Voin aloittaa:
Olen saanut selvyyden hänestä...Hän joko on tai ei ole.. :)
Olen saanut elämäni jaloilleen, vastaan itse siitä ja nautin elämästä lasten kanssa sekä saan näyttää heille lukemattomia paikkoja tästä maapallosta. Minulla on oma, itsenäinen elämäni, johon kuuluu muutama ystävä ja hyviä kavereita..
Odotan lastenlapsia ja sitä, että lapseni löytävät paikkansa täältä.
Tässä näitä.
Olen saanut selvyyden hänestä...Hän joko on tai ei ole.. :)
Olen saanut elämäni jaloilleen, vastaan itse siitä ja nautin elämästä lasten kanssa sekä saan näyttää heille lukemattomia paikkoja tästä maapallosta. Minulla on oma, itsenäinen elämäni, johon kuuluu muutama ystävä ja hyviä kavereita..
Odotan lastenlapsia ja sitä, että lapseni löytävät paikkansa täältä.
Tässä näitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
istun suomi24:n palstalla ja ikävöin häntä yhä.
aikaa uusissa naimisissa.
Elämä mukavan rentoa ja rakkaudesta rikasta. Lapset alkaa jo valua rientoihin, opiskelemaan ja sukulaisuussuhteita pukkaa, uusia miniä- ja vävyehdokkaita... ehkä.
Rauhaisaa eloa.
Tai sitten se menee näin... rakastan häntä. Häntä en saa, Oikeaa. Olen ottanut eron ensimmäisestä miehestä, koska rakastin toista. Ja tätä toista siis en saanut.
Olen Lintulan luostarissa nunnakokelaana tai asun yksin jossain luukussa, lapset käy vuoro viikoin, muulloinkin. Yksin elelen, teen päivätyötä ja illat kirjoitan. Itken yhä, ehkä vuosi vuodelta vähemmän. Ikävääni, häntä.
Lapset on silloin muuttaneet pois kotoa. Asun yksin koiran kanssa.
Minulla on oikein mukava työ ja muutamia hyviä kavereita. Kotini on aina siisti, itse en siivoa, minulla käyn säännöllisesti siivooja ja silloin kun olen kiireinen koira-nanny hoitaa koirani ulkoilutukset.
Reissaan paljon ja nautin elämästäni. Saatan seurustella jonkun miehen kanssa tai sitten en.
Olen yksin. Pilkan ja vainon kohteena. Kuten nytkin. Rakkaani antoi sen mulle, ei mitään muuta. En tiedä miksi. Elämää ei ole.
Istun suuressa ja valkoisessa takkahuoneessa sinun sylissäsi yhteiseen peittoon kääriytyneenä takkatulen äärellä upottavan pehmeällä ja harmaalla sohvalla. Edessämme valkoisella maalattu pöytä, joka lepää paksun, harmaan lankamaton päällä. Pöydällä on jotakin kauniissa viini?laseissa ja nautimme toinen toisistamme, hiljaisuudesta, koska sanoja ei tarvita, kosketus riittää. Ulkona on kylmä ja pimeää...
Sinun, minun ja yhteiset? nukkuvat tyytyväisinä yläkerran huoneissaan...
Ja miehelle siis tämä unikuva
Olen suhteessa, mutta se ei ole suurta rakkautta. Hän haluaisi sitoutua ja mennä naimisiin, mutta kieltäydyn. Riitelemme. Yksin ollessani seison usein ikkunan edessä tuijottamassa kaukaisuuksiin. Ajattelen häntä yhä edelleen. Missä hän on, mitä hän tekee, tapaammeko enää koskaan ja tunnen olevani viallinen ihminen. Rakastan yhä liikaa miestä, joka ei ole elämässäni.
Viiden vuoden päästä googletan hänen nimensä netistä ja katselen hänestä kuvia kuvahausta. Hän on yhä naimisissa ja onnellinen. Minä muistelen hetken yhteisiä hetkiämme, aikaa jolloin olin onnellinen. Näen sieluni silmin hänen rakastuneet silmänsä. Sydäntäni puristaa. Menen ikkunan ääreen ja tuijotan kadulla kulkevia ihmisiä, elämä soljuu eteenpäin.. joillain. Minä yhä kiinni hänessä.
Silmänsä vielä kuolinvuoteellasi. Niin. Näin se menee... :(
Olen päässyt taas yhdestä narsistista eroon ja laihtunut 5-10 kiloa.
Todennäköisesti syön porkkanaa altapäin.
Makaan hautausmaalla..ehkä toista vuotta jo maannut. En ajattele ketään, en edes häntä.