emme huomaa kaikkea sitä hyvää mitä ympärillämme on, me aivan kuin sokeudumme käpertyessämme omaan tuskaamme, omiin ongelmiimme niin ettemme kohta näe elämässämme muuta kuin sen kroonisen kärsimyksen, sen tuskan ja surun.
Me monasti käperrymme omaan surkeuteemme huomaamatta, että jossain jollakin ihmisellä ei ole edes sitä ihmisarvoista elämää, joka meillä vielä on. Emme osaa nauttia siitä mikä meillä on hyvin, mutta valittaa osaamme siitä miten surkeaa meillä on. Meidän tulisi elää elämää toisella tavalla, vaikeudet tulevat jokaisen elämään kenelle pienessä määrin, kenelle isompana. Voimme joko antaa itsellemme luvan lannistua ja antaa periksi tai taistella ja alkaa nähdä elämässämme niitä pieniä hyviä asioita, jonka vuoksi elämää kannattaa elää ja siitä nauttia.
Elämä on ainutkertainen kokemus. Sen huomaa vasta kun siitä todenteolla joutuu taistelemaan. Masennus on perkeleellinen sairaus, itse en onneksi siitä kärsi mutta olen nähnyt miten se pitää otteessaan, eikä halua hellittää ja kuinka helposti sille antaa periksi. Sen eteen on taisteltava, se on elämän vihollinen joka kääntää kaiken päälaelleen syöttäen meille toivottomuutta.
Ellei meillä ole toivoa meillä ei ole elämänhaluakaan. Toivo pitää meidät kiinni ajatuksessa, että asiat voivat muuttua ja teen kaiken uskoakseni että niin on. Mikä meidät ajaa epätoivoon,...? kun katsomme tarkemmin omaa elämäämme, niin huomaamme, että se on pelko, pelkoa siitä että ei hallitse omaa elämäänsä, elämä jää elämättä ja kaikki kokematta. On katsottava omia tavoitteita ovatko ne liian korkealle asetetut. Jos lähtee aivan perusasetelmasta siitä mistä voi elämässä vielä nauttia, mitä kaikkea tehdä ja sitten sitoo kätensä, jalkansa ja köyttää itsensä sänkyyn kiinni suu teipattuna, niin voisiko ajatustensa lähtökohtaa alkaa muuttamaan niin, että ajattelisi näin: Minä näen, kuulen, liikun, syön itse, tunnen, itken, nauran,rakastan...jne...MINÄ ELÄN,...miksi minä siis en eläisi, kun minulle elämä on kerran annettu,...luovutanko sen suosiolla pois ja pidän kiinni lepositeistä ja haluan olla sidottuna kunnes kuolema minut siteistäni vapauttaa..
toistamiseen Chris Normanin ihana kappale: For you.. :)
http://www.youtube.com/watch?v=BL1gwVj8NZE
Me monasti käperrymme omaan surkeuteemme huomaamatta, että jossain jollakin ihmisellä ei ole edes sitä ihmisarvoista elämää, joka meillä vielä on. Emme osaa nauttia siitä mikä meillä on hyvin, mutta valittaa osaamme siitä miten surkeaa meillä on. Meidän tulisi elää elämää toisella tavalla, vaikeudet tulevat jokaisen elämään kenelle pienessä määrin, kenelle isompana. Voimme joko antaa itsellemme luvan lannistua ja antaa periksi tai taistella ja alkaa nähdä elämässämme niitä pieniä hyviä asioita, jonka vuoksi elämää kannattaa elää ja siitä nauttia.
Elämä on ainutkertainen kokemus. Sen huomaa vasta kun siitä todenteolla joutuu taistelemaan. Masennus on perkeleellinen sairaus, itse en onneksi siitä kärsi mutta olen nähnyt miten se pitää otteessaan, eikä halua hellittää ja kuinka helposti sille antaa periksi. Sen eteen on taisteltava, se on elämän vihollinen joka kääntää kaiken päälaelleen syöttäen meille toivottomuutta.
Ellei meillä ole toivoa meillä ei ole elämänhaluakaan. Toivo pitää meidät kiinni ajatuksessa, että asiat voivat muuttua ja teen kaiken uskoakseni että niin on. Mikä meidät ajaa epätoivoon,...? kun katsomme tarkemmin omaa elämäämme, niin huomaamme, että se on pelko, pelkoa siitä että ei hallitse omaa elämäänsä, elämä jää elämättä ja kaikki kokematta. On katsottava omia tavoitteita ovatko ne liian korkealle asetetut. Jos lähtee aivan perusasetelmasta siitä mistä voi elämässä vielä nauttia, mitä kaikkea tehdä ja sitten sitoo kätensä, jalkansa ja köyttää itsensä sänkyyn kiinni suu teipattuna, niin voisiko ajatustensa lähtökohtaa alkaa muuttamaan niin, että ajattelisi näin: Minä näen, kuulen, liikun, syön itse, tunnen, itken, nauran,rakastan...jne...MINÄ ELÄN,...miksi minä siis en eläisi, kun minulle elämä on kerran annettu,...luovutanko sen suosiolla pois ja pidän kiinni lepositeistä ja haluan olla sidottuna kunnes kuolema minut siteistäni vapauttaa..
toistamiseen Chris Normanin ihana kappale: For you.. :)
http://www.youtube.com/watch?v=BL1gwVj8NZE
Vastaukset 51
Vanhimmat
Mikä nyt sitten on ihmisarvoista elämää? Sekö, että pystyy omilla jaloillaan kävelemään kauppaan ostamaan itselleen purtavaa, jotta voisi pitää itsensä hengissä, vain päästäkseen tajuamaan, että omassa elämässä ei mitään muuta olekaan. Jos nälänhädän keskellä elävä kumminkin nauttii elämästään, hänen elämänsä on parempaa, hänhän kaikesta huolimatta haluaa elää. Minä en tajua, että miksi minun pitäisi olla tyytyväinen tietoon, että elän? Minkä takia se, että pystyy pitämään itse itseään hengissä olisi hieno juttu, jos ei ole mitään syytä olla hengissä? Kun ei ole kivaa, niin miksi pitäisi väkisin olla ja tuntea, ettei ole kivaa?
Onhan ne tavoitteet ihan liian korkealla, kun haluaisin vain sitä samaa, mikä muille on arkea. Haluaisin kävellä kadulla jonkun kanssa ja jauhaa tunteella paskaa. Mutta koska tuo ei ole mahdollista, niin pitäisikö minun todella hyppiä seinille ilosta, että osaan ylipäätään puhua, vaikka ei ole ketään kenelle puhua? Näen, kuulen, tunnen jne, mutta kaikki aistimukset vain korostavat omaa asemaani täällä, enkä haluaisi tuntea niinkuin tunnen. Elämä ei ole hieno asia, eikä varsinkaan, jos ei ole kivaa.
http://www.youtube.com/watch?v=6RPvfJXh-n0
Sinä elät ihmisarvoista elämää nyt. Sinulla on kaikki ympärilläsi hyvin, mutta et suostu sitä näkemään, koska olet niin itsekeskeinen ja kuvittelet että elämäsi ja onnellisuutesi on jostain yhdestä seikasta kiinni, johon jopa vielä itse voit vaikuttaa. On olemassa ihmisiä jotka eivät voi elää kaltaistasi elämää, he eivät voi vaikuttaa omaan elämäänsä, ei kävellä siihen lähikauppaan ostamaan leipää ja maitoa, joka olisi heille jo niin suuri ilon ja onnnen aihe.
Sinun ongelmasi ei ole yksinäisyys, ei parisuhteen puuttuminen elämästäsi vaan yleinen tyytymättömyys, kyllästyminen, koska sinulla on liian helppoa, kaikki liian hyvin ja ei ole kunnon aihetta nurista kuin joku surkea juttu, "joku jonka kanssa kulkisi kadulla käsi kädessä jauhamassa tunteella paskaa" pälä,pälä...kuulisit itseäsi.
Mitä kysymykseesi tulee; "miksi minun pitäisi olla tyytyväinen tietoon että elän" Vastaanpa sinulle:- koska haluat elää! tajuatko,....sinulla on vielä unelmia, tavoitteita, sinulla on niiden täyttämiseen mahdollisuus. Ellei näin olisi sinä et enää välittäisi valittaa...
Samalla tavalla ne, jotka eivät pääse itse sinne kauppaan kuvittelevat, että onnellisuutensa on vain yhdestä asiasta kiinni, ja täten nurisevat turhaan. Se, että minä en näe nälkää, tai istu rullatuolissa, ei poista omia tunteitani. Invalideillakin on hoitajia ja ihmiset auttavat tarvittaessa, joten ei voi olla siitä kiinni, etteivätkö he pärjäisi, mutta kun pitää vain kitistä siitä, etteivät pääse juoksemaan, tai tekemään asioita itse. Onhan sitä televisiokin keksitty, tuijottaisivat sitä, niinhän minäkin olen tehnyt, kun ei ole ollut juttukavereita. Minkä takia heillä on oikeus valittaa, vaikka elämässä on niin paljon muutakin, kuin omilla jaloilla liikkuminen?
Olen todellakin kyllästynyt. Ei auta jatkuva kitaran rämpyttely, television tuijottaminen, piirtäminen, ristikon ratkominen, unelmoiminen, käveleminen, nettisurffailu, pelaaminen, onanoiminen, eikä itkeminen. Kaikki on tehty jo moneen kertaan. Kyllästyttää todella, koska olen aina halunnut olla seurassa, tekemässä sitä, mitä niin moni muukin, eli ihan vain hengailemassa ja jauhamassa paskaa, ehkäpä jopa mukana jossain projekteissa, joihin ei yksin pystyisi. Se on niin, että jos ei ole kivaa, niin silloin on tyhmää, ja minulla ei ole yksinäni kivaa. Tällaista elämää en halua elää, ja koska oikeastaan kaikki unelmanikin ovat jo tavoittamattomissa, en näe mitään syytä kiduttaa itseäni jatkuvilla haluilla ja haikailuilla, joihin auttava lääke on kuilun toisella puolella kaukana.
Tämä yhteiskunta yrittää pitää ihmisen väkisin täällä, vaikka haluja olisikin poistua. Minulla ja niin monella muullakin on se ongelma, että itsensä teilaaminen pelottaa, koska helppoa tapaa tällaisessa tilanteessa ei ole, varsinkaan, jos ei ole masokisti. Pitäisi olla helppo tapa ja sellaisen kyllä yhteiskunta voisi tarjota, mutta koska eutanasiakin on vielä nykyäänkin puheenaihe, niin ei toivoakaan tuollaisesta. Se on ilmeisesti sitten parempi vaihtoehto, että kun on tarpeeksi kieriskellyt paskassa ja kun viimein tilanne on sillä tasalla, että rohkeus voittaa, niin joku sitten hyppää lomailevan perheen auton eteen ja leviää tuulilasille, jonka perheen piltit sitten näkevät ja saavat mahdollisesti traumoja.
Ja en muuten maininnut mitään käsi kädessä kävelemisestä.
No, yritän selvittää sinulle missä sinun ongelmasi on vaikka tämän kertomuksen avulla:
-Kulkiessaan eräänä päivänä erään talon ohi muuan mies näki talon kuistilla pienikokoisen vanhan naisen, joka keinui tuolissaan, vähälännän vanhan miehen, joka luki lehteä keinutuolissa naisen vieressä, ja koiran, joka makasi lattialla naisen ja miehen välissä.
Koira murisi, ikään kuin sillä olisi ollut kipuja. Kuistin ohittaessaan mies mietti itsekseen, miksi koira valitti.
Seuraavana päivänä hän kulki taas talon ohi. Hän näki nytkin vanhan pariskunnan keinumassa tuoleissaan ja koiran makaamassa heidän välissään. Koira äännähteli jälleen tuskissaan. Ihmeissään mies lupasi itselleen, että jos koira vaikertaisi vielä seuraavanakin päivänä, hän ottaisi asian puheeksi vanhan parin kanssa.
Kolmantena päivänä ohikulkija näki harmikseen saman näkymän: pienikokoisen vanhan naisen keinumassa, vähälännän vanhan miehen lukemassa ja säälittävästi valittavan koiran omalla paikallaan. Mies ei enää kestänyt.
"Anteeksi rouva", hän huusi vanhalle naiselle, "mikä koiraa vaivaa?"
"Koiraa vai?" nainen sanoi. "Se makaa naulan päällä."
Naisen vastauksen hämmentämänä ohikulkija kysyi: "Jos se makaa naulan päällä ja kärsii kivusta, miksi se ei vain siirry pois?"
Pieni vanha nainen hymyili ja sanoi herttaisesti kuin isoäiti:
"Ystävä hyvä, naula tekee sen verran kipeää, että koira valittaa, mutta ei niin kipeää, että se viitsisi nousta."
Kiitos siitä, että todellakin ymmärrät, ja toinen kiitos siitä, että vertaat minua koiraan.
Minä ymmärrän hyvin sinua, mutta ymmärrätkö sinä nyt mitä yritän sinulle sanoa? Olet kuin tuo uliseva koira, joka valittaa joka päivä samasta asiasta, mutta ei tee mitään sen asian eteen, että tuo kipu lakkaisi. Koira ei siirry naulan päältä, koska se ei ole vielä liian tuskallinen tunne, koira kestää sen, mutta ei ymmärrä, että tuota kipua ei tarvitsisi sietää kunhan vain siirtyy sen naulan päältä pois.
Kerroin, että sinulla on kaikki edellytykset tehdä elämästäsi parempi, mutta sinä et vain halua nähdä niitä, haluat mielummin maata sen naulan päällä ja valittaa.
halata silti tahtoisin ja rutistaa tuota koiraa
HUORA!! TUNGE NE NAULAT SUN ANAALIIS!!
Oletko ollut ihan vieressä seuraamassa, kun osaat sanoa, etten ole tehnyt mitään asian eteen? Katsos, minä en makaa naulan päällä, vaan minun kallooni on isketty naula jota en pois saa.
Mitäs sanoisit, jos olisit joutunut ihmiskaupan uhriksi, ja joutuisit lutkuttamaan haluamattasi ventovieraiden ukkojen heppejä päivästä toiseen? Et tuntisi minkäänlaista katkeruutta? Siinä vaiheessa, kun joku rupimulkku höylää sinua takaapäin, niin arvatenkin sinä olisit jo siirtynyt sen naulasi päältä pois ja ajattelisit, että ei anneta pienten takapakkien haitata, aurinko kumminkin paistaa ja elämä hymyilee. Näinkö se homma menisi? No, joka tapauksessa elämä raiskaa jatkuvasti minua perseeseen, ja heteromiehenä minä en voi sietää sitä tunnetta. Ymmärtänet varmaan, että ei hymyilytä?
Tuolla aikaisemmin sanoit, että sinulla on vaan tylsää ja että kun ei ole kivaa, niin on tyhmää. Joo, yritätkö nyt tehdä yksinäisyydestäsi liian ison numeron, huomiota, sääliä vai vituttaako sinua vain, kun et saa seksiä?
Minä en ymmärrä, en oikeasti ymmärrä. Mitä sinä joudut tekemään vastentahtoasi? Mikset pääse siirtymään naulan päältä pois? Onko vaihtoehtosi todellakin jäädä siihen naulan päälle makaamaan?
Oletko miettinyt tosissasi, että sinun pääsi sisään ei ole lyöty mitään naulaa vaan sinä itse todella makaat sen naulan päällä ja voit siitä siirtyä pois. Minusta todella vaikuttaa siltä, että et vielä ole tehnyt sitä kaikkein tärkeintä siirtoa. Katsos, kun..
menestys, ilo ja henkilökohtainen rauha eivät johdu taikapölystä eivätkä kipu, häpeä ja tuska ole vain muiden aiheuttamia. Ne kaikki juontuvat omista ajatuksistamme ja valinnoistamme.
Olet juuttunut paikallesi. Hidasteet, joita sinulle matkan varrella on tullut eivät saa jäädä pysyviksi pysähdysmerkeiksi. Asut Surullisten maassa Uhrila nimisen kaupungin Kipukujalla, jossa pitäisi käydä vain ohikulkumatkalla, mutta sinne ei saa pidemmäksi aikaa jäädä.
Jos se nyt jumalauta olisi niin helppoa, että nostaisi perseensä ylös ja painaisi sen takaisin alas, kohtaan, jossa ei ole sitä saatanan naulaa, niin toki olisin sen tehnyt, sehän olisi helppoa. Kuinka minä teen yksinäisyydestäni liian ison numeron? Olen sentään jäänyt paitsi kaikesta siitä, mitä ns. normeilla on ollut. Täälläkin kyllä ymmärretään näitä kaverilaumansa keskellä vaittavia, mutta jos jollain ei ole koskaan ollut kavereita ja halu olisi suuri, niin ei minkäänlaista ymmärrystä, ainoastaan syyllistämistä. Tämä sama ilmiö näkyy kaikkialla muuallakin. Rikkaita rikastetaan ja köyhillä ei ole paskankaan väliä, taikka sitten heiltä viedään loputkin pois. Ne joilla on jo kaikkea, heitä tuetaan ja ymmärretään, ja ne joilla ei välttämättä ole mitään, heitä potkitaan päähän. Jos on joku helvetin hyvännäköinen Hollywood -stara, joka on koko elämänsä ollut porukoissa, mutta kaikki avioliitot ovat kariutuneet ja tämän vuoksi tähtönen tekee itsarin, niin kaikki nyyhkyttävät tämän traagista elämää. Jos joku on yksin koko elämänsä, toisin sanoen, koko elämä on yhtä karikkoa, mutta ei ulkonäköä, niin ketään ei liikuta paskaakaan. Joseph Merrickin kaltaiset hahmot saavat sympatiani, kun taas Hollywood -kuona saa puolestani hukkua paskaan "ongelmineen", vaikka saihan Merrick lopulta jopa kuningattaren sympatiat osakseen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että häntä esiteltiin sirkuksessa ihmisten iloksi/kauhuksi.
Jos minua vituttaisikin, kun en saa seksiä, niin miksi se ei olisi kohdallani oikeutettua, valittavathan niin monet ihmiset sitäkin, kun eivät saa, kuin pari kertaa päivässä, ja heillä tuntuu jostain syystä olevan oikeus siihen? Miksi? Minua vituttaa, kun en saa seksiä, minua vituttaa, kun en saa kenenkään läheisyyttä, minua vituttaa, kun en saa kenenkään seuraa, läsnäoloa ja huomiota. Miksi minua ei saisi vituttaa nuo asiat, jotka vituttavat sellaisiakin, joilla on jo kaikkea tuota?
"menestys, ilo ja henkilökohtainen rauha eivät johdu taikapölystä eivätkä kipu, häpeä ja tuska ole vain muiden aiheuttamia. Ne kaikki juontuvat omista ajatuksistamme ja valinnoistamme."
Edelleenkin, hymyilistkö, kuin Hangon keksi, jos joku raiskaisi sinua perseeseen?
"Asut Surullisten maassa Uhrila nimisen kaupungin Kipukujalla, jossa pitäisi käydä vain ohikulkumatkalla, mutta sinne ei saa pidemmäksi aikaa jäädä."
Yritä itse lentää pois ilman siipiä.
Kuka on puhunut lentämisestä?
Ei ongelmia ratkota sillä, että siirrytään vain naulan päältä pois tai lennetään siivillä niiden läheltä pois, ei, vaan naulan päältä siirtyminen on ensimmäinen askel nähdä, että teet jotain väärin, ajatuksesi ovat väärät ja kun korjaat asentoasi - ajatustasi voit alkaa näkemään elämässäsi jotain positiivista, jotain mahdollisuuksia. Mikään ei tule itsestään, asioiden eteen on aina tehtävä myöskin työtä. Mikään ei tule eikä edisty pelkästään valittamalla.
En ole sanonut, että elämä ja asiat olisivat helppoa. Jos se olisi, niin tuskin valittaisimme - tai, no jotkut valittavat juuri siitä syystä, että elämä todellakin on liian helppoa, tylsää ja kaikessa päästään liian helpolla, eikä mielihyvää ja onnistumisen tunnetta enää saada mistään, kun mitään ei viitsitä tehdä ja yrittää.
Sinullekin tuntuu olevan helpompaa vain tuo valittaminen kuin jos ajattelisit, että mitä sillä voitat ja mitä mielummin kannattaisi itse tehdä sen sijaan, että syyttää muita omasta tilanteestaan.
Väitätkö että mainitsemillesi asioille, jotka sinua vituttavat ei voi tehdä/et voi tehdä mitään? Kerrot että sinua vituttaa kun:
- et saa seksiä
- olet yksinäinen
- et saa kenenkään seuraa
- kenkään huomiota
- kenenkään läsnäoloa
"Miksi sinua ei saisi vituttaa, kun kaikkia muitakin vituttaa, joilla jo on kaikkea tuota ja silti he valittavat".....
No, koska sinä ja he haluavat olla tyytymättömiä valittajia, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä vaikka saisivat kuun taivaalta.
Sen sijaan että valitat ja vertaat iseäsi muihin ja kadehdit muita voisit sen energian kohdistaa aivan toisella tavalla itseesi. Moni on jäänyt vaille vaikka mitä, mitä toisilla on, mutta he eivät silti valita vaan tekevät niille asioille jotka voi muuttaa jotakin ja tyytyvät asioihin, joita ei voi muuttaa.
Jollet ole tyytyväinen elämääsi ja tilanteeseesi, niin tee sille jotain ja lakkaa valittamasta. Jos et ensimmäisellä kerralla onnistu, niin yritä uudelleen. Selvitä syyt miksi sinua raiskataan perseeseen, miksi sallit sen tai miksi olet joutunut siihen tilaan ja ala pyrkimään siitä pois. Uhrila kaupungissa asuu monta sellaista ihmistä, jotka luulevat olevansa jonkun uhreja, todellisuudessa he ovat oman itsensä ajatustensa uhreja, jotka makaavat siinä naulan päällä ja valittavat, kun tekee kipeää, mutta eivät vaivaudu siirtämään persettään vähän sivummalle, jotta sen kivun sijaan voisivat ajatella jotain muutakin kuin vain miten perkeleellistä on, kun aina sattuu...
"Kuka on puhunut lentämisestä?"
Kyselee ihminen, joka rupeaa puhumaan naulan päällä makaavista koirista.
Jos nyt vihjailet, että minä valitan siksi, kun kaikki elämässäni tulee helposti, niin haista pitkät. Nimenomaan minua vituttaa siksi, koska mikään ei onnistu. Kaikki pienimmätkin asiat menevät jatkuvasti päin helvettiä, eikä enää jaksa sitä paskaa. Siinä missä aikaisemmin yritti olla välittämättä, niin enää ei jaksa, kun kaiken aikaa tulee jotain uutta paskaa, eikä entisiäkään ole saatu lapioitua pois. Ei jaksa, väsyttää, mehut on pois, ei ole virtaa, tiedäthän? Ja päässä pyörii jatkuvasti huolia, joiden funtsiminen vie myös energiaa. Kokeile juosta vaikka maraton ja maaliviivan jälkeen lähde samantien hyppäämään pituutta. Ei taida syntyä tulosta.
Ai miksi sallin raiskauksen? Hah, no toivottavasti kaikki raiskatut ämmätkin tajuavat olla syyllistämättä raiskaajaa, ja tajuavat, että todelliset syypäät ovat he itse. Myöskin lapsena hyväksikäytetyt turhaan valittavat, että nuppi on sekaisin vielä nykyäänkin tapuksen takia, koska kaikki on omista ajatuksista kiinni. Just think positive. Todellisuudessa raiskaajat ja lasten hyväksikäyttäjät ovat itse näiden keimailevien horojen uhreja, joiden seksuaalisuutta nuo horot käyttävät häikäilemättä hyväkseen, jotta saisivat korvauksia ja pääsisivät valittamaan.
Sinun on aivan turha yrittää päästä muiden ihmisten päiden sisälle ja tehdä johtopäätöksiä oman kallosi sisällön perusteella, ja väittää tietäväsi, mitä kukin haluaa ja kuinka he tuntevat missäkin tilanteessa. En ole halunnut saada kuuta taivaalta ja vaikka sen saisinkin, niin totta kai valittaisin tilannettani, eihän se kuu ihmistä korvaa, mutta te materialistithan ette sitä ymmärrä. Ja mitä vittua sillä kuulla edes tekisi?
Kerro mikä on sinun tärkein haluamasi asia tällä hetkellä? Jos sen saisit kerro miten se parantaisi sinun elämääsi.
Tiedän tunteen mistä puhut, kun seinä tulee vastaan ja voimat loppuu. En halua vähätellä, mutta on olemassa kahdenlaista vaikeutta, toiseen voi itse vaikuttaa, toiseen ei.
Raiskauksesta selviää, hyväksikäytöstäkin selviää olivatpa ja tuntuivatpa ne meistä kuinka kamalilta asioilta tahansa. Ihmisuhdesotkuista selviää. Kaikesta sellaisesta selviää, josta antaa itselleen luvan selvitä, jos on halua ajatella tulevaisuus parempana ja on halua toivoa elämälleen parempaa.
Turha sinunkaan on kaikkea syytä laittaa muiden niskoille, osa syy on varmasti myös sinussa. Väärät valinnat, oma kuvitelmat, ajattelemattomuus, holtittomuus,,,,kaikki vaikuttaa siihen lopputulokseen mitä käteesi saat ja mitä siihen jää.
Minä en ole väittänyt tietäväni mitä kukin haluaa ja mitä tuntee, mutta uskallan väittää että et olisi sittenkään onnellinen vaikka saisit hänet kenet nyt niin kiivasti haluaisit saada vaan pian huomaisit olevasi tyytymätön, miettiväsi ja pohtivasi jälleen uusia ongelmia ja asioita, jotka menevät päin helvettiä.
Niin kauan, kun sinulla on tuo asenne, niin kauan sinua ei onnista, etkä saa haluamaasi. Sinä itse olet este, sinä itse työnnät pois kaiken hyvän ja kauniin tieltäsi, et uskalla ottaa vastaan mitä sinulle tarjotaan, sinä elät haarniskan sisällä, jonka pintaa voi koskettaa ja silittää ja todeta kuinka kova ja kylmä se on vaikka siellä sisällä olisi lämmin oikeasti tunteva ihminen, niin hän jää näkemättä...
Jaa, minä työnnän pois sen, mitä minulle tarjotaan? Kukaan ei ole tarjonnut minulle yhtään mitään, sen skeidan lisäksi, jonka haluaisinkin työntää pois, mutta valitettavasti en onnistu edes siinä.
Haluaisin, että menneisyyteni olisi toisenlainen, tai että onnistuisin unohtamaan kaiken. Ei tarvitsisi tajuta, että elämä on jäänyt ikäänkuin elämättä, eikä tarvitsisi tuntea jokaisen hetken väkinäisyyttä. Haluaisin, että viihtyisin, jos täällä kerran on oltava. Nyt tämän tieni päässä ei ole moiseen mahdollisuutta.
Ajattelematon ja holtiton en oikeastaan ole ollut edes teininä. En angstaillut, enkä kapinoinut, vaan olin hyvin kiltti ja kohtelias. Voinhan toki syyttää itseäni siitä, että olin moinen, enkä pätkinyt turpaan jokaista vastaantulijaa, mutta tuokin juontaa juurensa lapsuuteeni. Olisihan minun pitänyt pentuna tajuta opettaa vanhempiani, kuinka heidän tulisi käsitellä minua. Minulle itse asiassa vittuiltiin aikoinaan siitäkin, kun en koskaan suuttunut siitä, kun minulle vittuiltiin. No olisinhan voinut tempaista turpaan, mutta koska siihen aikaan vielä harrastin lajeja, olisi koko seura saanut paskaa niskaan. Vääriä valintoja on koko elämäni ollut täynnä, kovista harkinnoista huolimatta. Minun olisi myös pitänyt tajuta värjätä hiukseni vaaleiksi, ettei ulkonäköni olisi antanut aihetta vittuiluun. Syy oli toki puhtaasti minussa. Joskus syy voi tulla myös ulkopuolelta. Oliko esim. toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat juutalaisten omaa syytä? Vai vaikuttikohan taitavan puhujan manipulointi asiaan?
Väität, ettet tiedä miten tunnen, mutta uskallat kumminkin väittää, että tiedät miten tuntisin, jos...
Asiani menevät jo nyt päin helvettiä, joten miten jonkun toisen läsnäolo voisi olla pois mistään?
Nyt en pysty keskittymään naurultani, sain äsken vedet silmissä nauru-puhelun ja menee tovi ennen kuin taas pääsen "asemiini"...:)))))
eräs se osaa esittää puhelimessa ja tietää miten minut saa hervottomasti nauramaan :))))
sori,,ei pysty nyt :D
http://www.youtube.com/watch?v=jvCulNnFNak
Olet lopullisesti seonnut, ulkoavaruudesta karannut transuolento!
Voi jestas mitä soopaa. Ne on kato aina oikeassa, päähän on muodostunu vuosien varrella oma mantra, mitä sitten hoetaan. Asiaan ku asiaan, vaikkei välttämättä ymmärrettäs hölökäsen pölähtävää. Puolet ajasta valehdellaan, milloinkaan et tiedä mikä vaihde milloinkin on menossa. Näillä on oikeasti sisällä erittäin paha sielu, nää on myöskin hirveän vallanjanoisia, ne tavoittelee sitä koko ajan, valtaa. Erittäin paha sielu.
Ja sinulle tahvo. Luuletko oikeassa olemisen olevan joku syy tyytyväisyyteen ja onneen? Hoe sinä tuota omaa epäluuloisen mantraasi kuinka sinulle valehdellaan, ollaan epärehellisiä ja halutaan kusta silmään. Sanon sinulle vaan; "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kun ensin itse lopetat sen valehtelemisen ja sammutat oman vallanhalusi janon, niin sinuakin aletaan kohdella toisella tavalla.
Oletko ollut itse rehellinen?,...niinpä. Minä vihaan valehtelua, epärehellisyyttä ja kieroilua ja haistan jo kilometrien päähän valehtelevan epärehellisen ihmisen.
Loistava avaus ja todella osuvat kommentit Invisible Boylle, kiitos! En itse nykyisin enää jaksa vääntää rautalangasta mutta allekirjoitan kaiken yllä kirjoittamasi, esimerkkitarinakin oli loistava.
No, limasuuneiti voi painua levittämään pyllyään kavereilleen.
http://www.youtube.com/watch?v=VDFpQHR9pOo
Invisible boy, saat tukeni. pottalari ja simasuuneiti ei tiedä pahasta olosta mitään. Menkää vaan tunkemaan anaalinne niitä vitun NAULOJA!!
Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä muut ovat elämässään käyneet läpi. Kuten esimerkiksi minä. Minulla on ollut omat vastoinkäymiseni (ja niitä on ja tulee edelleen kuten kaikilla ihmisillä) ja olen valittanut niistä ja syytellyt muita ja harrastanut noita samoja vääristyneitä ajatusmalleja kuin Invisible.
Kunnes kohtasin ihmisiä, jotka saivat katsomaan asioita uudelta kannalta. Jos VOIN vaikuttaa asiaan, minun pitää joko tehdä se tai hyväksyä olotilani valittamatta. Jos EN VOI vaikuttaa asiaan (esimerkiksi toisten ihmisten käytös nyt tai etenkään menneisyydessä) minulla on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tai katkeroitua .Jos päätän katkeroitua, se on oma valintani. Katkeruuteni ei paranna elämääni, ei "rankaise" niitä jotka mielestäni ovat tehneet minulle vääryyttä, se vahingoittaa vain ja ainoastaan minua. Vaikka ulvoisin yötä päivää ja hautoisin katkeria ajatuksia niin "viholliseni" (tietyt ihmiset tai ideologiat tai yhteiskunta yleisesti tai mille ikinä olenkin katkera) ei kärsisi siitä millään tavalla, VAIN MINÄ ITSE olisin se joka voi pahoin. Omasta halustani ja valinnastani.
Elämä on paljon helpompaa kun valitsee hyväksymisen. Jos en kerran voi muuttaa asiaa, niin hyväksymällä pääsen elämässä eteenpäin. Joidenkin asioiden hyväksyminen vie kauemmin kuin toisten, mutta jos prosessi alkaa venyä vuosien mittaiseksi niin silloin on ammattiavun paikka.
Kaiken hyväksyminen on paskan nielemistä vapaaehtoisesti. Siihen en pysty. Ihmiset, jotka hyväksyvät kaiken, ovat vastuussa siitä, että asiat menevät alas. Kun hölskyväpäiset huomaavat, että kukaan ei nouse barrikadeille, he käyttävät tilaisuuden hyväkseen. Jos kukaan ei välitä mistään mitään, sehän on askel anarkiaan päin, jolloin ne heikommat saavat lusikoida rivakammin paskaa sortajien takia.
:D ;)) vesisilmissä nauran, en voi muuta...jotenkin niin hellyttävän suloista tuo hölskyväpää,...anarkia,...lusikoida rivakammin paskaa sortajien takia :)))))
sun jutut :D
Femakot täällä pitävät hauskaa, kyllä naurattaa.
Oletko mies vai nainen vai ns. kolmas sukupuoli?
Miestä sinä et ainakaan osaa rakastaa, saati kunnioittaa.
Liekö lihava lesbo?
Osaisit sinäkin pulu nauraa joskus, etkä olisi noin hapan aina :)))
Voit tulla katsomaan ja varmistamaan kumpaa sukupuolta olen ja millainen, jos se vielä jaksaa sinua kalvaa :D
varma siitä, että vaikka sopisimme ajan ja paikan et ilmaantuisi paikalle.
Alkaisit viime tipassa jänistää.
Sinun juttusi eivät kestä totuutta, miloin olet mitäkin mieltä ja aina
vittuilemassa muiden kommenteille.
Eli et lukenut mitä kirjoitin. Tämän takia keskustelun yrittäminenkin tällä palstalla turhauttaa.
Kirjoitin, että jos asialle VOI tehdä jotain niin se joko pitää tehdä tai sitten hyväksyä olotilansa valittamatta. Mutta jos EI VOI tehdä, kuten esimerkiksi menneisyydessä tapahtuneita asioita ei voi muuttaa, niin silloin itse pääsee helpommalla kun hyväksyy tapahtuneen.
Mutta jos noin kovasti reipastuit ja päätit tarttua elämääsi ja asioihin niin lopputuloshan oli ihan hyvä. Anna palaa ja siirry pois naulan päältä.!
Noin fiksun yliopistonaisen kanssa keskustelu vaatii kahdenkeskistä kanssakäymistä. Rimanalituksiakin voi tapahtuu, mutta ne ovat hyväksyttäviä,
sillä ne tulevat ns. "karvakouragigoloiden" puolelta :D
Sanoit, että esim. toisen ihmisen käytös on hyväksyttävä, tai sitten katkeroiduttava. Neekeriorjat aikoinaan ja juutalaiset toisen maailmansodan aikana olisivat varmasti olleet kanssasi samaa mieltä. Minä en vain pysty hyväksymään toisen ihmisen tekemää vääryyttä. Sinä ehkä tykkäät värjätä kieltäsi ruskeaksi samalla, kun saat monoa kylkeen, mutta minulle ei maistu. Eikä sen asian hyväksyminen, että joku tulee ja vetää päivittäin päin näköä, poista sen suorituksen aiheuttamaa tuskaa. Se on vain fakta, että niin tapahtuu, mutta sen tuntee kumminkin.
Olet muuten omalaatuinen otus, tiedätkös mattalori?
Ei kenenkään käytöstä ole hyväksyttävä, jos se sotii omia periaatteita vastaan, tuskin limasuu sitäkään tarkoitti. On hyväksyttävä omassa itsessään ne asiat joita ei voi muuksi muuttaa, kuten menneisyys, ero, krooninen sairaus, omat tekemät virheet jne....mutta toisen epäasiallista käytöstä sinua kohtaan ei tarvitse eikä saakaan hyväksyä, siinä kohtaa sinun pitääkin tunnustaa omat rajasi ja ylpeytesi ja tehdä selväksi missä sinun rajasi menee ja missä sitä ei ylitetä.
Miksi antaa jonkun toisen polkea itseään, miksi alistua sellaiseen? Neekeriorjatkaan eivät hyväksyneet heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja orjuuttamista, vaan he nousivat kapinaan puolustamaan itseään ja oikeuksiaan olla tasavertaisia ihmisiä muiden joukossa. On tyhmää alistua ja hyväksysä sellaista mikä ei ole oikein ja mikä on väärin, silloin itsekin oikeuttaa ja on mukana tekemässä ja hyväksymässä väärät lait, opit ja asenteet ja näyttämässä seuraaville sukupolville, että toinen ihminen voi toista ihmistä alistaa, jos niin tahtoo, eikä siihen itsellä ole mitään valtaa.
Naulan päällä makaamisesta voi tulla tapa, josta ei enää välitä, pian siitä ei haluakaan luopua, kun ajattelee että sen kivun onkin ansainnut.
Minun juttuni kaikki ovat totta ja kestävät päivänvalon. En minä vittuile, olen tälläinen, enkä tarkoita silti pahaa vaikka suoraan asiat sanonkin. Minä vihaan kieroutta ja valehtelua, haluan että asiat puhutaan suoraan niin kuin ne ovat. Toisaalta minä tiedän, että sinä et saapuisi paikalle, olen siitä 100% varma, koska alkaisit kuitenkin totuttuun tapaasi jänistämään :)
Tiedän, että olen ihan tavis,..tai no,..melko lailla tavallinen, ehkä hieman normaalia suorasukaisempi, villimpi, rennompi ja uskaliaampi kuin monet, mutta ei minussa mitään ihmeellistä ole. Ainakin monta lempinimeä olen jo sinulta saanut..mattalori,..hmmm..kuulostaa apinalta :))
kun sitä harrastat.
Etkö ihan oikeasti ymmärrä lukemaasi? JOS ei voi muuttaa, niin sitten on helpompi hyväksyä.
Totta,toista IHMISTÄ ei voi muuttaa, mutta itseään ja omia olosuhteitaan voi. Jos joku kävisi kimppuuni niin en kai minä nyt sitä tarkoita, etten puolustautuisi. Totta helvetissä puolustautuisin. Ja koko ajan toimin eri tahoilla puolustaakseni heikompiosaisia tässä yhteiskunnassa.
Voin myös yrittää muuttaa ASENTEITA yhteiskunnallisen vaikuttamisen avulla (mikä on pitkä ja kivinen tie ja tuottaa tulosta joskus vasta seuraavan sukupolven aikana). Mutta en voi muuttaa esimerkiksi sitä, jos sinulla on tapana kaivaa nenääsi. Vaikka olisimme naimisissa niin en pystyisi estämään sinua kaivamasta nenääsi. Voisin kirjoittaa joka päivä nettiin uuden avauksen puolisostani, joka kaivaa nenäänsä vaikka itken, pyydän, anelen, suutun, kiristän ja lahjon, mutta en pystyisi lopettamaan nenänkaivuutasi.
(Tietysti voisin leikata sinulta nenän pois mutta sen jälkeen siirtyisit luultavasti kaivelemaan jotain muuta aukkoa ja olisimme taas lähtöpisteessä.)
(Tietysti voisin leikata sinulta nenän pois mutta sen jälkeen siirtyisit luultavasti kaivelemaan jotain muuta aukkoa ja olisimme taas lähtöpisteessä.)
sarjamurhaajako olet?
Naulan päällä makaamista vai mitä tarkoitat? Sitä en ole harrastanut koskaan, koska minulla on periaate tai luonteeni on sellainen, että kaikkensa on yritettävä ensin tehdä ja vasta sitten annettava periksi, jos ja kun mitään ei enää ole tehtävissä. En ole periksiantaja ollut koskaan. Ehkä Oinaalla on pässi luonne, mutta luovuttaminen sellaisissa asioissa, joihin voi itse vaikuttaa ei luonnistu minun luonteelleni ja temperamentilleni.
Ehkä et tarkoittanut tuota, mutta vastasin nyt kuitenkin.
Oinas... :D
http://www.youtube.com/watch?v=FN5l3tgAb14
Simasuu :)))))
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288492676181.html
aivan tajutonta HUH! :))))
Tuolla naamalla jo tulee isompikin porukka sarjamurhattua :D
Joku kävisi kimppuusi ja raiskaisi sinut, etkä voisi muuttaa raiskaaja, etkä sen hetken olosuhteita. Tämä tapahtuisi uudestaan vielä muutamaan kertaan myöhemmin. Jokainen raiskaus on tapahtuneen jälkeen menneisyyttä, etkä voi muuttaa mitään. Hyväksyisitkö mukisematta kaiken tapahtuneen? Etkö tuntisi pienintäkään katkeruutta tekijöitä kohtaan, ja pystyisitkö vastustamaan tekojen eksponentiaalista vaikutusta mieleesi?
Eikös tuo ole oma kuvasi?
Ei kun sori. Tuoltahan löytyy mattalorin kuvia.
http://www.factzoo.com/mammals/loris.html
Ihan sama mitä sinulle kirjoitan, kun et halua ymmärtää lukemaasi.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, vai väitätkö vastaan? HyväksymisPROSESSI kestää aikansa mutta kuten jossain aiemmin kirjoitin, jos se alkaa venyä vuosien mittaiseksi niin tarvitaan ammattiapua. Jos fyysistä koskemattomuuttani loukattaisiin tänään niin ihan varmasti olisin huomenna ja vielä ensi viikolla ja ensi kuussa vihainen ja katkera ja surullinen. Mutta jos vielä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua kantaisin päivästä toiseen katkeruutta niin olisin sairastunut siihen ja tarvitsisin apua (olisin tarvinnut jo aikaa sitten).
Jos fyysistä koskemattomuuttani loukattaisiin kerrasta toiseen pitkän ajan kuluessa niin silloinkin tarvitsisin ammattiapua, koska mitä ilmeisimmin hakeutuisin itse tilanteisiin joissa sallin sen tapahtua. Naiset, jotka kerta toisensa jälkeen pariutuvat väkivaltaisten miesten kanssa, toistavat tällaista mallia ja heidän pitäisi hakea siihen apua.
En olekaan väittänyt, että menneisyyttä voisi muuttaa.
Eli raiskaus on yksi takapakki, josta voi päästä ajan myötä yli. Mutta jatkuvasti raiskatuksi tuleminen on jatkuvaa takapakkia, josta ei kerkeä päästä yli. Jatkuva yksinäisyys ei myöskään ole yksi tapaus menneisyydessä, vaan se on kaiken aikaa käynnissä ja vitutuskerroin saattaa kasvaa juuri eksponentiaalisesti, jolloin taakka alkaa ajan myötä painaa ehkä rankastikin. Ammattiapukin on mallia pilleripurkki, josta ei kumminkaan kamuja pomppaa.
Raiskatuksi tuleminen ei muuten vaadi muuta, kuin esim. työmatkan, ja se voi tapahtua jopa keskellä päivää, joten ammattiavun saanti työmatkan takia on vähän kyseenalaista.
:D oiskohan seuraava Jocelyn Wildenstein
http://www.plasticcelebritysurgery.com/2010/07/jocelyn-wildenstein-before-and-after.html
Olipa kerran Jocelyn Wildenstein, jonka mies petti häntä. Miehellä oli nuorempi ja kauniimpi nainen ja Jocelyn tuli mustasukkaiseksi. Nainen päätti nuorentua muutamalla kalliilla "botoxia poskeen" pistoksella. No, botoxpistokset sitten eivät sopineet hänenlaiselleen, joten ulkonäkö laski parilla pisteellä.
oho siis piti jatkaa tätä tekstiä eli siis tämä Jocelyn jatkoi botoxien laittamista kunnes uskoi pääsevänsä haluamiinsa tuloksiin. Hänestä, niinkuin kuvista näkyy, tuli kerta kerralta kuitenkin vain rumempi. Lopputulos oli monsterin kasvot, jotka maksoivat häneltä yhteensä n. 4 miljoonaa dollaria/euroa (en oo varma). Jocelyn menetti miehensä tämän alettua vakavaan suhteeseen nuoremman naisen kanssa. Kaikenkaikkiaan Jocelyn menetti siis kasvonsa, 4 miljoonaa ja miehensä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt ihan tyhjin käsin. Hän nimittäin pääsi top pahin plastiikkakirurgia julkkis tms. listan kärkeen ja hänet tunnetaan parhaiten hurjista kasvoista, joita löydät hänen nimellään tuhansia google-kuvahausta. AIniin ja todennäköisesti hänellä on myös jonkinlaisia kasvolihasten liikutteluongelmia, koska noin suuri määrä botoxia ei voi olla vaikuttamatta lihastoimintaan tms. vastaavaan.
Mitä opimme tästä? Ei kannata lähteä muokkaamaan itseään epäluonnollisella tavalla ja jos lähtee niin pitää muistaa lopettaa ajoissa.
Jos työmatka kulkee sellaisten alueiden läpi, että joutuu toistuvasti raiskatuksi, niin jokainen järkevä ihminen vaihtaa mieluummin työpaikkaa tai jää vaikka työttömäksi 2-3 kk karenssista riippumatta. Ei kukaan järkevä ihminen suostu raiskattavaksi työmatkallaan kerrasta toiseen.
Kuinka aktiivisesti olet hakenut ammattiapua? Ymmärrät kai, ettei ammattiavun tehtäväkään ole tarjota kavereita vaan välineitä oman elämän parantamiseksi. Ja niiden avulla niitä kavereitakin ennen pitkää alkaa löytyä.
Kyse on valinnoista.Mitä sellaisia valintoja olet tehnyt tänään, tällä viikolla, tässä kuussa, tänä kesänä, joiden avulla saisit kavereita/tyttöystävän? Kukaan muu ei voi tehdä niitä asioita sinun puolestasi, ymmärräthän.
HELLO INVALIIDI POJU JA SE LORPPAMARLI VAI MIKÄ OLIKAAN!!!
Teiän viesteistä huomaa, että ootte semmosessa kierteessä niinku oravanpyörässä tms. eli te siis jankkaatte samoja juttuja. Mitä lorppamarli yrittää selittää, on, että sulla invapojulla on mahdollisuus tehdä jotakin, mutta mitä lorvamartta teki väärin, on se, ettei se ehdottanu mitä sun pitäis tehä. Se selittää sen kuvainnollisia vertauksia toinen toisensa perään, mutta se ei anna niitä oikeita neuvoja niinku mihin kannattaa mennä saadakseen kavereita. On kuitenki eri juttu nostaa perse naulan päältä, ku juosta kadulle ja tutustua ensimmäiseen vastaantulijaan. Ei niitä voi verrata keskenään. Ainoa sama juttu on se, että kummallekkin ongelmalle voi tehdä jotain, mutta kuitenki toinen on paljon vaikeempi ratkasta (eli siis tuo kadulla vastaantulijaan tutustuminen)
Mut nyt ekaks sun pitää saada sieltä jostain takaraivosta se viesti et nyt sun elämä muuttuu et sä keksit jonkun keinon. Sen jälkee otat selvää miten ihmisiä voi löytää. Netissä järjestetään tapaamisia yksinäisille. Harrastuksista voi löytää ihan aikuisiälläkin. Onks sulla työ? Työssä tai koulussa voi tutustua. Ja jos tutustuu edes yhteen ihmiseen nii sen kautta voi tutustua moneen muuhun kunnes oot tutustunu niin monen kauttaa muihin, että sieltä alkaa tulla niitä tyttöjäkin ja kenties tuleva kumppanisi? Joo no netin kautta ainaki voi alottaa jos tuntuu hankalalta mistää harrastuksest tai töistä.. emt. mut oikeesti toi valittaminen ei kyl auta mihinkää. :/ se vaa masentaa mieltä. Niithän on kaikkee esim. jos harrastaa kiipeilyy nii voi mennä semmosille kiipeilyretkille ulkomaille ja siel on tietty kiipeilyryhmä, jonka kaa vaelletaan ja sitä kautta voi tutustua ainaki.
Kuhan sä teet jotain järkevää sen eteen nii sillon on hyvä, koska kyllä toi yksinäisyys pitkälti riippuu itsestä millanen on. No perusjuttuja on tietysti, että on mukava, avulias yms. ihmisille. Toki jos on ujo/hiljanen nii jotkut saattaa ymmärtää sen väärin (epäkohteliaisuutena) tms. ja tietysti niiden kaa voi olla hankala jutella. Jos oot ujo/hiljanen nii sitä keskustelua kannattaa harjotella vaikka peilin eessä. Pohtii etukäteen erikeskustelunaiheita. mut kyl ujoillakin on kavereita, jos ne on ottanut niskasta itseään kiinni ja tutustunu. Usein ihminen tutustuu lapsena, koulussa, työelämässä, harrastuksessa ja/tai kavereiden/tapahtumien kautta. Tai sit vaa jossai facessa. Mut jos sul ei oo työtä tai koulua nii toi on kyllä hankala tilanne, mutta ei lähelläkään vielä mahdotonta. Siis oikeesti naapuriinki voi tutustua, vaikka kutsumalla kahville tai jotain. Jos oot tarpeeks kokenu sitä henkistä kipua yksinäisyydestä nii luulis sun olevan jo aika valmis, vaikka naapuriin tutustumiseen ilman mitään kummempia estoja. Ikinä ei kannata valittaa, hermostua, katkeroitua, itkeä, raivota yms. koska siitä ei oo hyötyä. Tai no on siit sillee, et sen jälkee tulee ihana olo ku on päästäny kaikki ilmat pihalle. :D:D Mut sit ku on perusjutut kunnos niinku raha-asiat, perhe, hyvät kaverit, asunto, terveys, hyvä työ, rakkaus,kunto yms... nii niil ihmisillä ei sais olla mitään valittamista ja jos on nii toivottavasti ne valittaa ees jostain järkevästä kuten siitä miten jotkut kärsii nälkää tai sukupuolisyrjintää tms. joissain muissa maissa.
Toivottavasti en ruokkinut trollia. Kiitos, aamen ja hyviä jatkoja sulle inva!
Mut mitä jos on niin ruma ja vastenmielinen, että ei pysty edes menemään ulko-ovesta ulos? Ja niin näkymätön ja mitäänsanomaton tylsä hiirulainen, että kukaan ei huomaa eikä katso ikinä päin. Ja ääni niin hiljainen, ettei kukaan kuule.
Vit.tu mitä pas.kaa selitätte.
no ÄLÄ!! :D luen näit tekstei sillee EI HELVETT!III löydän kummanki vastarannankiiskin tekstistä tyhmiä juttuja aina vuoronperää ja en tiedä kenen puolella olen joten päätin olla omalla puolellani.