Kuvitellaanpa, että maailmanlaajuisen hyväntekeväisyysjärjestön joensuulainen kirpputori antaisi yksittäiselle kirpputorijobbarille etuotto-oikeuden valita parhaat päältä, ennen kuin tavarat tulevat julkisesti myyntiin. Tämä etuotto-oikeus saattaisi koskea varsinkin kirjoja.
Hyvää haluavat ihmiset lahjoittaisivat täten kirjansa kyseiselle kirpputorille, josta tämä jobbari saisi valita takahuoneessa parhaat päältä ja myisi niitä kirjoja itse muilla kirpputoreilla ja torikirppiksellä - hyvällä hinnalla.
Näin ollen hyvätekeväisyyteen tarkoitetuista kirjalaohjoituksista ei tulisikaan tuloa hyväntekeväisyyteen, vaan yhden ihmisen verottomaan sivubusinekseen.
Jos tämmöistä tapahtuisi, nii sehän ei olisi hyvää mainosta hyväntekeväisyydelle. Eihän?
Ellei sitten "hyvätekeväisyydellä" tarkoitettaisi yhden ihmisen verottoman kaupankäynnin eli harmaan talouden ruokkimista.
Mutta tämmöistähän ei tietenkään oikeasti tapahtu, vaan tämä on silkkaa vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja ajatusleikkiä.
Hyvää haluavat ihmiset lahjoittaisivat täten kirjansa kyseiselle kirpputorille, josta tämä jobbari saisi valita takahuoneessa parhaat päältä ja myisi niitä kirjoja itse muilla kirpputoreilla ja torikirppiksellä - hyvällä hinnalla.
Näin ollen hyvätekeväisyyteen tarkoitetuista kirjalaohjoituksista ei tulisikaan tuloa hyväntekeväisyyteen, vaan yhden ihmisen verottomaan sivubusinekseen.
Jos tämmöistä tapahtuisi, nii sehän ei olisi hyvää mainosta hyväntekeväisyydelle. Eihän?
Ellei sitten "hyvätekeväisyydellä" tarkoitettaisi yhden ihmisen verottoman kaupankäynnin eli harmaan talouden ruokkimista.
Mutta tämmöistähän ei tietenkään oikeasti tapahtu, vaan tämä on silkkaa vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja ajatusleikkiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tämmöistä nyt ikinä tapahtuisi (no ei tietenkään voi tapahtua), niin jobbarin asiakkaat varmaan saattaisivat kutsua jobbaria esimerkiksi hassulla lempinimellä "vänrikiki"?
Olkaamme siis tyytyväisiä ettei tuollainen tapa ole käytösssä missään Suomen kaupungissa, vaan kaikki kirpputorit kuin myös hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat rehellisesti ja vailla pienintäkään vilppiä.
Olen myös itse nähnyt tätä pyyteettömyyttä eräässä toisessa kaupungissa kun lahjoitin vain kertaalleen läpiluettuja uudenveroisia kirjoja.
Ilmeisesti herra johtaja katsoi mm. kaikki Waltarin teokset niin arvokkaaksi hyväntekeväisyydeksi että hyväntekeväisyyttään otti ne hyvään säilöön toimitettavaksi myöhemmin myyntiin muuta kautta.