Hei.
Olen huomannut itse introverttinä, että jään yleensä työelämässä syrjään ja minua varmaan pidetään hiljaisuuteni takia jopa ylimielisenäkin tai muuten vaan hankalasti tutustuttavana ihmisenä. Tykkään olla ihmisten seurassa ja kuunnella juttuja, mutta tuntuu kun itse sanon jotain, sanat kaikuvat kuuroille korville.
Täytyy myöntää, että olen hieman kateellinen niille ihmisille, jotka imevät magneetin lailla ihmisiä ympärilleen ja joiden seurassa ihmiset viihtyvät. Työhaastatteluissakin paikan saavat yleensä ne "hyvät tyypit", jotka taitavat puhumisen taidon, mutta joiden työnteko jää yleensä tyhjänpäiväisen lörpöttelyn jalkoihin. Harmi, että tälläiset hiljaisemmat yksilöt koetaan yleensä vaikeiksi tapauksiksi, vaikka heillä voisi olla paljon annettavaa yritykselle.
Haluaisin kuulla, onko muilla samankaltaisia kokemuksia/ ajatuksia asiasta?
Olen huomannut itse introverttinä, että jään yleensä työelämässä syrjään ja minua varmaan pidetään hiljaisuuteni takia jopa ylimielisenäkin tai muuten vaan hankalasti tutustuttavana ihmisenä. Tykkään olla ihmisten seurassa ja kuunnella juttuja, mutta tuntuu kun itse sanon jotain, sanat kaikuvat kuuroille korville.
Täytyy myöntää, että olen hieman kateellinen niille ihmisille, jotka imevät magneetin lailla ihmisiä ympärilleen ja joiden seurassa ihmiset viihtyvät. Työhaastatteluissakin paikan saavat yleensä ne "hyvät tyypit", jotka taitavat puhumisen taidon, mutta joiden työnteko jää yleensä tyhjänpäiväisen lörpöttelyn jalkoihin. Harmi, että tälläiset hiljaisemmat yksilöt koetaan yleensä vaikeiksi tapauksiksi, vaikka heillä voisi olla paljon annettavaa yritykselle.
Haluaisin kuulla, onko muilla samankaltaisia kokemuksia/ ajatuksia asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ne jotka pitää eniten meteliä itsestään, tunkevat aina ittensä jokapaikkaan,
ovat aina jokapaikassa suuna päänä mielistelijöineen, ne on net jotka etenee
myös työelämässä. Tuppisuut jäävät sivurooleihin, joihinkin renkipoika ja
piika hommiin. On kyse sitten kouluista, työpaikoista, viihteenviettopaikoista
ynnä muista. Elämän realiteetteja, näinhän se täällä menee.
Sama täällä, tuntuu siltä että minua ei kutsuta esimerkiksi työpaikan yhteisiin rientoihin. Tai jos kutsutaan, niin en osaa olla rennosti. Tämä vaivaa minua suunnattomasti, en oikein osaa tuoda itseäni esiin esim. suuremmissa kokouksissa. Välillä en edes jaksa tuoda itseäni esille, olen jotenkin todella tylsistynyt jatkuvaan päälle puhumiseen ja itsensä korostamiseen.