Alkukesästä päätin purjehtia Kotkaan. Taisi olla jotain asian tynkääkin sinne päin. Koska seurojen välillä on tiettyjä sopimuksia, joiden mukaan saamme tilaisuuden tullen "lainata" toistemme venepaikkoja, niin varasin hyvissä ajoin laiturin pätkää Sapokan lahdelta. Eipä sitten muuta kuin kokka kohti Kotkaa Junnu Vainion sanojen jyskyttäessä takaraivossa, joiden mukaan kunnon kundia ei Kotkassa päähän potkasta.
Alkoi jo alkukesän öinen hämärä laskeutua päälleni, ennenkuin saavuin Sapokan venesatamaan. Pahaksi onneksi satamassa puhalsi toiskymmen sekuntimetrinen puuskainen tuuli ja se tuli juuri sataman ainoalta suojattomalta sivulta. Se on kova paikka mille tahansa venekunnalle ja varsinkin tällaiselle yksin purjehtivalle purkkaripojalle. Veneen kiinnittäminen ei tahtonut onnistua millään. Peräpoiju karkasi aina käsistä ja puuskat heittivät veneen kauas laiturista, ennenkuin ehdin tarttua siihen. Lisäksi jostain läheltä suunnattiin häikäisevä valokiila kasvoihini, mikä vielä vaikeutti lisää kiinnitysyrityksiäni.
Vihdoin ja viimein sain veneen keulan kiinnitettyä laituriin. Mutta kuinka saada peräköysi kiinnitettyä peräpoijuun? Hetken mietittyäni ajattelin, että pieni uintireissu saattaisi piristää pitkän purjehduksen jälkeen. Ei muuta kuin purjehdusvaatetusta vähemmäksi ja perän kiinnityskäysi hampaissa viisi asteiseen ja puolimetriseen Sapokan aallokkoon uimasilleen. Vihdoin vene oli tiukasti kiinni laiturissa. Kelloon vilkaisu kertoi, että veneen kiinnittäminen oli kestänyt pitkälti toista tuntia.
Kun sitten sain hieman lämmintä ylleni, ilmestyi kuin taikaiskusta kaksi miestä ja nainen laiturille veneeni luokse. He alkoivat syyttää minua siitä, että olin tullut rikkomaan heidän veneitään. Olinko siis epähuomiossa rikkonut jotenkin heidän venettään. Ei, sillä heidän veneensä oli viereisessä laiturissa. Selvisi, että he olivat seuranneet viereisessä laiturissa olevasta suuresta moottoriveneestä suurella mielenkiinnolla, valonheittimen loisteessa, kamppailuani luonnonvoimia vastaan. Kun kysyin, miksi he eivät tulleet auttgamaan, niin selitys oli, etteivät he päässeet, kun sattuivat olemaan sillä toisella laiturilla. Nyt he kuitenkin oliat päässeet, kun olin saanut jotenkin veneeni kiinnitettyä. Pyysin myös heitä osoittamaan ne paikat, joita olin saattanut rikkoa. Eivät pystyneet tekemään sitäkään.
Seurueen puheet eivät jääneet vain syyttelyn tasolle. Seurasi joukko uhkauksia. Minua kehotettiin mm. useaan otteeseen astumaan laiturille "keskustelemaan". En astunut laiturille. Ei minusta, vanhasta eläkeukosta olisi ollut heille juurikaan vastusta. Toden näköisesti olisin vain kohdannut loppuni Sapokan hyisessä vedessä. Jostain syystä he eivät kuitenkaan nousseet veneeseen.
Seurue teki lähtöä vasta kun kaivoin kännykän esille soittaakseni poliisille tai hätäkeskukseen. Lähtiessään he vielä varoittivat minua karkaamasta, sillä seuraavana aamuna he tulisivat tutkimaan aiheuttamiani vahinkoja. Tuli seuraava aamu. Sen jälkeen vielä pari muuta aamua, mutta tarkastajia ei kuulunut eikä näkynyt.
En väitä, että kaikki kotkalaiset olisivat seurueen kaltaisia. Tunnen monia kotkalaisia. Kaikki he ovat mukavaa väkeä. Olen jopa nuoruudessani opiskellut kyseisessä kaupungissa. Mutta herrasväen vastatessa vaieten kysymykseeni, että edustaako heidän käyttäytymisensä kotkalaista vieraanvaraisuutta, pidän sitä myöntämisen merkkinä.
Alkoi jo alkukesän öinen hämärä laskeutua päälleni, ennenkuin saavuin Sapokan venesatamaan. Pahaksi onneksi satamassa puhalsi toiskymmen sekuntimetrinen puuskainen tuuli ja se tuli juuri sataman ainoalta suojattomalta sivulta. Se on kova paikka mille tahansa venekunnalle ja varsinkin tällaiselle yksin purjehtivalle purkkaripojalle. Veneen kiinnittäminen ei tahtonut onnistua millään. Peräpoiju karkasi aina käsistä ja puuskat heittivät veneen kauas laiturista, ennenkuin ehdin tarttua siihen. Lisäksi jostain läheltä suunnattiin häikäisevä valokiila kasvoihini, mikä vielä vaikeutti lisää kiinnitysyrityksiäni.
Vihdoin ja viimein sain veneen keulan kiinnitettyä laituriin. Mutta kuinka saada peräköysi kiinnitettyä peräpoijuun? Hetken mietittyäni ajattelin, että pieni uintireissu saattaisi piristää pitkän purjehduksen jälkeen. Ei muuta kuin purjehdusvaatetusta vähemmäksi ja perän kiinnityskäysi hampaissa viisi asteiseen ja puolimetriseen Sapokan aallokkoon uimasilleen. Vihdoin vene oli tiukasti kiinni laiturissa. Kelloon vilkaisu kertoi, että veneen kiinnittäminen oli kestänyt pitkälti toista tuntia.
Kun sitten sain hieman lämmintä ylleni, ilmestyi kuin taikaiskusta kaksi miestä ja nainen laiturille veneeni luokse. He alkoivat syyttää minua siitä, että olin tullut rikkomaan heidän veneitään. Olinko siis epähuomiossa rikkonut jotenkin heidän venettään. Ei, sillä heidän veneensä oli viereisessä laiturissa. Selvisi, että he olivat seuranneet viereisessä laiturissa olevasta suuresta moottoriveneestä suurella mielenkiinnolla, valonheittimen loisteessa, kamppailuani luonnonvoimia vastaan. Kun kysyin, miksi he eivät tulleet auttgamaan, niin selitys oli, etteivät he päässeet, kun sattuivat olemaan sillä toisella laiturilla. Nyt he kuitenkin oliat päässeet, kun olin saanut jotenkin veneeni kiinnitettyä. Pyysin myös heitä osoittamaan ne paikat, joita olin saattanut rikkoa. Eivät pystyneet tekemään sitäkään.
Seurueen puheet eivät jääneet vain syyttelyn tasolle. Seurasi joukko uhkauksia. Minua kehotettiin mm. useaan otteeseen astumaan laiturille "keskustelemaan". En astunut laiturille. Ei minusta, vanhasta eläkeukosta olisi ollut heille juurikaan vastusta. Toden näköisesti olisin vain kohdannut loppuni Sapokan hyisessä vedessä. Jostain syystä he eivät kuitenkaan nousseet veneeseen.
Seurue teki lähtöä vasta kun kaivoin kännykän esille soittaakseni poliisille tai hätäkeskukseen. Lähtiessään he vielä varoittivat minua karkaamasta, sillä seuraavana aamuna he tulisivat tutkimaan aiheuttamiani vahinkoja. Tuli seuraava aamu. Sen jälkeen vielä pari muuta aamua, mutta tarkastajia ei kuulunut eikä näkynyt.
En väitä, että kaikki kotkalaiset olisivat seurueen kaltaisia. Tunnen monia kotkalaisia. Kaikki he ovat mukavaa väkeä. Olen jopa nuoruudessani opiskellut kyseisessä kaupungissa. Mutta herrasväen vastatessa vaieten kysymykseeni, että edustaako heidän käyttäytymisensä kotkalaista vieraanvaraisuutta, pidän sitä myöntämisen merkkinä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aikamoinen tarina... Olen itse kotkalainen (en syntyperäinen) ja voin valitettavasti sanoa että kotkalaiset ovat juuri tuollaisia... Kotkalaiset, syökää lääkkeenne ! Helpottaa oloa huomattavasti... Ps. Pyydän anteeksi niiden idioottien puolesta :)
Mikä alkeellinen ajatusrakenne jos niin voi sanoa mahtoikaan olla tämän kotkalaisen käytöksen takana?
No sai tästä ainakin hyvät naurut, kun näki kunnon merten sankereiden auttavan käden tai siis solvaavan kielen :) En tiedä oliko olutta alla, mutta pitää olla aika spede päissään tai selvinpäin tulla moista selittämään. Toivottavasti ajoivat kiville loppukesästä (ilman henkilövahinkoja ja vakuutusta).
Oisivatko olleet päissään kotilaiturissa yötä. Nähneet että vieras lippu ja siitä saaneet päähänsä puuttua toimiisi. Yleensä vieraan seuran veneen saapuminen saa aikaan ihmetystä ja reviirin vartioimisrefleksin. Känni saattaa panna sanomaan harkitsemattomiakin. Olet oikeassa että olisivat voineet auttaa sinua rantaan. Kun ei tulleet aamulla niin varmaan häpesivät edellistä iltaa. Mutta pikkujuttuhan tämäoli, kun ei ajettu pois rannasta. Sekin olisi voinut käydä, kun vieraan seuran laituriin tullaan. Ei kaikki välttämättä usko ja tiedä noista "vaihtokaupoista" paikkojen suhteen.
Ehkä reviiritietoisuuden sijaan kyse on pikemmin nurkkakuntaisuudesta. Itse edustan erästä hesalaisvenekerhoa, vaikkakaan en ole helsinkiläinen. Omasta puolestani kotkalaiset veneilijät saavat jatkossakin käyttää seuramme venepaikkoja siitäkin huolimatta,että hyöty tuosta sopimuksesta on lähes puhtaasti kotkalaisten.
Mitä tulee omiin jatkosuunnitelmiini, niin kotkalaiset saavat olla aivan rauhassa. En tule "särkemään" heidän veneitään. Jos ylipäänsä joskus vielä saavun veneellä tuohon satamaan, niin suunnistan suoraan vieraspaikoille. Toisin kuin kotkalaisveneilijöillä, allekirjoittaneella on varaa maksaa vierapaikasta.
Oletkohan ollut Kotkan Sapokassa? Ainut jotenkin mahdollinen tuulen suunta aallonmurtajien aukosta olisi koillisesta, mutta siinäkin on Kuusisen penkka parin sadan metrin päässä, eikä tuuli satu vierasvenepaikoille.
Jatkakaa vaan samaan tyyliin. Siitä se kotkalainen vieraanvaraisuus tai sen puute alkaa pikku hiljaa selkiintymään. Samalla paljastuu koko kotkalaisuuden perusolemus. Pian sitä voidaan verrata Vainion ja kumppaneiden romanttisiin käsityksiin kotkalaisuudesta.
Julkaise sen moottoriveneen rekisterinumero, niin käydään kuulustelemassa sen omistaja.
Tuossa häikäisy-yrityksessä on selvät vahingonteon merkit.
Rekisterinumero on tallessa. Otin myös kännykkäkuvan kyseisestä veneestä, joskin numerot ovat hieman epäselvästi näkyvissä. Numero on kirjattu oman veneeni lokikirjaan ja kun menen seuraavan kerran paatille, palaan asiaan. Sen verran voin tässä vaiheessa kertoa, että etsin tuon veneen omistajaa portilla olevasta vene/omistaja luettelosta, mutta sinne olikin kirjattu aivan toinen vene omistajineen. Olisko laituripaikka vuokrattu edelleen tälle kyseiselle veneelle.
Olisin tietenkin voinut tehdä tutkintapyynnön laittomasta uhkailusta, mutta se olisi varmaan kaatunut todistajien puuttumiseen. Todistusvoima olisi ollut hyökkääjien puolella. Keskiyöllä ei nimittäin ollut satamassa muita kuin minä ja tuo kyseinen herrasväki. Ilmeisesti Sapokassa ei ole vartiointia. Ainakaan sellaiseen en törmännyt koko neljän vuorokauden aikana sen enempää kuin vastaanotto komiteaankaan.
Tai sitten laiturilla olit vain sinä vai olitko laiturilla lainkaan tai edes koko matkalla kun kerran satuja tykkäät kirjoitella.
Voisiko aloittaja kertoa, missä Sapokan laitureilta löytyy lista veneistä/omistajista? Ihan uusi tieto tutuista laitureista.....
Portin vierestä, laiturin puolelta, olkaa hyvä. Taitaapa olla vähemmän tutut laiturit arvon kyselijälle. Tai sitten kannattaa hankkia uudet silmälasit.
Tyypillistä uhrin syyllistämistä. Tai ehkäpä asialla ovatkin nuo kyseiset vastaanottajat. Uhrin syyllistäjä pyrkii tietoisesti syyllistämään uhria. Hänen mukaansa uhri on itse olemuksellaan tai käytöksellään aiheuttanut hyökkääjään tai hyökkääjiin pakon omaisen reaktion. Tai niinkuin tässä tapauksessa, syyllistäjä pyrkii leimaamaan uhrin jotenkin mieleltään kyseenalaiseksi ja arvaamattomaksi. Näin ollen todellinen syyllinen rikokseen onkin juuri uhri, eikä suinkaan päällekarkaaja. Esimerkiksi raiskaustapauksissa tuollainen uhrin syyllistäminen on melko yleistä.
Saattaa myös olla, että syyllistäjän mielestä uhrit heikkoina ja puolustuskyvyttöminä tuleekin sortua vahvemman voiman edessä. Ali-ihmiset poistukoot yli-ihmisten tieltä. Vai kuinka?
Vaikutti siltä, että sokaiseva valokiila osoitettiin ja josta myöhemmin kyseinen "vastaanottokomitea" saapui, oli AQUADOR-merkkinen moottorivene ja jonka rekisteri numero on A-35993.