Meinaan kun 35-vuotiaana tulee juteltua yliopistolla noin 25-vuotiaiden kanssa, niin monet heistä kokevat, että 35-vuotias tuntuu yhtä vanhalta kuin 70-vuotias! He kokevat 35-vuotiaan niin vanhana jo, että se on tosi vanha, kuten seitsemänkymppinen, eikä näiden välillä ole mitään eroa.
Itse en näe, että olisin "yhtä vanha" kuin 70-vuotias. Onhan 70 vuotta kaksinkertainen ikäni!
Milloin ihmisestä tulee vanha :D
Itse en näe, että olisin "yhtä vanha" kuin 70-vuotias. Onhan 70 vuotta kaksinkertainen ikäni!
Milloin ihmisestä tulee vanha :D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin moni 25-vuotias on kertonut, että he eivät osaa nähdä eroa 35-vuotiaan ja 70-vuotiaan välillä, vaan että molemmat ovat jo tosi vanhoja!
Mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa. Pupillit levällään pikku huuruissa sitä näkee maailman niin erilaisena . Moni asia näyttäytyy niin eri tavalla, riippuu kotikasvatuksesta, nimittäin siitä mitä siellä pikku yksiössä kasvattaa lamppujen alla.
Ottamatta tuohon kantaa, olen havainnut, että vaikka itsekin olen yliopiston käynyt / yliopistoihminen, niin ns. amiksen käyneet ovat tässä suhteessa kypsempiä!
25-vuotias amiksen käynyt ei mielestäni yhtä helposti pidä 10 vuotta itseään vanhempaa ihmistä todella vanhana, kuten 25-vuotias yliopistossa opiskeleva. En tosin ole tutkinut asiaa, enkä käyttänyt mitään otosta, vaan mielipiteeni perustuu satunnaisiin havaintoihini.
Olen vähitellen alkanut pitää itseäni vanhana (80 vuotta). Lasteni mielestä olen kamalan vanha. Itsekin he ovat jo vanhoja akkoja. 20-vuotiaana ihminen luulee olevansa jo kokenut. Ai ai, kumpa he tietäisivät mitkä sotkut heitä vielä odottavat! Itse olen jo selvinnyt sen myllyn läpi.
Miettiiköhän tollanen parikymppinen sitä et itekki on kymmennen vuojen päästä KAUHEEN vanha!
Ite muistan ku menin yliopistoon vasta 28-vuotiaana ku ekaks olin käynny ammattikorkeen. Jotkut reilut 2kymppiset teititteli mua! HUH!
Eiks toi ole suhteellista! 20-vuotiaasta kolmevitonen on jo suunnilleen eläkeiässä ja 70-vuotiaasta 35-vuotias on vielä nuori!
Itse olen 23 opiskelija eikä 35 ole mielestäni erityisen vanha, mutta aikuinen kuitenkin. Joskus tunnen itsekin olevani "vanha", kun minua neljä vuotta nuoremmat perustavat perheitä ja hankkivat lapsia. Toisaalta taas tunnen olevani nuori, kun toiset opiskelijat ovat kolmekymmppisiä ja ovat olleet jo työelämässä, kun itse olen tehnyt vain osa-aikatöitä. Ja jos heillä on vielä lapsiakin, niin tunnen olevani itsekin vielä pikkukakara.
Mutta 70-vuotiaanakin voi olla vielä täynnä virtaa. Isovanhempani harrastivat tanssia 80-vuotiaina :D Ikä on suhteellista...
Kaverin eno täytti 40v aikoinaan, kun itse oltiin jotain 15. Muistan miten ihmeteltiin, että kuin herranen aika joku voi olla elossa vielä neljäkymmenvuotiaana. Pidettiin sitä liki mahdottomuutena, arveltiin enon kuolevan ihan silmänräpäyksessä. Ainakin hän oli mielestämme ihan täysin haudan partaalla.
Nyt naurattaa. Ollaan kumpinkin jo täytetty viisikymmentä, ja elossa ollaan.
Mulle sanottiin noin 38 vuotiaana työpaikkahaastattelussa suoraan että olin liian vanha siihen työhön. Itse olen omasta mielestä liian vanha, olen n. -50v., koulun penkille ja työelämään. Työkkärissäkin annettiin ymmärtää ettei mun ikäsellä ole enää mahdollisuuksia oikeisiin töihin. Niihin töihin joihin saattaisin kelvata, kuten siivous tai lähihoitaja, niitä en pysty terveyssyistä enää tekemään. Iän myötä kroppakin reistaa, ei kestä kaikkea mitä nuorempana pystyi tekemään. Jos työelämää miettii, niin kyllä yli 25v. alkaa olla liian vanha joihinkin töihin, kuten esim. malliksi. Tämä aika on raakaa ja nuoruutta palvovaa aikaa. Monet yritysjohtajat alkavat olla jotain alle 30v. ja ne ovat miesvoittoisia aloja ja miesjohtajat eivät arvosta enää yli 30v. naistyöntekijöitä.
Ihminen on nuori, niin kauan kuin tuntee olevansa.
Tunsin itseni vanhaksi perjantaina, kun minulle soitti puhelinmyyjä. Meillä on vielä lankaliittymäkin, koska siitä on kiva soittaa virastoihin ja muihin ikäviin paikkoihin.
Ei vaan ole muistettu sanoa sitä irti.
Nuori tyttö alkoi heti teitittelysävyyn tiedustella syntymävuosikymmentä.Se on 1960 -lukua. No siten hän kyseli muistojani maitolaitureista ja hiekkateistä. Onneton kun satuin sanomaan, että olen maalta kotoisin...
Tyttö kauppasi kirjoja eri vuosikymmeniltä. Olin oikeaa kohderyhmää runsaasti kuvitetuille muistelmateoksille...?..
Olen kai jossain määrin kieroon kasvanut tai vähintäänkin karaistunut, kun ouduksuttaa tämä veteen piirretyn viivan ihmettely.
Teininä asuin kahdestaan 50v äipän kanssa, joka vaihtoi työpaikkaa, kiinnostuksen kohteitaan ja kysyi minulta vinkkejä sitoutumiskammoon. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan monimuotona. Kahden vuoden aikana minulle muodostui kaveriporukka, johon kuuluu minua pari vuotta vanhempi, reilu 30v ja n.50v naiset.
Nyt olen 22v, tunnen jokaisesta ikäryhmästä niin lapsellisia ja nuorekkaita, avoimia ja sulkeutuneita, konservatiivisia ja sulkeutuneita ihmisiä, että epäilen vanhuuden olevan vain mielentila.
Olin parikymppisenä liian vanha, mutta keski-ikäisenä (yli 30 v) liian nuori.
Oppimaan ihminen ei ole koskaan liian vanha. Mummu oppi vielä 94-vuotiaana, mutta hänen lapset eivät ole oppineet täysi-ikäisinä (18-v. alkaen) mitään. Oppiminen on prosessi, joka ei rajoitu koulun penkille, vaan luetun tiedon voi ottaa käytännön elämään, mitä sukuni ei ole vielä oppinut.
Aloitin koulun 26-vuotiaana. Yksi parikymppinen sanoi minulle kerran, että ei millään uskoisi, että sä oot jo niin vanha. Et sillai.
Minä aloitin koulun 7-vuotiaana. Yliopistosta valmistuin maisteriksi 40-vuotiaana. Siihen väliin mahtui paljon muutakin kuin koulunkäyntiä ja opiskelua. Koskaan kukaan ei sanonut liian nuoreksi tai vanhaksi. Aina olen ollut omastakin mielestäni sopivan ikäinen.
Joillakin kehitys saavuttaa huipun jo hieman ennen kahtakymmentä vuotta, toisilla vasta 22-23-vuotiaana. Aivot kehittyvät kaikilla ihmisillä noin 23-vuotiaaksi saakka. Kun ihminen on kehittynyt huippuunsa, hän ei aivan heti ala rappeutuminen, vaan kehityksen huipun ja rappeutuminen alun välille jää muutaman vuoden mittainen ajanjakso, jolloin elimistössä ei tapahdu juurikaan kehitystä suuntaan tai toiseen. Yleensä tämä ajanjakso sijoittuu vuosiin 21-25. Keskimäärin rappeutuminen alkaa ihmisellä noin 25-26 vuoden iässä. Ensimmäiset elimistön hajoamisen merkit tulevat ilmi noin 28-34-vuotiaana, riippuen henkilöstä.
Ihmiset vanhenevat siis kasvavat 25 vuotiaaksi joinka jälkeen alkaa ikääntyminen siis elimistön hajoamisprosessi ja lopulta kuolio. Yleensä elimistön eri osat sairastuvat hajoamisen aikana tai menevät kuolioon.
Ihmiset eivät kasva enään 26 vuotta vanhemmaksi. 26 vuodesta eteenpäin kyse on elimistön hajoamisprosessista eikä vanhenemisesta. Toiset rappeutuvat nopeammin ja sairastuvat ennenaikaisesti ja toiset ovat 45 vuotiaana jopa alle 30 vuotiaan tasolla. On olemassa myöskin sairaus joka rappeutaa ja kuolettaa alle 20 vuotiaana.
Kuulin aika lohdullisen määritelmän sille, milloin ihminen on vanha.
Se meni jotenkin näin:
Ihminen on vanha silloin, kun viimeinenkin, joka hänet muistaa nuorena, on kuollut.
Mutta niinhan se on, että olen nähnyt 20-vuotiaita vanhuksia ja 80-vuotiaita nuoria. Se vaikuttaa kovasti, miten elämäänsä elää ja millä mielellä.
Mun elämäntapa on kopioitu suoraan tv sarjoista