Voiko pappi toimia todistajana oikeudenkäynnissä sellaisista asioista joista asianomainen on hänelle uskoutunut? Entä voiko papilta pyytää asianomainen itse kirjallista lausuntoa?
Pappi todistajana?
Ap.
11213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ev.lut kirkkoa koskevan kirkkolain 5 luvussä on tällainen pykälä:
"2 § Rippisalaisuus
Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.
Kun pappia kuulustellaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu.
Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi."
Käytännössä tuo tarkoittaa ilmeisesti sitä, mitä on kahdenkeskeisessä keskutelussa uskottu papille silloin, kun pappi on ollut hoitamassa papinvirkaansa. Lisäksi tuo lakihan koskee vain ev. lut. kirkon pappeja. Kysymykseksi jää, mikä on muiden kirkkojen pappien vastuu ja miten määritellään "sielunhoito".
Niin, ja vielä vain RL 15:10 §:ssä mainittuja rikoksia.
Kyllä tuo laki koskee myös esim. katolilaista kirkkoakin.
Ok. Entä jos itse asianosaisena pyydän tällaista lausuntoa, että juteltu on / juteltu on tästä ja tästä aiheesta jne.?
Sellaista ei lähtökohtaisesti saa käyttää todisteena Suomessa, vaikka olisi kenen antama.
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 11 §:
"Tuomioistuimessa ei saa, ellei laissa toisin säädetä, käyttää todisteena:
1) yksityisluontoista kertomusta, jonka joku on vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antanut, ellei tuomioistuin sitä erityisestä syystä salli; eikä
2) esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa."
Tästä on poikkeuksia (tyyppillisimmillään lääkärinlausunnot), mutta ideana siis on, että todistajankertomukset ovat suullisia. Jos haluat papin kertovan jotain, sinun pitää kutsua hänet todistajaksi pääkäsittelyyn.
En tiedä miten on luterilaisilla ripittäytyessä mutta katolilaisilla ei pappi edes näe kuka ripittäytyjä on ja heitä on niin paljon, että muistaisiko pappi hiljaisen äänen perusteella kenen kanssa on keskustellut mistäkin. Periaatteessa jos itse on tunnustanut tekonsa poliisille tai tuomarille, pappi voi silloin olla todistamassa koska rippisalaisuutta ei enää ole jos ripittäytyjä itse kertoo tapatumat ja antaa papille luvan puhua asiasta. Tämä edellyttää tietysti sitä , että molemmat ovat tuttuja keskenään jollakin tavalla.
Entäpä psykologi?
Psykologit ja terapeutit ovat velvollisia kertomaan kaikista asioista, mitä tietävät, jos heidät on kutsuttu todistamaan. Oikeudenkäymiskaaren vaitiolovelvollisuus koskee vain lääkäreitä (psykiatritkin ovat lääkäreitä, mutteivät psykologit).
Muutoin terapeuteilla ja vast.on vaitiolovelvollisuus terveydenhoidon henkilöinä.
Pappi ja psykologi voi todistaa, jos asianosainen, joka hänet todistajaksi nimeää, on hänen kanssaan lain suojaamalla tavalla keskustellut ja antaa todistamiseen suostumuksensa. Kirjallisena ei toimi kuten edellä on lausuttu, vaan hänet tulee nimetä todistajaksi keskusteluista koskevista seikoista ja kuulla henkilökohtaisesti siten istunnossa.
Ap:lle Ei voi ja se koskee muitakin kirkkoja kuin Ev.lut