Juhani Raattamaa syntyi Ruotsissa Kaaresuvannon pitäjässä 12. syyskuuta 1811. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Heidän perheeseensä syntyi kuusi lasta. Veljeksistä Pekasta, Juhanista ja Erkistä tuli myöhemmin lestadiolaissaarnaajia.
Hän asui samalla paikkakunnalla, jolla Lars Levi Laestadius toimi pappina ja tutustui tähän ollessaan 18-vuotias. Hän kävi Laestadiuksen pitämillä ehtoollisilla. Laestadius valitsi Raattamaan katekeetaksi vuonna 1830 pitämään katekismuskoulua lapsille. Laestadius kirjoittaa uudesta katekeetastaan näin: "Jollei tuota kirottua viinaa olisi ollut saatavissa, niin olisi Raattamaa jo siihen aikaan ollut koko Lapinmaan etevin katekeetta. Mutta mainittu myrkky pilasi kokonaan miehen".[1] Raattamaa kirjoittaakin myöhemmin ikävuosien 24:stä 30:neen olleen "häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".[1]
Omantunnon herätys ja parannuksen armo
Raattamaan omatunto koki uuden herätyksen jouluna 1844 samaan aikaan Laestadiuksen hengellisen murroksen aikoihin. Hän löysi maantieltä lompakon, jonka palautti omistajalleen. Hän kuitenkin vaati kolmasosaa löydetyn rahamäärän arvosta, mihin lompakon omistaja ei suostunut. Lompakon omistaja väitti osan rahoista kadonneen. Raattamaa kertoi tapauksesta Laestadiukselle, joka läksytti tätä ahneudesta ja itserakkaudesta.
Laestadius oli opettanut heränneitä rukoilemaan "armonmerkkiä", eli kokemusta siitä, että Jumala on heille armollinen ja antaa synnit anteeksi. Raattamaa koki anteeksiantamuksen 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa:
»Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut.»
Opettajaksi ja saarnamieheksi
Herätysten alettua 1840-luvun jälkipuoliskolla Ruotsissa oli voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi maallikkojen pitämän hengelliset kokoukset. Konventikkeliplakaattia kierrettiin seurakunnan Lähetyskoulujen ja pyhärukousten avulla. Raattamaa ei aluksi opettanut aikuisia, vaan piti lapsille katekismuskoulua eli lähetyskoulua, jonka jälkeen hän illalla puhui myös koulutalolle kokoontuneille vanhemmille. Pyhärukous oli paikallisseurakunnan "sanajumalanpalvelus", joita vietettiin maallikkovoimin kirkolta kaukana olevissa kylissä. Seurakunta asetti pyhärukousten pitäjät, joiden vastuulla rukousten pitäminen oli. Näin lestadiolaisuus lähti leviämään laajemmalle.
Myöhemmin Raattamaa vapautettiin koulunopettajan toimesta ja ylennettiin koulumestariksi ja hän alkoi saarnata ympäri Lappia. Hän saarnasi koulumestarin ominaisuudessa yhteistyössä Laestadiuksen kanssa ja kävi tämän luona noin kahdesti vuodessa kertomassa toiminnastaan. Raattamaa vietti koulumestarin matkoilla viikkoja ja jopa useita kuukausia. Hänestä tulikin varsin tunnettu saarnaaja lestadiolaisten keskuudessa. Juhani Raattamaata on kutsuttu Perä-Pohjolan Paavaliksi ja Pohjolan suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi. Raattamaa kirjoitti paljon kirjeitä heränneille ja Laestadiuksen kuoleman jälkeen häneltä kysyttiin neuvoja erilaisiin asioihin. Hän osasi Raamattua hyvin. Kirjeitä häneltä on säilynyt runsaat 300.
Raattamaa käytti paljon niin sanottuja taivaan valtakunnan avaimia, joiden merkitystä vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan edelleen. Hän suositteli niiden käyttöä myös Laestadiukselle, joka kuitenkin käytti niitä paljon varovammin, kkoska pelkäsi armovarkaita.
Lestadiolaisuuden hajaantumista estämässä
Raattamaa yritti estää turhaan viimeisinä elinvuosinaan jo alkanutta hajaantumiskehitystä. Lestadiolaisuus hajaantui hänen viimeisinä vuosinaan esikois-ryhmään ja vanhoillislestadiolaiseen ryhmään. Raattamaan opetus ja toiminta on ollut niin moniselitteistä, että useampi lestadiolaisryhmä voi katsoa noudattavansa hänen näkemyksiään.lähde? Raattamaan auktoriteettiasemasta Erkki-Antti Juhonpietin mielessä on osoituksena hänen kirjeensä. Erkki Antti Juhonpieti varoittaa kirjeessään Norjaan ottamasta vastaan saarnaajia, jotka eivät ole yhteistyössä Juhani Raattamaan ja muiden lestadiolaissaarnaajien kanssa: "Älkää ottako muukalaisia ääniä vastaan, vaikkapa kuinka kauniilta kuulostaisit, sillä te tiedätte, että Juhani Raattamaa on jälkeen Laestadiuksen säilyttäny puhtaan opin hänen työkumppaneittensa kanssa." Näitä lestadiolaisuudessa yleisesti hyväksyttyjä seurakuntavanhimpia olivat Raattamaan lisäksi Erkki Antti Juhonpieti, Antin-Pieti, Ies
Hän asui samalla paikkakunnalla, jolla Lars Levi Laestadius toimi pappina ja tutustui tähän ollessaan 18-vuotias. Hän kävi Laestadiuksen pitämillä ehtoollisilla. Laestadius valitsi Raattamaan katekeetaksi vuonna 1830 pitämään katekismuskoulua lapsille. Laestadius kirjoittaa uudesta katekeetastaan näin: "Jollei tuota kirottua viinaa olisi ollut saatavissa, niin olisi Raattamaa jo siihen aikaan ollut koko Lapinmaan etevin katekeetta. Mutta mainittu myrkky pilasi kokonaan miehen".[1] Raattamaa kirjoittaakin myöhemmin ikävuosien 24:stä 30:neen olleen "häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".[1]
Omantunnon herätys ja parannuksen armo
Raattamaan omatunto koki uuden herätyksen jouluna 1844 samaan aikaan Laestadiuksen hengellisen murroksen aikoihin. Hän löysi maantieltä lompakon, jonka palautti omistajalleen. Hän kuitenkin vaati kolmasosaa löydetyn rahamäärän arvosta, mihin lompakon omistaja ei suostunut. Lompakon omistaja väitti osan rahoista kadonneen. Raattamaa kertoi tapauksesta Laestadiukselle, joka läksytti tätä ahneudesta ja itserakkaudesta.
Laestadius oli opettanut heränneitä rukoilemaan "armonmerkkiä", eli kokemusta siitä, että Jumala on heille armollinen ja antaa synnit anteeksi. Raattamaa koki anteeksiantamuksen 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa:
»Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut.»
Opettajaksi ja saarnamieheksi
Herätysten alettua 1840-luvun jälkipuoliskolla Ruotsissa oli voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi maallikkojen pitämän hengelliset kokoukset. Konventikkeliplakaattia kierrettiin seurakunnan Lähetyskoulujen ja pyhärukousten avulla. Raattamaa ei aluksi opettanut aikuisia, vaan piti lapsille katekismuskoulua eli lähetyskoulua, jonka jälkeen hän illalla puhui myös koulutalolle kokoontuneille vanhemmille. Pyhärukous oli paikallisseurakunnan "sanajumalanpalvelus", joita vietettiin maallikkovoimin kirkolta kaukana olevissa kylissä. Seurakunta asetti pyhärukousten pitäjät, joiden vastuulla rukousten pitäminen oli. Näin lestadiolaisuus lähti leviämään laajemmalle.
Myöhemmin Raattamaa vapautettiin koulunopettajan toimesta ja ylennettiin koulumestariksi ja hän alkoi saarnata ympäri Lappia. Hän saarnasi koulumestarin ominaisuudessa yhteistyössä Laestadiuksen kanssa ja kävi tämän luona noin kahdesti vuodessa kertomassa toiminnastaan. Raattamaa vietti koulumestarin matkoilla viikkoja ja jopa useita kuukausia. Hänestä tulikin varsin tunnettu saarnaaja lestadiolaisten keskuudessa. Juhani Raattamaata on kutsuttu Perä-Pohjolan Paavaliksi ja Pohjolan suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi. Raattamaa kirjoitti paljon kirjeitä heränneille ja Laestadiuksen kuoleman jälkeen häneltä kysyttiin neuvoja erilaisiin asioihin. Hän osasi Raamattua hyvin. Kirjeitä häneltä on säilynyt runsaat 300.
Raattamaa käytti paljon niin sanottuja taivaan valtakunnan avaimia, joiden merkitystä vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan edelleen. Hän suositteli niiden käyttöä myös Laestadiukselle, joka kuitenkin käytti niitä paljon varovammin, kkoska pelkäsi armovarkaita.
Lestadiolaisuuden hajaantumista estämässä
Raattamaa yritti estää turhaan viimeisinä elinvuosinaan jo alkanutta hajaantumiskehitystä. Lestadiolaisuus hajaantui hänen viimeisinä vuosinaan esikois-ryhmään ja vanhoillislestadiolaiseen ryhmään. Raattamaan opetus ja toiminta on ollut niin moniselitteistä, että useampi lestadiolaisryhmä voi katsoa noudattavansa hänen näkemyksiään.lähde? Raattamaan auktoriteettiasemasta Erkki-Antti Juhonpietin mielessä on osoituksena hänen kirjeensä. Erkki Antti Juhonpieti varoittaa kirjeessään Norjaan ottamasta vastaan saarnaajia, jotka eivät ole yhteistyössä Juhani Raattamaan ja muiden lestadiolaissaarnaajien kanssa: "Älkää ottako muukalaisia ääniä vastaan, vaikkapa kuinka kauniilta kuulostaisit, sillä te tiedätte, että Juhani Raattamaa on jälkeen Laestadiuksen säilyttäny puhtaan opin hänen työkumppaneittensa kanssa." Näitä lestadiolaisuudessa yleisesti hyväksyttyjä seurakuntavanhimpia olivat Raattamaan lisäksi Erkki Antti Juhonpieti, Antin-Pieti, Ies
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos vaan , minä olin lähtenyt jo kirkkoon , meillä oli konsertti
PADASJOEN KIRKOSSA, KIRKKO OLI MILTEI TÄYNNÄ ,
URUISSA KALAVI KIVINIEMI JA solistina RAINE MAKKONEN , paritoni .
KONSERTTI OLI VIIMEINEN NÄITÄ KIRKKO KONSERTTEJA SARJA OLI 5-6.
KAPPALITA :
JEON BOELLMANN.
FRANS LITSZT .
W. A. MOOZART .
PIERRE COCHEREAU.
TOIVO KUULA.
GLOACHINO ROSSIINI ,
RIKHARD WAGNER. TOINENKIN .
OSKAR MERIKANTO .
KALEVI KIVINIEMEN IMPROVISAATIO -58.
SUOSION OSOITUKSET .
SAATIIN KAKSI YLIMÄÄRÄÄISTÄ KAUNISTA..
örvelö , no ei näkynyt,. , ja anteeks ainokaainä etten muistanut laittaa tästä tietoa jo aiemmin , tiedän että olisit lähtenyt jos muutenajoitukse olisi sopimut ,, mutta
mulla ei ollut ohjelmaa etukäteen , enkä voinut tietää mitään kappeleista .
Örvelölle sen verran, että sitä joka vanhoja muistelaa , pannan tikulla ilmään
kaipa sinä sen verran kestät ,, ainakin luuli niin paljon on haukkuja tullut .
Mitähän ei uskovainen siitä voittaa . olisiko syytä katsoa Jeesusta Kristusta
ristillä ja surra sitä , miksi niin kävi ja paljonko on syytä itsessä..
eikä pitäisi laittaa toisten syyksi , hallellujaa.
Kyllä minun on sanottava etten tiedä tuota asiaa , missään kohtaa Raamatussa ei
kerrota Paavali olisi ollut Saatanan ja sen enkeliden seurassa katuvaisena rikolli- sena . Kun väität että Paavaliakin palvelevana ateistina sinun velvollisuus on osoittaa tuo yllä oleva teksti oikeaksi .. Mutta luulen että örvelö ei kykene siihen ..
Sillä hän on ensinnä laaian kova joka koskaan ei ole tarvinnut alentua muiden
kristittyin tasolle tai vielä alemmas , mutta aina vain pitäisi päästä panettelemaan
kaikkia uskovia ja määräilemään heitä , muista kuitenkin että sinusta ei tule noilla
sanoilla koskaan kristityn päälle päsmäriä , ei koskaan ..
sinulla on tekemistä näissä sanoissa jotka poimin tosta poppukaneetista ...
Jos Jeesuksen omalla sanalla (sanoo örvelö ) jos sitä eiole niin olet lopullisesti taas kerran lestaadoisille kelpaava ateisti peru joka todistettavasti on rikollinen psyko ,sontiainen !... tähen haluan oikean tekstin , ei kelåaa mikään örvelön sanan muunnos , jollei se löydy Raamatusta , muultakaan sitä ei läydy. .