Raskaana ollaan ! :) Paljon kysyttävää!

Hei:) tässä nyt jonkinlaista vastausta eli oma esikoiseni synnytys oli aika helppo, kesti 5h20min ja tuntui, että oli nopeasti ohi:) mutta synnytyksethän ovat kaikilla hyvin erilaisia ja niitä ei oikein voi ennustaa millainen tulee olemaan, mutta ei siitä kannata ainakaan stressata etukäteen:) Itse hankin vauvatavaroita sekä uutena että käytettynä ja paljon myöskin sain sukulaisilta ja vaikka keneltä, että niitähän nyt on joka paikka pullollaan, itse vain valitsette, mutta paljon löytyy esim. huutonetistä yms. vauvansänky varmaan aluksi kannattaa olla vanhempien huoneessa niin kuulee ainakin kun vauva itkee, eikä taritse itse mennä niin kauas, mutta kaikkihan tässäkin tekee niinkuin omalle perheelle parhaiten sopii. Meillä vauva oli alusta asti omassa huoneessaan, ja se oli ihan meidän valinta eikä sovi kaikille, mutta meille sopi:) kyllä se sitten kun vauva syntyy, niin tulee kaikille ne omat rutiinit ja jutut mitkä huomaa hyviksi=)

Synnytys on jokaisella omanlaisensa ja siihen, millaiseksi sen kokee, vaikuttaa paljon myös oma kipukynnyksesi. Ei sitä kannata etukäteen murehtia liikoja. Sitä on tehty maailman sivu ja sairaalassa on hyviä kipulääkkeitä. Nekään eivät takaa mahtavaa kokemusta, mutta turha kuluttaa energiaa pelkäämällä jotain, mitä ei voi vielä kuvitellakaan. Äläkä ainakaan erehdy netistä lukemaan synnytyskertomuksia, tulee turhan paljon kauhutarinoita :) Lantion mitat yms. arvioidaan ennen synnytystä ja pohditaan sen mukaan synnytystapaa.

Vauvatavaroista voin itse sanoa, että kaikkea ei mielestäni kannata hankkia uutena jos on tarkka rahoistaan :) Minulle on ollut positiivinen yllätys nyt toisen lapsen jälkeen, kun olemme luopuneet vauvatavaroista niin esim. tuplarattaat ostettiin käytettynä ja myin edelleen niin sain 20e enemmän kuin mitä itse maksoin ;) Turvakaukalosta maksoin kahden lapsen käytöllä 20e (tutulta käytettynä ostettu). Uuden tavaran hinnat helposti tipahtaa, mutta kun ei tuhlaa turhuuksiin, saa omansa takaisin. Ja ihan kaikkea ei kannata hommata vain sen vuoksi, että niin kuuluu olla. Esim. meillä ei sitteriä ole juurikaan kummallekaan käytetty tai nenäfriidoja, rintapumppuja ja mitä lie niitä luetteloita nyt onkaan :) Kaupat on auki vielä lapsen synnyttyäkin niin voi tarvittaessa täydentää varastoja.

Viisaammat suosittelevat, että vauva nukkuisi äidin kanssa samassa huoneessa ensimmäiset 6kk ainakin. Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 9kk iässä ja tämä toinen on nyt 10kk ja nukkuu vielä samassa huoneessa. Vähän lapsen mukaan voi sitä sitten miettiä. Meillä kumpikin ovat olleet huonounisia, joten ei ole huvittanut kahden huoneen väliä öisin rampata.

minun esikoisen synnytys meni aika nopeasti 7tuntia kesti koko operaatio :) epiduraalin otin mikä oli mulle hyvä vaihtoehto, sen avulla 2 tunnissa avauduin kokonaan, koska pysty rentoutumaan.. eikä ollu mulle mitenkää kamala kokemus, aijotaan lissää tehä pikkusia palleroita :) ulkoa päin lantiosta ei näy pystyykö synnyttämään alakautta.. vaan sisälantio on sellane et sillä on merkitystä :) ja ne aika loppu raskaudessa tutkivat sut että onko tilava lantio.. ei kannata siitä etukäteen murehtia.. mä kans olen sitä mieltä että vauvan ois parasta nukkua vanhempien huoneessa ne 6kk ainaki.. se on aika raskasta varmasti herätä yöllä montakertaa ja kävellä toiseen huoneeseen.. me saatiin aka paljon tavaroita mun siskolta, jotain ollaan tietty ite ostettu käytettynä.. jos haluutte säästää rahaa, nii kannattaa ostaa käytettynä ainaki suurin osa tavaroista,ne on ihan hyviä vaikka ei ihan uusia olekkaan.. mut eipä ne yleensä kukkaa rikkinäisiä myy.. :)

Mä oon miettinyt tota että jos pieni vauva nukkuu omassa huoneessa niin miten vauvan nälkään sitten herää? Luultavasti vasta siinä vaiheessa kun vauva itkee.. Helpompi se on samassa huoneessa vauvan kanssa nukkua niin sitä herää jo ennen kuin se itku ehtii tulla :)

itelläni synnytys venyi pitkäksi, mutta jokaisella on omanlaisensa synnytys, teet mitä kätilöt/lääkärit sanoo niin pääset helpoimmalla ja kerrot rohkeesti jos haluat kivunlievitystä.

me hankittiin pääasiassa kirppareilta vauvantarpeet, eli vaatteet, pinnis saatiin sukulaiselta, samoin kuin vaunut. vaipanvaihtoalusta kirpparilta(siis ihan se sellanen kohoreunainen pehmeä alusta) joka sijoitettiin pesukoneen päälle, meillä siis edestä täytettävä kone joten päällä on tilaa ja on sopivalla korkeudella itelle ja pesuallas vieressä, jos nyt tuli vaipanvaihtotarve koneen ollessa päällä niin sit lattialla vaihettiin.

jotkut haluaa kaiken uutena, jolloin ne tietty kestääkin pidempään, meillä taas kun yksi lapsi riittää eikä enempää tule, niin emme katsoneet tarpeelliseksi ostaa kaikkea uutena, en ala maksamaan esim vaunuista satoja euroja kun niitä ei kauaa edes käytetä, pääasia että on hyvät ja turvalliset. mutta tämä nyt oli vain minun mielipide, on jokaisen oma asia hankkiiko kaiken käytettynä vai uutena.

jotkut haluaa vauvan samaan huoneeseen kuin itse nukkuu, minä en halunnut. oli kyllä muutaman yön samassa huoneessa, mutta itse en saanut nukuttua kun heräsin jokaiseen peiton heilahdukseen, joten laitettiin lapsi heti muutaman päivän ikäisenä omaan huoneeseen. ei ollut meille ongelma.

kyllä se sitten alkaa tuleen mieleen että mikä on just teille sopivaa, nukkuuko lapsi teidän kanssa vai omassa huoneessa, missä vaihtaa vaipat jne. kun se lapsi syntyyy niin sen kyllä tietää mikä on teille paras :)

Onnittelut raskaudestanne :) Itse olin ainakin niin suojeleva lasta kohtaan että ekat 2-3kk vähänväliä yöllä heräsin tarkistamaan että tyttö hengittää, vaikka nukutinkin ohjeiden mukaisesti kyljellään (vaihdellen kylkeä) :) joten tämän vuoksi suosittelen laittamaan pinnasängyn teidän kanssa samaan huoneeseen, ainakin ekoiksi kuukausiksi :) Itse hommasin tavaroita pikkuhiljaa koko raskauden ajan, tärkeimpinä ehkä pinnasänky, hoitopöytä, turvakaukalo ja siihen autotelakka sekä kylpyamme ja siihen jalat ettei tarvi selkä vääränä kylvetellä :) Vaatteista ei kannata hamstrata niitä 50cm paljon, sillä käyvät todella nopeasti pieneksi, ennemmin suosisin 56cm ja 62cm. Synnytyksen kulkua tai sitä mahtuuko lapsi tulemaan ei voi päätellä mitenkään ulkoapäin, vaikka lantio näyttäisi silmääsi pieneltä se ei kerro mitään lantion sisätilasta ja sellaisesta ei kannata etukäteen stressailla. Itselläni esikoisen synnytys kesti 4h35min josta ponnistus oli 15min, supistukset alkoivat aamusella ja kovenivat pikkuhiljaa joten tiesin että se on menoa nyt, onneksi siinäkohtaa ei osannut enää jännitellä :) pari tuntia olin kotona jonka jälkeen kivut alkoivat olla sitä luokkaa että halusin lievitystä joten lähdimme sairaalaan, siellä kalvoni puhkaistiin ja sain samantien spinaalipuudutuksen jolloin kivut katosivat kuin taika iskusta eikä niitä enää takaisin tullutkaan.Oli kaikin puolin mukava ja helppo kokemus, pitää vain itse muistaa vaatia sitä kivunlievitystä ajoissa eikä turhaan odottaa että olotila käy sietämättömäksi. Yleensä sanotaan että mitä nopeampi synnytys niin sitä kivuliaampi, ja näin se meni myös minulla sillä tämän toisen synnytys olikin sitten kivuiltaan aivan eri luokkaa mutta eipä se kestänytkään kuin 2h. Tsemppiä, kyllä kaikki sujuu varmasti hyvin, kunhan muistat ettet aseta itsellesi mitään tavoitteita vaan menet sinne avoimin mielin ja annat luonnon hoitaa tehtävänsä :) p.s kannattaa pyytää että laittavat välilihan puudutteen juuri ennen ponnistusen alkamista, se oli aivan mahtava juttu! (siis se piikki ei edes tuntunut, eikä myöskään sattunut kun lapsi tuli ulos)

Synnytystä ei kannata suunnitella mitenkään etukäteen, siihen kun ei juuri voi itse paljoakaan vaikuttaa... Kannattaa vaan luottaa siihen, että oma keho hoitaa hommansa ja tietysti lääkärit sekä kätilöt avustavat.
Mulla vauva ei lähtenyt syntymään itsestään, joten jouduin synnytyksen käynnistykseen. Synnytyksen käynnistys aloitettiin rv 42 0 aamuna ja silloin minulle sanottiin, että siihen, että lapsi syntyy, voi mennä vielä jopa muutama päivä. No, minä kuitenkin synnytin saman päivän iltana. Synnytys käynnistettiin aamulla laittamalla kohdunsuulle cytotec tabletista 1/4, sitten piti maata 30min paikallaan ja sen jälkeen kävellä ja olla muuten pysty asennossa pari tuntia, kävin vielä naureskellen kaupassakin mieheni kanssa. Se eka annos ei juuri tulosta tuottanut, joten iltapäivällä laitettiin toinen annos. Siinä vaiheessa vaihdoin jo sairaalavaatteet päälleni, supistuksia näkyi seurantakäyrällä olevan, ne oli muistaakseni jotain 50-60 luokkaa, tuntui lievänä poltteluna alaselässä, ei oikeastaan juuri sattunut. No sitten noin parin tunnin päästä tuon toisen cytotec annoksen jälkeen mies oli lähtenyt käymään kotona ja minä tunsin, että poltot kovenevat, kuitenkin kävelin sairaalankäytävällä ja nojailin välillä kaiteisiin yms ja menin syömään osastolle tuotua lounasta, niin siinä kesken ruuan tunsin, kun jotain valui housuihin, nousin ylös ja niinhän sieltä lorahti oikein kunnolla, lapsivettä! En muista tästä etenpäin mitään aikoja kovinkaan tarkkaan, vain sen että vielä klo20 meinasin, ettei lapsi synny vielä saman vuorokauden aikana, mutta kyllä se vaan sieltä syntyi klo 21.44 eli mulla synnytys kesti näin ensisynnyttäjän vain 4h 55min, josta ponnistus 24min. Vauva jouduttiin avittamaan imukupilla ulos ja väliliha leikkaamaan, koska vauvan sydänäänet laski, eikä niitä saatu tasaantumaan, joten oli jo kiire saada vauva ulos. Kipuihin käytin ilokaasua ja epiduraali minulle myös laitettiin, mutta sen laitto oli erittäin vaikeaa ja lääkäri joutui pistämään todella moneen kohtaan sinne selkärangan lähelle, eikä onnistunut, ennekuin laittoi lopulta ensin spinaalin ja sitten vasta sai laitettua epiduraalin, tämä kuulema siksi, että minulla on erittäin ahtaat nikamavälit ja mulla supistukset oli erittäin kivuliaat, en pystynyt niiden aikana juuri olemaan paikallani ja niitä tais tulla siinä vaiheessa 2-3min välein, en muista oliko ne siellä käyrillä minkä verran, jotain 80-90 luokkaa oli kun vielä pystyin katsomaan.. Ja mulla siis vahvistettiin näitä supistuksia oksitosiinitipalla, koska kyseessä oli käynnistetty synnytys. En tiedä sattuuko enemmän kuin ilman käynnistystä, mutta voin sanoa, että mua ei ole ikimaailmassa sattunut yhtä paljon, mutta palkinto siitä urakasta on erittäin ihana vauva

No mullakaan ei mikään leveä lantio ollut, mutta siinä loppuraskaudessa se lantio sitten levisikin. Nyt oottelen että palautuuko tuo lantio koskaan, vanhat vaatteet kun eivät juuri lantion kohdalta mahdu päälle :/

Ihan samaa voin sanoa kuin muutkin: synnytystä ei kannata kovin tarkkaan suunnitella, kun se etenee todennäköisesti jotenkin eri tavalla. Synnytys etenee luonnollisesti parhaiten, kun ei "pistä vastaan", eli koettaa rentoutua. Jokainen kipu tuo lasta maailmaan. Ja supistukset on siitä jänniä kipuja, että ne unohtuu samantien kun ne loppuu. Ei ne kovin pitkään jatku, ja tuloksena on jotain aivan ihmeellistä. Itse otin epiduraalin, kun alkoi tuntua, etten jaksanut sietää supistuksia. Suosittelen. Omakin lantioni on ulkoisesti kapea, mutta ei sitten kuitenkaan mitenkään ahdas lapselle.

Urheile/liiku raskauden aikana säännöllisesti, se antaa energiaa ja ehkäisee selkä yms. vaivoja, ja helpottaa synnytystäkin... (mutta muista jännittää lantionpohja ja välttää hyppyjä ja sellaista mikä tuntuu kovin epämukavalta tai kivuliaalta). Uinti erityisesti on hyvä laji, ja voi jatkaa niin pitkään kun "paikat on kiinni".

Onnea!

Lantion mittaa/ joustavuutta ei näe ulkoapäin. Sitä kyllä tarvittaessa arvioidaan ja mitataan jos näyttää. että tarvitsee. Ja aina joskus päädytään sektioon jos vauva vaikuttaa suurelta suhteessa lantioon. Synnytykset on tosiaan kaikki erilaisia. Siihen ei kauheasti voi valmistautua eikä sitä kannata liikaa etukäteen murehtia. Pyydä päästä pelkopolille jos kovasti jännittää.
Vauvakamat itse ostin enimmäkseen kirpparilta, huuto.netistä, sain siskolta jne. Eikä niihin kannata liikaa ainakaan etukäteen tuhlata rahaa. Tulee vaan hankittua tarpeetontta. Ehtii ostaa sitten tarpeen mukaan tavaraa vauvan synnyttyäkin. (Varsinkin jos isompi marketti löytyyy läheltä) :)
Tuohon nukkumiseen en oikein osaa mitään sanoa kun tyttömme (1v9kk) nukkuu edelleenkin meidän kanssa perhepedissä (on nukkunut alusta lähtien). Puolivuotiaaksi asti vauva kuitenkin tarvitsee yösyöttöä (ja voi muutenkin heräillä yöllä), joten useimmat nukkuu samassa huoneessa ainakin sen ajan.

Ihanaa! onnea ja iloista odotus aikaa :)

minua pelotti aivan järkyttävän paljon synnyttäminen, kirjoitin kolme sivuisen kirjeen, jonka annoin heti synnytyssairaalaan tullessani. siihen olin kirjoittanut aivan kaikki, mikä pelotti, pelkäsinkin periaatteessa kaikkea. hätäsektiota, epiduraalin laittamista, kielsin ehdottomasti välilihanleikkaamisen jne. noh, synnytys kesti 46 tuntia kaiken kaikkiaan, apukeinoina oli amme, ilokaasu ja epiduraali, mielestäni se oli loppujen lopuksi aivan mahtavaa ja sanoinkin heti synnyttämisen jälkeen, että vuoden päästä uudestaan :D no... emme toista alkaneet kuitenkaan tekemään hurmiostani huolimatta. sinäänsä synnytys oli helppo: ei komplikaatioita, ja kuten yllä mainittiinkin, voiko siihen edes valmistautuakaan, asiat kun menevät omalla painollaan? omakohtainen kokemus oli, että ensimmäisen kerran elämässäni tiesin todella mitä tehdä, luonto otti vallan ja kaikki tapahtui kuin itsestään. minulla on ollut hyvä tuuri siinä, että mieheni oli valtavan hyvänä tukena, kun vielä odotimme tytärtämme, kuunteli ja jaksoi aprikoida kanssani asioita joita pelkäsin, oli tukena ja turvana koko synnytyksen ajan. tuli sairaalalla jopa suihkuun kanssani hieromaan alaselkää ja suihkuttelemaan kipeistä kohdista. kotonakin käytin suihkua kivun helpottamiseen, lämmin vesi tuntui aivan ihanalta. olin innoissani ponnistusvaiheessa, nyt hän tulee, jota olemme niin kauan odottaneet, ja voi luoja tuota rakkautta, mikä syttyi saman tien kun pienet kurttuset kasvot ensimmäisen kerran kohtasin. itkeskelin kolme päivää onnesta putkeen, enkä juurikaan malttanut nukkua :) imetys oli hankalaa alkuun, työ ja sinnikkyys palkittiin, kaiken kaikkiaan imetin 11kk 2päivää, sitten pikkuinen iski hampaansa nänniin niin, että ikuisesti sen muistan :D

olin niin jumalattoman suojeleva ja omistavakin, että muut eivät juurikaan saaneet hoitaa lasta ensimmäiseen puoleen vuoteen, hän itki tästä ajasta ensimmäiset kolme kuukautta, siitäkin selvittiin, kuten kaikki muutkin, luonto on järjestänyt asiat niin hienosti, että harva ei jaksa tai kykene. hän nukkui vieressäni ensimmäiset 9kk, imetys oli helppoa näin. hän herätti, tissi suuhun ja nukahdin itse. tyyny oli jalkojeni välissä, etten vain päässyt kierähtämään vauvan päälle, muutenkin tuntui, että oli hyvin tietoinen nukkuessaankin lapsen läsnäolosta. useat hämmästelivät, että eikös se ole vaarallista, mutta eipä tuo ollut. mies nukkui neljä kuukautta kanssamme, sittemmin kyllästyi pätkittäiseen uneen ja muutti toiseen huoneeseen nukkumaan :)

lähes kaikki tavarat ja vaatteet olemme kierrätyksestä/kirppikseltä ostaneet, taitaa olla 3 vaatekappaletta, jotka ovat uutena ostettu. niitä on myös saatu paljon, siihenkin voi varautua, usein ihmiset haluavat ostaa ja antaa uudelle tulokkaalle vaatteita ja leluja(!) kyllästymiseenkin saakka. eipä nuo vauvanvaatteet niin erityisemmin kulu, vasta sitten kun alkaa olla liikkuva isompi vauva, niin saattavat hieman kulua. suosittelisin lämpimästi kirppiksiä sun muita, esim saatat saada samalla rahalla kirpputorilta huiman läjän vaatteita, mitä että ostat uutena yhden bodyn, joka maksaa jo 7-10euroa. kaikki taplaa tyylillään ja tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. paras neuvo kaiken suhteen lasten kanssa on, että tee niin kuin itsestäsi tuntuu oikealta ja parhaalta. näillä pärjää jo pitkälle.