että ristiäisissä kyllä lahjat kelpasivat, mutta koskaan ei tullut vauvan kuvalla varustettua (tai muunkaanlaista) kiitoskorttia! Ihmeellistä...
OLI TÖRKEÄTÄ
Pekka
122592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olitko lapselle kummi? Yleensä vain kummit ssavat kiitoskortit:)
Mutta jos olit niin sitten vanhemmat eivät kai halunneet antaa kortteja kenellekään...
Meidän suvussa ja ystäväpiirissä aina on lähetetty vauvan kuvalla varustettu kortti niille jotka ovat muistaneet vauvaa.
Mitään ei voi siis lahjoittaa, saamatta vastalahjaa? Voithan kummilapsestasi ottaa kuvan itsekin.
suvulla on erilaiset tavat.Minun ei ole tarvinnut saada korttia,koska omistan toimivan kameran ja voin ottaa kuvat sillä.Voin siis antaa lahjan saamatta mitään takaisin:)
kirjoitinkin jo toiselle palstalle tästä asiasta mut tähän yhteyteen sopii vielä paremmin
eli...
itse ostin 5 samanlaista albumia jotka annoin ristiäisissä kummeille, nyt myöhemmin olen lähettänyt kuvia albumeihin
mielestäni ei voi olettaa että kummit ostaa lahjoja ja laittaa rahaa lapsen tilille -mikä kans kuulemma nykyisin käytössä, itse en ole ilmoittanut tilinumeroa kellekkään-, ilman että saavat jotain vastineeksi
kiitoskortit myös toimitin kaikille -toivottavasti- jotka meitä muistivat niin laitoksella ku kotiin päästyämme ja ristiäisissä.
tulevaisuudessa kuvia tippuu sen mukaan, mikä on kummin aktiivisuus lasta kohtaan, jos ei pidä itse meihin päin koskaan yhteyttä jää albumi melko tyhjäksi...
...minusta on TOD turhauttavaa lähetellä toiseen päähän Suomea joulu-, synttäri- ja nimpparilahjoja, kortteja ym., enkä koskaan saa edes valokuvaa kummilapsestani...
turhautumisesi, mulla kans alkaa pikku hiljaa närkästyttää ku lähimpänä asuvat kummit eivät oo käyneet katsomassa ristiäisten jälkeen kertaakaan, en pyydä lahjoja, ainoastaan hetken heidän aikaansa...kuvat albumiin vei iskä olivat kait kiitelleet mutta minua eivät henkilökohtaisesti...ajattelin jouluksi kirjoittaa kirjeet jätkän puolesta kuluneesta vuodesta mutta enpä taida viitsiä miksi nähdä vaivaa...
Aikani yritin kirjoitella, nyt sain kuulla ettei äidillä olekaan ko. sähköpostios. käytössä! Ihmettelinkin, kun ei vastauksia koskaan kuulunut.
Kiitosta en ikinä ole lahjoista saanut. En tiedä, kelpasivatko. Kahdesti vuodessa postitan lapselle, jonka viimeksi näin 2 v sitten ja josta sain kuvan joskus 3 v sitten viimeksi. He kävivät meillä kylässä ja sen jälkeen.. ei mitään. Minussa ja uudessa miehessäni on kait jotain vikaavikaa ettei kelvata..
Täälläpäin kävivät, viettivät päivän huvipaikassa. Ei mitään ilmoittanut. Olisi voitu tavata vaikka ko. huvittelukeskuksessa. Mutta kun ei niin ei.
Ei sitten.
Ajattelin, että kirjotan kirjettä lapselle joulun aikaan yms., kun hän koulussa on ja osaa varmaan jo lukea. Mutta olkoot. Laitan jotain litteää taas postissa. Ja synttäreille myös taas. Ja olkoot muuten oloissaan.
eivätkä aidosta välittämisestä. Olen saman kokenut...
vai että olis pitänyt lähettää kiitoskortti kuvan kera...tää oli mulle uus asia ,mä oon 3 lapsen kummi enkä oo koskaan saanu mitää kiitoskorttia ,omista lapsistani oon kyllä yrittäny laitta kuvia menemään mut eipä tunnu toisia kiinnostavan.nytkin just lähetin rahaa kummitytölleni eikä oo mitää kuulunu takas...omistaa jo oman kännykän...edes teksiviesti kiitos olis ollu kiva...kiitäminen kuuluu hyviin käytöstapoihin....niin,eikö se riitä että kiittää ristiäisissä tullessa ja lähtiessä
Valitkaa lapsillenne kummeiksi sukulaisia, koska ne ainakin ilmoittelevat itsestään myöhemmin. Itse en ole kuullut kummeistani mitään.
ymmärrän hyvin kummia, joka ei ole saanut edes kiitosta lahjastaan. itse kuulin kummeistani vuonna -86 ja sen jälkeen v.-95 täyttäessäni 15, sain 50mk lahjaksi. kukaan perheestämme ei tiennyt edes heidän osoitettaan ja kun sen kaivoimme esiin ja koitimme käydä kylässä ei meitä otettu vastaan. eivät ole sukua ja mun puolesta saavat olla aivan omissa oloissaan. eivät edes perään soittaneet kun ovella oli lastenhoitaja kertomassa pariskunnan olevan ulkona.
omasta kummipojastani sen verran että viettäisin aikaani hänen kanssaan kyllä mutta. perheen perustajat olivat 16ja17 vuotiaat saadessaan lapsen ja puhelinnumerot vaihtuivat silloin tiuhaan maksamattomien laskujen takia. lapsi on nyt 3v ja olen nähnyt hänet 6 kertaa. jokaisen kerran olen joutunut itse vonkaamaan tyyliin koska satutte olemaan kotona, koska myös lapsi on kotona eikä hoidossa, yrittänyt sovittaa aikatauluja jne. olen kuvitellut ettei työttömillä ole juurikaan varaa liikkua mutta nämä kyllä tekevät matkoja ja reissuja milloin minnekin (olen itsekin liikkuvainen, joten aikatauluissa on OIKEESTI ollu soviteltavaa). lapsen vanhemmat ovat myös paremminkin exäni kavereita nykyisin, niin on nuo kummin tehtävät jääneet... harmi kyllä mutta hankalaksi myös itse asian tekevät!
odotan nyt esikoistani ja kummeiksi ei oikein uskalla ajatellakaan ketää muita kuin sukulaisia, ettei tule käymään köpelösti!