Minä mietin
oliko mitään
olinko mitään
kun tunne
ei enää palaa
eikä entinenkään
tekeekö aika näin
tehtävänsä
onko minulle
mitään
missään
tiedän vastauksen
mutta en halua
lukea sitä
kiitos lukijoille,
lady lopettaa nyt
oliko mitään
olinko mitään
kun tunne
ei enää palaa
eikä entinenkään
tekeekö aika näin
tehtävänsä
onko minulle
mitään
missään
tiedän vastauksen
mutta en halua
lukea sitä
kiitos lukijoille,
lady lopettaa nyt
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ladylle..tämä ajatus on lohduttanut itseäni aina. Olemme vain pieni tai vähemmän pieniä;)) valtamerilaivoja itsekukin elämän suurella valtamerellä...jotkut kulkevat rinnallamme pidemmän aikaa..toiset edellä, toiset laivaamme seuraten..kohtaamme yössä, valomme kohtaavat..Sitten on jälleen aika jatkaa rohkeasti matkaa eteenpäin yksin. Vain kauniit muistot mukanamme. Kunnes saavumme vihdoin kuka miloinkin kotisatamaan josta, ei tarvitse matkaan lähteä.. siksi ajattelen itse aina jos, kohtaan rakkaan laivan pitkästä aikaa niinkin voi käydä..tai ajattelensilloinkin vain näin koska emme VOI koskaan omistaa ketään ihmisenä. Vaikka tahtoisimmekin....Tässä Simo Silmun laulussa se ajatus on hyvin kauniisti sanottu: http://www.youtube.com/watch?v=Brja-lsTjws&feature=related Rohkeutta nyt. tähän hetkeen ja päivään..älä anna elämän lannistaa;) Elämä on kaunis juuri siksi että, saamme osaksemme kokea myös rakkautta ja ystävyyttä, ja niitähän muistoja ei kukaan taas VOI viedä koskaan pois...ellemme itse sitä halua...
Tsau:Friidu
Tiedätkö, siinä vaiheessa kun on yksin seilannut merellä näkemättä yhtäkään alusta koko elämänsä aikana, ja viimein valo ohittaa niin kaukaa, että sitä tuskin havaitsee,tämä ei oikein lohduta. Kiitos, hyvää jatkoa.
No...enpä oikeastaan tiedä..oikeesti. Voin vain "kuvitella" tunteesi. Otan osaa. Älä kuitenkaan katkeroidu...elämälle. Elämä kuitenkin meillä jokaisella on vain yksi... Kiitos,;))) Hyvää Jatkoa myös sinulle itsellesi...
Tsau:Friidu