Olen tullut vakuuttuneeksi, ettei syvällinen keskustelu lestadiolaisten kanssa uskonasioista onnistu, vaan se päättyy aina heidän puoleltaan toteamukseen; usko ei ole järjen asia ja kun sinulla ei ole uskoa, sinä et sitä myöskään voi ymmärtää.
Teologiaa opiskelevakin tutkii uskontoa ja monet muut tahot, mutta kun mennään lestadiolaiseen seuroihin, mitään raamatullista asiaa ei tutkita, vaan pidetään kiinni tiukasti niistä muutamasta ydinkohdasta, kuten Jumalan valtakunnasta, Jumalan lapsista ja elävästä Jumalan sanasta, parannuksen armosta, syntien anteeksi uskomisesta, kaikki muu on sivuseikkaa, usko vaan.
Netin kautta tapahtuva keskustelu kasvottomana on kauhistus, vaikka tätä kautta se on helpointa monille sellaisille keskustelua janoaville, jotka eivät pysty kasvotusten puhumaan. Jos menet puhumaan kasvotusten, vastapuoli, eli vaikka lestadiolainen saarnamies osaa puhua ympäri, panna jauhot suuhun tai pussiin puhua. Kun taas puhutaan ihan tavallisista maailman asioista, joissa ei ole uskonto ja hengellisyys mukana, se on erittäin hedelmällistä, mutta uskonasian ollessa kyseessä asia pyöritellään muutaman ydinasian ympärillä, niinkuin jo kirjoitin.
Näinkin lestadiolainen sanoo:
- kun sinä et mitään ymmärrä hengellisistä asioista
- olet sokea ja alaston
- sinulla ei ole pyhää henkeä
- sinä et ole käsittänyt parannuksen armoa
- sinun pitää tehdä ensin parannus, niin sitten käsität oikean uskon
- usko ei ole järjen asia
- uskoa ei voi sinulle antaa, en minä, etkä sinä voi sitä vastaanottaa, ellei Juma-
la ensi sitä sinulle avaa.
- sinun pitää nöyrtyä parannukseen
- sinun pitää uskoa yksinkertainen evankeliumi
- sinun pitää luottaa Jumalan valtakunnan neuvoihin
- uskonasioita ei saa alkaa järjellä ajattelemaan
- jne...
Kuitenkin lestadiolasessa hengellisessä kokouksessa, eli seuroissa luetaan teksti ja sitten aletaan sitä selittämään, mitä se oikein tarkoittaa,,
vain puhuja osaa selittää. Sellainen uskovainen lestadiolainen, joka on läpi elämänsä' kuullut seurapuheita, osaa ulkoa kaikkien tekstien selitykset, koska ne ovat sangen yksinkertaisia.
Seuroihin ei mennäkkään sanankuuloon oppimaan uutta, vaan kertaamaan samaa, jotta pysyy tässä yksinkertaisessa uskossa, eikä lähde hakemaan uutta tietoa muualta, kuten täältä internetin keskustelupalstalta ja lukuisista muista lähteistä
Selitysmalleja ei ole kuin yksi. Hengelliset vertaukset ovat toiset sanasta sanaan kirjaimellisen tosia sellaisenaan, kuntaas toiset vertaukset eivät ole.
Rikas mies ja Lasarus vertaus on lestadiolaisen tulkinnan mukaan kirjiamellista totta, vaikka eihän Aabrahamin helmaan voi mahtua kuin yksi korkeintaan. Helvetti on niinikään tosi kuin vesi sellaisenaan esitettynä ja saarnamies ei ala pohtimaan, mikä on tulinen järvi. Hän ei kyseenalaista sulan laavakivijärven polttavaa vaikutusta, vaan kuvailee, kuinka ihminen pystyy elämään hehkuvassa tulessa palamatta.
Sielunkaan olemusta ei pohdita sen kummemmin, vaikka raamatussa ei puhuta kuolemattomasta sielusta.
Kun ihminen tehtiin maan tomusta, häneen puhallettiin elämän henki ja IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. Tätä kohtaa tarvitsee puntaroida tarkemmin, sillä se sielu ei tuullut jostakin, vaan se tuli sillä hetkellä sieluksi, kun ruumis alkoi hengittää ja kun ruumis kuolee, sielu ei todellakaan kuole, mutta lakkaa olemasta sielu, joka on vain käsite.
Kuka luulee osaavansa selittää kolmiyhteisyyden. Isän ja pojan nyt vielä käsittää, mutta pyhä-henki, mkiten se voi olla persoona?
Lestadiolaisille Pyhä-Henki on tuiki tärkeä, onhan se vain heidän omassa keskuudessaan. Pyhää henkeä kutsutaan persoonaksi ja on yhtä isän ja pojan kanssa, siinäpä on teologeille tutkimista kerrakseen.
Lestadiolaiset eivät ala syvällisemmin mitään hengellistä asiaa pohtimaan, vaan kohta sieltä puhujapöntöstä lausutaan; uskon kautta me sen vain ymmärrämme.
Kuoleman jälkeen sitten kuulemma kaikki salaisuudet selviävät, niitä ei ole tässä ajassa tarpeen tietää, eikä tutkia, koska järkeillessä sielunvihollinen saa yliotteen uskosta.
Elikkä ei hyödytä alkaa lestadiolaisen kanssa keskustelemaan, se on vaan sitä yhtä asioiden pyörittelyä, jossa ei ole päätä eikä häntää.
Huomattavasti paremmin uskonasioista pystyy keskustelemaan vaikkapa luterilaisen kirkon papin kanssa
Teologiaa opiskelevakin tutkii uskontoa ja monet muut tahot, mutta kun mennään lestadiolaiseen seuroihin, mitään raamatullista asiaa ei tutkita, vaan pidetään kiinni tiukasti niistä muutamasta ydinkohdasta, kuten Jumalan valtakunnasta, Jumalan lapsista ja elävästä Jumalan sanasta, parannuksen armosta, syntien anteeksi uskomisesta, kaikki muu on sivuseikkaa, usko vaan.
Netin kautta tapahtuva keskustelu kasvottomana on kauhistus, vaikka tätä kautta se on helpointa monille sellaisille keskustelua janoaville, jotka eivät pysty kasvotusten puhumaan. Jos menet puhumaan kasvotusten, vastapuoli, eli vaikka lestadiolainen saarnamies osaa puhua ympäri, panna jauhot suuhun tai pussiin puhua. Kun taas puhutaan ihan tavallisista maailman asioista, joissa ei ole uskonto ja hengellisyys mukana, se on erittäin hedelmällistä, mutta uskonasian ollessa kyseessä asia pyöritellään muutaman ydinasian ympärillä, niinkuin jo kirjoitin.
Näinkin lestadiolainen sanoo:
- kun sinä et mitään ymmärrä hengellisistä asioista
- olet sokea ja alaston
- sinulla ei ole pyhää henkeä
- sinä et ole käsittänyt parannuksen armoa
- sinun pitää tehdä ensin parannus, niin sitten käsität oikean uskon
- usko ei ole järjen asia
- uskoa ei voi sinulle antaa, en minä, etkä sinä voi sitä vastaanottaa, ellei Juma-
la ensi sitä sinulle avaa.
- sinun pitää nöyrtyä parannukseen
- sinun pitää uskoa yksinkertainen evankeliumi
- sinun pitää luottaa Jumalan valtakunnan neuvoihin
- uskonasioita ei saa alkaa järjellä ajattelemaan
- jne...
Kuitenkin lestadiolasessa hengellisessä kokouksessa, eli seuroissa luetaan teksti ja sitten aletaan sitä selittämään, mitä se oikein tarkoittaa,,
vain puhuja osaa selittää. Sellainen uskovainen lestadiolainen, joka on läpi elämänsä' kuullut seurapuheita, osaa ulkoa kaikkien tekstien selitykset, koska ne ovat sangen yksinkertaisia.
Seuroihin ei mennäkkään sanankuuloon oppimaan uutta, vaan kertaamaan samaa, jotta pysyy tässä yksinkertaisessa uskossa, eikä lähde hakemaan uutta tietoa muualta, kuten täältä internetin keskustelupalstalta ja lukuisista muista lähteistä
Selitysmalleja ei ole kuin yksi. Hengelliset vertaukset ovat toiset sanasta sanaan kirjaimellisen tosia sellaisenaan, kuntaas toiset vertaukset eivät ole.
Rikas mies ja Lasarus vertaus on lestadiolaisen tulkinnan mukaan kirjiamellista totta, vaikka eihän Aabrahamin helmaan voi mahtua kuin yksi korkeintaan. Helvetti on niinikään tosi kuin vesi sellaisenaan esitettynä ja saarnamies ei ala pohtimaan, mikä on tulinen järvi. Hän ei kyseenalaista sulan laavakivijärven polttavaa vaikutusta, vaan kuvailee, kuinka ihminen pystyy elämään hehkuvassa tulessa palamatta.
Sielunkaan olemusta ei pohdita sen kummemmin, vaikka raamatussa ei puhuta kuolemattomasta sielusta.
Kun ihminen tehtiin maan tomusta, häneen puhallettiin elämän henki ja IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU. Tätä kohtaa tarvitsee puntaroida tarkemmin, sillä se sielu ei tuullut jostakin, vaan se tuli sillä hetkellä sieluksi, kun ruumis alkoi hengittää ja kun ruumis kuolee, sielu ei todellakaan kuole, mutta lakkaa olemasta sielu, joka on vain käsite.
Kuka luulee osaavansa selittää kolmiyhteisyyden. Isän ja pojan nyt vielä käsittää, mutta pyhä-henki, mkiten se voi olla persoona?
Lestadiolaisille Pyhä-Henki on tuiki tärkeä, onhan se vain heidän omassa keskuudessaan. Pyhää henkeä kutsutaan persoonaksi ja on yhtä isän ja pojan kanssa, siinäpä on teologeille tutkimista kerrakseen.
Lestadiolaiset eivät ala syvällisemmin mitään hengellistä asiaa pohtimaan, vaan kohta sieltä puhujapöntöstä lausutaan; uskon kautta me sen vain ymmärrämme.
Kuoleman jälkeen sitten kuulemma kaikki salaisuudet selviävät, niitä ei ole tässä ajassa tarpeen tietää, eikä tutkia, koska järkeillessä sielunvihollinen saa yliotteen uskosta.
Elikkä ei hyödytä alkaa lestadiolaisen kanssa keskustelemaan, se on vaan sitä yhtä asioiden pyörittelyä, jossa ei ole päätä eikä häntää.
Huomattavasti paremmin uskonasioista pystyy keskustelemaan vaikkapa luterilaisen kirkon papin kanssa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Raamattu ei todista, että olisi olemassa jokin taivasparatiisi, jonne kuoleman jälkeen jonkun sielu menisi.
Miksi käytit tuota jo edesmenneen Paavo Heikkilän käyttämää nimimerkkiä "Kaluston Paavo"?
Avaaja yrittää järjellään selittää sellaista, joka on järjellä täysin mahdoton selittää. Siltä nyt näyttää, että kadotus on edessäsi, koska Jumalanb sana ei sinulle kelpaa.
Room. 4:16 Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
Room. 4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" ...
____
***) ... - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
____
Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
Room. 4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
Room. 4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
____
***) Room. 4:21 ja oli täysin varma siitä,
- että minkä Jumala on luvannut,
- sen hän voi myös täyttää.
Room. 4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
avaaja osuu ytimeen. Moni ns kaanaankielen ilmaisu on irti kuperäisestl yhteydestään. Sisältö on käynyt ontoksi. Tyhjän varassa on mahdotointa käydä keskustelemaan
mutta kun kuuntelee tavallisia kirkonmenoja radiosta, niin selitys on ihan järkeenkäypää suoraan elävästä elämästä. Luterilainen sananselittäjä kun ei haihattele, vaan puhuu ihan ymmärrettävästi.
Lestadiolaisten yksinkertainen usko ei kuitenkaan ole helposti ymmärrettävää, siinä on paljolti sitä lapsen uskoa. Pitää voida uskoa myös aikuismaisesti, sillä eihän aikuinen usko siihen pelastavaan enkeliin maan korvessa. Kun isoisä ja lapsenlapsi menivät junan alle tieten tahtoen,e i pelastavasta enkelistä ollut tietoakaan.
" Seuroihin ei mennäkkään sanankuuloon oppimaan uutta, vaan kertaamaan samaa, jotta pysyy tässä yksinkertaisessa uskossa, eikä lähde hakemaan uutta tietoa ..."
Ei ei, aivan väärin , olet erehtynyt.
Seuroihin mennään tapaamaan tuttuja ja ystäviä, ja näyttäytymään, niin että on kaikille selvä että kuulutaan porukkaan.
Totta tuokin tietysti, siis tavan ja tottumukseen vuoksi. Rasittavinta on vaan se käsitervehdys, joka sekin on pikkuhiljaa jäämässä, jos nyt ei kokonaan, niin huomattavasti vähemmälle. Paljon helpompaa on vaan suulla moikata. En tiedä, ajatteleeko toiset, että jos en välitä niin aina olla käsi ojossa tervehtimässä, niin onko se merkki uskon hiipumisesta ?
VL-nuoriso ainakin nykyään tervehtii toisiaan puhelimessa ihan vaan "hei" tai "morjens". Jumalan tervettä kuulee heidän suustaan harvoin.
"Isän ja pojan nyt vielä käsittää, mutta pyhä-henki, mkiten se voi olla persoona?"
Suoraan sanoen, ei tuota Isää ja poikaakaan oikein voi käsittää. Mikä ihmeen poika.
Usko Kristukseen pelastaa. Näitä ihmehiippareita ilmestyy
"parempine tietoineen". Kadottavaa valetta kaikki höpötykset jotka poikkeavat Jumalan sanasta.
Avauksessa jo pelkästään usko ja "tieto" (joka on todellisuudessa ateistien keksimää ulostetta), on pahasti
sotkeentunut toisiinsa.
Raamatun totuuteen ei tule yhtäkään uutta tietoa ja sanankin muuttaminen Raamatussa johtaa ihmisen kadotukseen.
Ota taikka jätä, muita vaihtoehtoja ei ole.
Vanhoillislestadiolainen sanasto ja perinne on sitten kokonaan toinen juttu, eikä näitä voi sotkea toisiinsa.
Sinulle nimim. pysyppäs asiassa:
Eihän kukaan ole ollut raamatun tekstejä muuttelemassakaan, vaan kysymys on niiden oikeasta tulkinnasta, kuka sitten voikin sanoa tulkitsevansa tismalleen oikein.
Kun raamattu esim.puhuu iankaikkisesta kadotuksesta niin lukijoille jää tulkittavaksi sen ymmärtäminen, mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitetaan.
Raamatussa on paikkoja, jotka puhuvat vertauksilla. Jossakin paikkaa puutkin puhuivat, niin pitäiskö lestadiolaisittain lapsenmielisesti uskoa, että puutkin voi puhua ja leijona syödä ruohoa. Kyllä pitää voida raamatun tekstejäkin järkeillen lukea ja tulkita, ilman, että syyllistyy väärään uskoon.
Ja kyllä raamattua selitetään aikojen kuluessa ymmärrettävämmin, kuin historian alkutaipaleilla. Itse lestadiolaisetkin tapaa sanoa, ettei heille ole vielä kaikki auennut, ts. Pyhä-Henki ei ole lestadiolaisillekkaan avannut kaikkea tietoa ja ymmärrystä, miksikähän ei?