Minulla on yksi suloinen tyttövauva, josta en saa tarpeekseni. Rakastan häntä liikaa, pidän häntä koko ajan sylissäni, ja ikävöin vaikka olisi ihan vieressä, muttei sylissä. Joskus olen jopa herättänyt hänet kesken unien, kun oli niin kova ikävä. Kasvatan häntä periaatteessa yksin, tai no isän kanssa olemme hyviä kavereita, muttei yhdessä kuitenkaan olla. Joten vauva on isällä joka toinen viikonloppu, joka on hirveää, sillä minulla on hirveä ikävä vauvaa. Mistä tämä johtuu, ja miten saisin tämän "tavan" pois?
Rakastan lapseni hengiltä
ceryl25
3224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tuo niin pahalta kuulosta ollenkaan. Ei vauvaa voi pitää liikaa sylissä. No, herättelyn voisit ehkä lopettaa :) Kai vauva nukkuu vieressäsi, silloin voit tuijotella häntä ja olla lähellä nukkuessakin?
Luulenpa, että useampi katuu myöhemmin liian vähäistä kuin liiallista läheisyyttä... rakasta vaan niin paljon kuin jaksat :)
Kuinka vanha vauva sulla on? Minusta tuo kuulostaa aivan normaalilta. Mullakin saattaa vauvaa tulla ikävä jos hän on vaikka monen tunnin unilla. Ja viikonloppua erossa hänestä en voisi kuvitellakaan.
Ihan terveeltä kuulostaa ja korjaantunee aikanaan. Ellei vauvasi ole jo armeijaiässä?
Toki voisit yrittää hillitä haluasi herättää vauva, tuijottele, haistele ja vaikka silitä vain ihan kevyesti :)