Katselen kun pienet koululaiset rientävät opinahjoon suuret reput selässä uteliaina ja iloisina lähipolulla. Pitkä on opintie, siinä sivussa kasvaminen nuoruuteen ja lopuksi aikuisuuteen selviämiseen elämän haasteista.
Kaksi lapsenlasta ovat lukiolaisia, seuratessani heidän oppikirjoja - opiskelua, olen satavarma reputtaisin jo lukioon siirtymis vaiheessa, on heidän opiskelu ja tiedot aivan toisella tasolla mitä itsellä aikoinaan oli.
Hyvä näin, kehityksen mennessä huimaavaa vauhtia eteenpäin myös opetuksen on kuljettava kärkipäässä. Toivon kaikille koululaisille oppimismotivaatiota uusiin asioihin ja tapoihin. Erään koulunsa aloittavan mielestä parasta koulussa on lihamakarooni laatikko kun iso velikin siitä pitää.
Kaksi lapsenlasta ovat lukiolaisia, seuratessani heidän oppikirjoja - opiskelua, olen satavarma reputtaisin jo lukioon siirtymis vaiheessa, on heidän opiskelu ja tiedot aivan toisella tasolla mitä itsellä aikoinaan oli.
Hyvä näin, kehityksen mennessä huimaavaa vauhtia eteenpäin myös opetuksen on kuljettava kärkipäässä. Toivon kaikille koululaisille oppimismotivaatiota uusiin asioihin ja tapoihin. Erään koulunsa aloittavan mielestä parasta koulussa on lihamakarooni laatikko kun iso velikin siitä pitää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajelin asioilla käydessäni yläasteen ohi ja voi mikä määrä siellä onkaan uutuuttaan kiiltäviä ajopelejä, mönkkäreitä, mankeja, skoottereita ja mitä niitä nyt sitten on kun 15v saa ajaa.
Eipä tullut mieleeni että meillä suomalaisilla ei ole varaa, ei sinne päinkään.
Tulomatkan tulin toista kautta, siellä olikin jo autoja, varmasti 100 ei olisi rittänyt mutta en alkanut laskemaan paljon niitä kuitenkin on.
Hyvin pyyhkii nuorilamme ja heidän lapsillaan, olkaamme siis tyytyväisiä.
Pienet reppuaan selässä kantavat kävelivät nätisti tien reunaa kaksittain, oikein kyynel vierähti poskelle kun muistin omat lasteni lapset tuossa iässä.
Ilosta se kyynel esille pyrki, tuntui hyvältä kun ovat varttuneet terveinä ja kouluintoa riittää.
Niin ne lehdetkin pitänee mainita että useissa koivikoissa on aivan ruskeita koivuja, liiasta vedestäkö vai kuivuudesta, siinä kysymys.
Ennemmin kuin rahaa, lapset tarvitsisivat rakkautta ja aikaa.
Ei mitään laatuaikaa, vaan ihan kellon tunnein mitattavaa aikaa, läheisyyttä ja välittämistä.
Mopojen ja autojen sijaan ulkoilua, liikuntaa, raikasta ilmaa, ei kyyhöttmämistä tietsikan ääressä, omassa huoneessaan, yksinään.
Kovin oli köyhää, mutta liikkuvaa oma lapsuus.
Muttei silloin lapset olleetkaan ylipainoisia, mikä usein seuraa koko loppuelämän.
Pienet olivat varat käytettäväksi ruokaan, mutta joka päivä kotona syötiin lämmin ateria.
Siemeniä lentelee koivuista niin, että laasta saa yhtämittaa terassilla,istuimet putsaa ja pöydän, että voi istahtaa tukkaankin ne lentelee.
Onneksi petivaatteista saa ne ravisteltua, on ollut tyynyjenpesu meineillään. Huomenna vielä päiväpeitto, niin onkin taas selvää tällä erää. Matonpesuakaan ei enää ole, kun käytän vain keittiössä kudottua puuvillamattoa.
Nyt uutiset, ja sitten Opettajan ohjaimista oppimaan:)
niin kui ohjeeks ja opetukses muillekkii. Ei ihmiset muuten ossaa.
Ohjaimissa on kovin kasvattava opettaja. Jalo ja ajattelevainen. Suuria asioita käsittelee tuosta vaan. Lapsista tulee hyviä ja vanhemmat parantavat tapansa.
Huomasin, että Ranskassa kouluissa ei puututa uskontoon. Se tulee joskus esiin puheissa.
Kunpa siihen päästäisiin myös Suomessa, niin että nämä kissanhännänvedot uskonnollisista juhlapäivistä jäisivät kodin ja seurakunnan välisiksi.
Jäisivät monet turhat hössötykset vähemmälle.
Ranskassa on pukeuduttava länsimaalaisiin kamppeisiin. Miten siellä sitten käsitellään monia kiperiä kysymyksiä, ei välity sarjasta. Ranskassa on paljon esim. Algeriasta kotoisin olevia perheitä, joiden lapset ovat jo monen polven ranskalaisia, mutta silti epävarmassa asemassa.
Kovin ovat kaikki jaloja aina ja kiperätkin asiat Victoor on selvittänyt.
Victor-ope aina porukat haltuunsa. Niin aikuiset kuin lapsosetkin.
Opettajan työssähän ovat vanhemmat ja isovanhemmat taustalla, paljon on ihmisiä opittava tuntemaan.
Ja Victorin tapauksessa vielä äkkiä.
Olihan politiikkaa ja korruptiota edellisessä jaksossa aika jyrkälläkin tavalla liittyen rasismiin. Laajemmin kuitenkin tämä ranskalainen sarja käsittelee ajan ilmiöitä, kuin amerikkalaiset
saippuasarjat!
Pidän yhä ohjelmasta ja katson mielelläni kun olen tilaisuudessa :D
Nuo lapset eläytyvät niin hyvin rooliinsa, joskin koululaisiahan nuo elävässä elämässäkin on.
PS Ukonilma onkin jyrissyt nyt iltapäivällä, mutta sivuutti sentään jo. Olikin jotenkin painostava ilma, mutta jo näkyy sinistä taivasta!