garland MR. Essential fatty acids and mental health. British Journal of Psychiatry.2005;186:275–277 [Free Full Text, pdf]
EPAn vaikutuksia aivoissa
Lääkelaitoksen mielipide E-EPAsta
Amerikkalaisten huippupsykiatrien suositukset
--------

Piispa vetoaa vanhempiin koulurauhan säilyttämiseksi.

Lue lsiää Turun Sanomissa.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/378340/Piispa vetoaa vanhempiin koulurauhan puolesta
---------

Vakava vetoomus älkää leimatko lapsia.

Puheenvuoro Vakava vetoomus:

Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.



Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.



Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.

Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.

Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.

Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.

Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!



Rekisterit voivat olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.

Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.

Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?

Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?

Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.

Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?

Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.



Laittomat ohjeet umottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.

Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.



Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!

TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes

ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
----------

Älkää leimatko. kirjoitti:

Vakava vetoomus älkää leimatko lapsia.

Puheenvuoro Vakava vetoomus:

Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.



Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.



Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.

Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.

Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.

Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään. Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.

Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!



Rekisterit voivat olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.

Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.

Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?

Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?

Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus. Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.

Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?

Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.



Laittomat ohjeet umottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.

Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.



Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!

TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes

ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
----------

Sosiaali- ja terveyspalvelut erilaistuvat, kun tilaaja- mallilta puuttuu Valtioen ohjeistus.

Lue lisää.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=30453
------------

Miksei ohjeisteta? kirjoitti:

Sosiaali- ja terveyspalvelut erilaistuvat, kun tilaaja- mallilta puuttuu Valtioen ohjeistus.

Lue lisää.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=30453
------------

Sosiaali- ja terveyspalvelut erilaistuvat, kun tilaaja–tuottaja-mallilta puuttuu valtion ohjaus
8.8.2012

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistaminen on Suomen kunnissa arkipäivää, ja noin viidennes kunnista on ottanut tilaaja–tuottaja -mallin sisäiseksi toiminnanohjauksen välineeksi. Kunnilta ovat kuitenkin puuttuneet selkeät valtakunnalliset linjaukset siitä, kuinka erottaa toisistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tilaaminen ja niiden tuottaminen, ja mitkä ovat palveluiden ulkoistamisen tavoitteet. Valtio on seurannut kunnissa tapahtunutta kehitystä, mutta ei ole ohjannut sitä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisema tuore tutkimus.

”Sitä saa mitä tilaa” -tutkimuksen mukaan valtionhallinto on edistänyt sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistamista ja tilaaja–tuottaja-toimintatavan käyttöön ottoa ennen muuta kehittämällä kilpailulainsäädäntöä. Elinkeinopoliittiset tavoitteet, markkinoiden luominen ja kilpailun synnyttäminen ovat olleet tilaaja–tuottaja -mallin käyttöön oton keskeisiä tavoitteita. Kun kilpailutukset ja palvelujen ulkoistamiset lisääntyvät ja alan yritystoiminta vahvistuu, silloin kunnissa tarvittaisiin aiempaa ohjaavampaa hankintanormistoa ja parempaa osaamista palveluiden ostamiseen. Suuret ja pienet kunnat ovat palvelumarkkinoilla hyvin erilaisessa asemassa.

Valtio on edistänyt palvelumarkkinoiden kehitystä ja kunnat ovat saaneet tehdä ulkoistamispäätöksensä vapaasti omista lähtökohdistaan. Kunnissa on toimittu usein tilannekohtaisesti, ennakoimatta valintojen seurauksia tai analysoimatta väestön palvelutarpeita ja palvelumarkkinoita. Monien, eri tavoin kuntiin sidoksissa olevien tuottajien tuottaman palvelukokonaisuuden hallitseminen on kunnille haaste. Laadun seuranta ontuu eikä palveluista tiedottamisesta ole yhtenäisiä käytäntöjä. Vaarana on, että kansalaisten eriarvoisuus lisääntyy, kun palvelujen järjestämistavat erilaistuvat.

Monissa muissa maissa päätös tilaaja–tuottaja -malliin siirtymisestä on tehty valtakunnallisesti Suomea yhtenäisemmin ja ohjatummin. Meillä kukin kunta on voinut itse valita, miten se soveltaa tilaaja–tuottaja -mallia. Muissa maissa terveydenhuollon tilaajaorganisaatiot ovat usein joko maakuntahallinnon tai valtion aluehallinnon toimielimiä. Niiden väestö on monikymmenkertainen suomalaisen kunnan keskikokoon verrattuna.

Kunta ei voi siirtää palvelujen järjestämisvastuuta ulkoistetulle palvelun tuottajalle. Käytännössä palveluiden järjestämisvastuu kuitenkin hämärtyy, jos kunnalla ei ole enää edellytyksiä tuottaa palveluja itse. Tutkimusraportin kirjoittajat näkevät vaarana, jos sosiaali- ja terveyspalveluja ulkoistetaan yritystoiminnan ehdoilla. Elinkeinopolitiikan tulisi tukea palveluiden kehittämistä eikä päinvastoin. Kirjoittajat ehdottavat, että sosiaali- ja terveysalan hankintoja tulisi ohjata yksityiskohtaisemmin erityissäädöksillä, jotta hyviksi havaitut käytännöt leviäisivät ja vakiintuisivat. Ohjausta ja valvontaa tulisi kehittää myös muilla tavoilla kuin pelkkiin hankintasopimuksen määräyksiin tukeutuen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajilta tulisi edellyttää laadun osoittamista yhteisesti hyväksytyllä järjestelmällä.

Sitä saa mitä tilaa -tutkimuksesta kertoo tänään ilmestyvä Tesso-lehti.

Lähde:
Maijaliisa Junnila ym., Sitä saa mitä tilaa. Tilaaja-tuottaja-toimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. THL, Raportti 42/2012. Kirjan tilaukset: THL:n verkkokirjakauppa. Toimittajakappaleet: [email protected].

Lisätietoja:
Maijaliisa Junnila
johtava asiantuntija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
puh. 029 534 7631 tai 050 3670 842

Juhani Lehto
professori
Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö,
puh. 050 3721 942

Tuomas Aho
asianajaja
puh. 050 526 3451

2
Lyhytosoite: http://www.thl.fi/doc/fi/30453
Päivitetty 8.8.2012
-----------

Lastenpsykiatrian yksiköissä suuria puutteita.

Hyvinkään sairaalan psykiatrian yksikkö on saanut moitteita Valviralta.

Aamuposti 6.5.2011.


http://www.aamuposti.fi/artikkeli/43965-lastenpsykiatrian-yksikossa-suuria-puutteita-hyvinkaalla
----------

Ihmisuhrit. kirjoitti:

Lastenpsykiatrian yksiköissä suuria puutteita.

Hyvinkään sairaalan psykiatrian yksikkö on saanut moitteita Valviralta.

Aamuposti 6.5.2011.


http://www.aamuposti.fi/artikkeli/43965-lastenpsykiatrian-yksikossa-suuria-puutteita-hyvinkaalla
----------

Rahat ja tuki taitavat virrata kehitysmaihin.


Tietoa Kepan toiminnasta maailmalla.

http://www.kepa.fi/toiminta/kepa-maailmalla
--------

Kehitysyhteistyö. kirjoitti:

Rahat ja tuki taitavat virrata kehitysmaihin.


Tietoa Kepan toiminnasta maailmalla.

http://www.kepa.fi/toiminta/kepa-maailmalla
--------

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

Nuorisorikollisuuteen erikoistuneet syyttäjät voisivat perehtyä nuorten syrjäytymiseen ja kehityspsykologiaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että syyttäjillä ei ole tarpeeksi tietoa?

Yle uutiset 30.6.2012.

http://yle.fi/uutiset/valtakunnansyyttaja_pohtii_omia_syyttajia_nuorille/6201670
----------

Nuorten terveyspalveluihin vaaditaan panostusta.

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora, vaatii hallitusta varaamaan nuorten mielenterveyspalveluihin erillisen määrärahan.

Kansan Uutiset Verkkolehti 14.8.2012.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2852267/nuori-elakoityy-750-000-euroa-plus-menetetyt-verotulot
--------

Tulevat huutolaiset? kirjoitti:

Nuorten terveyspalveluihin vaaditaan panostusta.

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora, vaatii hallitusta varaamaan nuorten mielenterveyspalveluihin erillisen määrärahan.

Kansan Uutiset Verkkolehti 14.8.2012.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2852267/nuori-elakoityy-750-000-euroa-plus-menetetyt-verotulot
--------

Presidentti Sauli Niinistö vetosi yhteisvastuuseen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Niinistö puhui THL:n järjestämässä tilaisuudessa.

Lue lisää. Kansan uutiset verkkolehti 14.8.2012.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2852515/”syrjaytyminen-ei-ole-luonnonilmio”
------

Eikö kiinnosta? kirjoitti:

Presidentti Sauli Niinistö vetosi yhteisvastuuseen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Niinistö puhui THL:n järjestämässä tilaisuudessa.

Lue lisää. Kansan uutiset verkkolehti 14.8.2012.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2852515/”syrjaytyminen-ei-ole-luonnonilmio”
------

Lasten vanhemmat huolissaan iltapäivätoiminnan tiloista.

Aamu ja iltapäivätoimintaa järjestetään useimmin koulun tiloissa, mutta myös seurakuntien tiloissa ja puistoissa.

Vaikuttaisi siltä, että kysymyksessä on joidenkin tahojen välinen valtataistelu.

Kansan Uutiset Verkkolehti 14.8.2012.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/95950067/vanhemmat-huolissaan-iltapaivatoiminnan-tiloista
-------