Minulle palsta on hetken kiva ajatuspysäkki, jos niin halaan.
Mihinkäänhän ei tarvitse haluamattaan juuttua.
Ystäviä ovat hauskat, ajatukselliset pysäykset, jotka hetkoseksi lukitsevat tajunnanvirran, vain miettimään ja pähkäilemään.
Ajatukset, joista kukin voi halutessaan ammentaa uutta virikettä, uusia ideoita, ennenajattelemattomia.
Onneksi joka päivä tuo uutta, ennenkokematonta todellisuutta.
Sitä siivilöiden voin tännekin nyt ehkä joskus jotain sanaani sanella.
Rekisteröinnistä sain tarpeekseni kauan sitten.
Sanoja osaan kirjoittaa peräkkäin ilman sitäkin.
Positiivisuus parantaa.
.
Mihinkäänhän ei tarvitse haluamattaan juuttua.
Ystäviä ovat hauskat, ajatukselliset pysäykset, jotka hetkoseksi lukitsevat tajunnanvirran, vain miettimään ja pähkäilemään.
Ajatukset, joista kukin voi halutessaan ammentaa uutta virikettä, uusia ideoita, ennenajattelemattomia.
Onneksi joka päivä tuo uutta, ennenkokematonta todellisuutta.
Sitä siivilöiden voin tännekin nyt ehkä joskus jotain sanaani sanella.
Rekisteröinnistä sain tarpeekseni kauan sitten.
Sanoja osaan kirjoittaa peräkkäin ilman sitäkin.
Positiivisuus parantaa.
.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämähän on masokistin taivas!
Josko niin tai näin?
Ehkäpä kukin voi asian järjestää haluaamansa päin?
Sen olen itse huomannut, että sitä saa, mitä antaa, niin itse sen ymmärrän.
Väärin vai oikein?
sitä saa mitä tilaa.
Tosi on, positiivisuus on parasta elämässä, ja löytäähän näissäkin ympyröissä ne varteenotettavat ja mieltä ilahduttavat asiat. Loput jää omaan arvottomuuteensa, jos niin saa sanoa:D
Ystävänä koen palstan, joskus kasvattavana, enimmäkseen virikkeelliseksi ja onhan tämä opettanut, mitä KAIKKEA voi ihmismieli sisältää!
Liekkö sekään pahitteeksi, vielä enemmän arvostaa vaan niitä kantavia rakkaita ihmisiä, jotka kirjoittavat sopuisasti ja kypsästi.
Antaahan se myös mahdollisuuden tukeakin, silloin kun joku on kovilla,...niin se minusta kuuluisi olla, että sais täyttyä ihmisen mitta täälläkin.
Itselleni oli palsta parantavaa lääkettä, kun vähitellen toinnuin pahasta sairauskohtauksesta.
Kun täällä saa antaa aivonsa askarrella kaikissa puhutuissa asioissa,
omat vaivat vähäksi aikaa jäävät taka-alalle.
Nettimaailma on kiinnostava. Usein, kun lähden hakemaan vastausta johonkin yksittäiseen kysymykseen, huomaan pitkän ajan kuluttua ajautuneeni ihan erilaidalle.
Mutta, haitanneeko tuo.
Monen moni asia on selvinnyt, ja netin aarrearkku on pohjaton.
Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että on riskialtista
olla positiivinen. Toisaalta se on ihan turhaa, kos-
ka on kehitetty mielialalääkitys. Vain sillä on po-
sitiivinen oikealla tavalla.
Suuren leikkauksen jälkeen tänne tulin uteliaisuuttani, aika oli joulukuun alku kun pääsin kotiin.
Pyrytti ja pakkasta riitti viikkotolkulla, ei ollut asiaa ulos kuin mitä istuskelin tuossa seinustalla filtti ympärilläni.
Täällä oli aika nuiva vastaanotto uusilla, rekatulla aloitin mutta rekkaamattomalla paras.
Mukavaa ajanvietettä edelleenkin on, kun osaa luokitella mitä lukee ja mitä jättää avaamatta kokonaan.
Mukavaa ja antoisaa päivää kaikille tänäänkin
Samaan johtopäätelmään olen minäkin palstahistoriani opettamana päätynyt.
Miksi olisi jonkun sylkykuppi ilman syytä?
Aurinko paistaa, vielä on kesää jäljellä, vielä on virtaa suonissa, vielä saan katsella kaunista maailmaa, vielä on elämää, elämätöntä.
Vielä, vaikken sitä äsken uskonutkaan.
mahdollinen tapa täällä näppäilyä harjoittaa.
Aion liittyä seuraasi, aina nikittömänä pysyen ja avaamiset tarkkaan harkiten.
JOS nyt yleensä täällä käyn.
Olin rekisteröitynyt minäkin, mutta heti, kun otin profiilini pois, olen saanut vaihdettua lasertulostimeni , ja nyt voinkin skannata kuviani, olen nauttinut siitä tosi paljon.
Poikani on käynyt ruokatunnilla neuvomassa lounaan vastapalveluksella, niin tänäänkin.
Iloa tiistaihimme!
luokittelu, onko se niin rakentavaa ? Nikinkö perusteella valitset luettavasi ?
En.
Kyllähän tämä palsta ystävä on, kiitos kaikkien niiden, jotka lukevät nimim. aleksandrovitsin tekstejä ja jopa innostuvat ottamaan niihin kantaa.
Sillähän ei ole lainkaan väliä, minkäsisältöistä kannanotto on. Tärkeintä on, että tavalla tai toisella osoittavat lukeneensa nimim. aleksandrovitsin tänne kirjoittaman tekstin.
Johan oli mainos. :))
Pitääpä alkaa avoimin silmin lukemaan ahnaasti nimim. aleksandrovitsin kommentit.
Sarkasmi on poikaa.
nappihymy
Milloin sitten positiivisuus olisi riski. No esimerkiksi ostotilanteissa nimenomaan ostajalle. Taitava myyjä loihtii tilanteeseen hyvin positiivisen ilmapiirin, välttäen tietoisesti sellaisia ilmaisuja jotka herättävät ostajan epäilyn, ettei kaikki ihan noin hienoa ole.
Siksi taitava myyjä välttää esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin ostaa, vaan käyttää mieluummin sanoja hankkia, omistaa, käyttää jne.
Myyjä ei anna sellaista mielikuvaa, että hän jotenkin saatuaan myydyksi hyötyisi ja asiakkaalle iskisi tilanteen jälkeen katumus. Siksi myyjä haluaakin mieluummin saada tyytyväisen asiakkaan ja auttaa asiakasta hankkimaan ja hyötymään tuotteesta.
Asiakas lähtee onnellisena liikkeestä ja ajan kanssa paljastuu ettei kaikki ollutkaan niin ihanaa kuin se liikkeessä myyjän kertomana tuntui.
Tässä näen positiivisuuden vaaran riskin. Olisi kiva kuulla mitä muita riskejä positiivisuudesta on ja miksi pilleri(serotoiini)-positiivisuus löisi laudalta normaalin sellaisen. Pilleripositiivisuus ei aina onnistu, vaan voi liika-annostuksella mennä ylienergisyyden ja yltiöpositiivisuuden puolelle.
Ilon kilon nostattaman hymyn, aidon, en usko ketään pettävän.
Minunlaiseni realisti ei koskaan putoa kenenkään häntäheikin kaivamaan kuoppaan, olkoon se sitten tehty kuinkakin nauravin huulin.
Pillereitä otan vain liikaverenpaineeseen, muuhun aineeseen, en ole tarttunut.
Yltiöisyyttä suhteessa, saati missään, en tajua, ei ole hajua, mihin sitä tarvittaisiin.
Nikin perusteella se on varmin
Varmin, ei ole tae harmin.
Minusta hymy, joka karehtii suupielissäni, on palstan paras anti.
En etsi kinaa.
perusteellä myös minä valitsen, avaanko, ja luokittelen.
Mie kun lukaisen hetkessä kaikki.
Niin lyhyitä ne ovat, ja usein sisällyksettömiä.
Sinä rekkautumaton näytettä kunnon sisällöstä kun tuon muitten lyttäyksen ja omakehun niin hallitset. Tuo mainostamasi hymy näyttää aika ponnistetyltä jo.
Missä ketään olen lytännyt?
Näytäpä se minulle nyt!
Se, että olen kiitollinen, että olen elossa, vaikka vain sekunnin murto-osan perusteella, ei tee minusta ketään parempaa.
Siitä kiittää saan, vain omaa miestäni, että hän osasi vaatia minulle sairauteni perusteella oikeaa hoitoa.
Näe, älä luule.
nykyisin rekisteröitymätön, en pillereitä tarvi edes verenpaineeseenkaan, sen arvot ovat hyvät ja kohdillaan.
Nyt seuraa kitkeränkateellinen syytös omasta kehusta varmaankin,
- mutta se ei ole minun ongelmani! :)
Minulle sen taudin kai toi veren perintö, geeneiksikin niitä mainitaan.
Olin 31-vuotias tyttönen, painoin 53 kiloa, joten tuskin olin edes liikalihava.
Joo, ollaan omakehuisia, vaikkei sitä tyhmempi edes huomaa.
= Oli pätkä lauluista.
Kumma palsta, täällä saa satikutia omakehusta, vaikkei sano sanaakaan.:))
Nauru pidentää ikää, sanotaan.
Huonosti käytettyä ajanvietettä tää minulle on. Väliin mukavaakin ajankulua. Monien kirjoittajien viestiketjuja torpataan jostain kumman syystä.