Olen lähes satavarma että minulla on alkanut tai alkamassa skitsofrenia tai jokin psykoosi. Tämän viikon aikana kognitiiviset kykyni, motoriikka sekä toimintakykyni ovat aivan selvästi heikentyneet. Viikkoa ennen toimintakyvyn heikkenemistä minulla oli vaikeaa masennusta, harhaluuloja ja stressiä. Olin ollut vaativa ja tunsin että olin johonkin hyvin syyllinen ja epäonnistunut ihminen joten olen yrittänyt liian paljon olla jonkun toisen ihmisen kaltainen. Mieleni oli yhtä sekamelskaa kuin olisin yrittänyt puhua kahden henkilön päässä sisälläni. Puhuin itsekseni, joskus naureskelin, ja ääniä soi päässä. Koko tämän viikon yhteys normaaliin elämääni on kaikonnut lähes kokonaan koska olen yrittänyt pysyä "järjissäni" en pysty enää huomioimaan samalla tavalla ulkomaailmaa koska olen niin oman pääni sisällä. Tv:n katselemisesta tai lukemisesta ei tule mitään koska en pysty lainkaan lähes keskittymään tai ymmärtämään järjellisen ihmisen tavoin mitä on meneillään. Tuntuu että omat päättely- ja älynlahjani on riistetty ja tilalle on laitettu vainoharhainen ja itsekeskeinen ihminen. On vaikeaa sisäistää tai välittää ihmisten puheesta kun en tiedä mitä ne tarkoittavat, puhuvatko he erityisesti minulle. Todella vainottu ja yksin jätetty olo eikä kukaan ymmärrä tai usko miten sairas olen. Harkintakykyni on kadonnut, vastaan miten sattuu. Ahdistaa, on pahoinvointia, sydämen tykytystä ja tärisyttää. En saa mielenkiintoa enää mistään ja omat harrastukset eivät tunnu enää omilta tai ollenkaan merkittäviltä. Muisti pätkii ja tämän kesän päivät tuntuvat kuin jonkun toisen ihmisen elämästä. Päiväjärjestys ja ajantaju eivät ole enää lainkaan entisensä.
Olen käynyt puhumassa kahdesti tavalliselle lääkärille ja kolmen päivän kuluttua olisi tapaaminen akuutin työryhmän kanssa mutta ongemani juuri nyt on etten kestä siihen asti. Pelkään että tämä sairaus pahenee aivan peruuttamattomaksi siihen mennessä enkä muista tai tiedä enää mitään. Haluaisin saada lääkitystä niin pian kuin mahdollista, en halua menettää omaa normaalia elämääni loppuiäkseni.
Olen käynyt puhumassa kahdesti tavalliselle lääkärille ja kolmen päivän kuluttua olisi tapaaminen akuutin työryhmän kanssa mutta ongemani juuri nyt on etten kestä siihen asti. Pelkään että tämä sairaus pahenee aivan peruuttamattomaksi siihen mennessä enkä muista tai tiedä enää mitään. Haluaisin saada lääkitystä niin pian kuin mahdollista, en halua menettää omaa normaalia elämääni loppuiäkseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet sairas, mutta sinulla on sairaudentuntoa. Sinulle on varmaan tapahtunut jotakin ikävää kun sairastuit :(
Mutta ehkä se tästä iloksi muuttuu. Tämä suomalainen terveydenhuolto on ihan perseestä kun annetaan odottaa ilman lääkkeitä. Työryhmässä eivät sinulle sitä kukaan määränneet.
Sano heille siis suoraan mitä tarvitset. Toivottavasti jaksoit lukea.