Menin tänään uuteen kouluun, ja siellä oli aluksi ihan kivaa. Sitten yks tosi lihava tyttö esitteli mulle sen koulun. Aluks se oli ihan kiva ja mukava, mutta sitten välkällä se alko jotain selittää sen salaisuuksia. Lupasin, etten kerro kenellekkään niitä.
Mutta musta oli aika kummallista, että se kerto yksityisii asioita melkein heti kun oltiin välkäl. Sitten luokassa se hilas pulpettinsa ihan mun oman viereen kysymättä multa, että haluanko mä edes istuu sen vieres. Tyydyin sitten siihen. Toisel välkäl
me sitten leikittiin jotain tyhmää leikkii kun se halus. Sen jälkeen se sano, että se nyt seurustelee 9-vuotiaan kanssa (näin sen "poikaystävän") ja sano myös, että on seurustellu 20 vuotiaan miehen kaa. En kyllä usko sitä, mutta näin omin silmin, kun se sen 9v poikkis tuli siihen viereen juttelee sen kaa ja sitten ne halas. Mutta nyt siihen pahimpaan osuuteen... Niin eli sen jälkeen se (ihan kirjailemmisesti) sekos.
Se alkoo huutaa jotain pojille ja pojat tuli siihen ihmettelee. Sitten niil tuli joku tappelu (onneksi vain nahistelua). Näin, että he tappelivat sillä autotiellä, jossa ei missään nimessä saa olla, muuten tulee jälkkä. Yrittelin epätoivoisesti erottaa heidät ja huudella heille, mutta ei ne lopettanu. Lopulta sitten se "mun kaveri" alko jotain ihan kumalista selittelee ja horjuu. Luulin, että se vaan pelleili ja pysyin rauhallisena ja juttelin siinä samalla pojille. Sitten se tyttö tuli repii mua sinne autotielle. Olisin saanu jälkkää, jos reksi tai ope olis nähny. Kielsin sitä repimästä, mutta se ei totellu. Ne pojat tuli auttaa ja irrotti mun käden sen kädestä. Pysyin melko kaukana tytöstä ja autotiestä sen jälkeen. Mutta sitten se alko jotain ihan sekavaa mulle selitää ja repi mua taas ihan täysii sinne autotielle. En voinut pyristellä kunnolla vastaan kun se on sellanen tankki. Pojat taas auttoivat, luojan kiitos! Mutta rannekoruni lipsui pois kädestäni ja katosi. Onneksi vähän ajan päästä tyttö rauhoittui ja tuli taas ihan normaaliks. En enää luullu, että se pelleili siinä sekoillessa. Niin muuten unohdin kertoa, että toinen niist pojist kuiskas mulle, että: - Toi tyttö on seko, ja kerran se työns mun pään sen haarojen väliin! Ja se tais olla totta, koska tyttö ei kiistänyt tätä, vaikka se kyllä varmana kuuli sen kuiskauksen.
Todistan sen sillä, että se sano et: - Mitä välii, vaik tein niin?
Niin eli ongelma on se, etten halua olla kyseisen tytön kaveri, mutta hän tahtoo niin kovasti olla mun kaa. En pidä hänestä, eikä hän ole yhtään kaltaiseni. Sitten vielä toi käytös, joka todella ahisti mua. Mutta kuulin, että tyttö oli viettäny lapsuutensa orpokodissa, eikä koulussa hänellä oli kavereita. Säälin siis häntä, enkä haluu loukata tytön tunteita sanomalla, että se on nyt ohi. Muutenkaan ei oo muita kavereita vielä siel koulus, eikä ilmeisesti tulekkaan. Mitä pitäis tehä? Äitikin totes, että tytöllä saattaa olla lievä ADHD. Eikä mua voi oikeastaan pakottaa olla sen kaveri. Miten voin siis sanoo sille hienotunteisesti, etten tahdo olla hänen kaverinsa? Tuhannet kiitokset niille, jotka vastaa ihan kunnolla ja auttaa tai neuvoo!
P.S Sori pitkäst tekstist :)
Mutta musta oli aika kummallista, että se kerto yksityisii asioita melkein heti kun oltiin välkäl. Sitten luokassa se hilas pulpettinsa ihan mun oman viereen kysymättä multa, että haluanko mä edes istuu sen vieres. Tyydyin sitten siihen. Toisel välkäl
me sitten leikittiin jotain tyhmää leikkii kun se halus. Sen jälkeen se sano, että se nyt seurustelee 9-vuotiaan kanssa (näin sen "poikaystävän") ja sano myös, että on seurustellu 20 vuotiaan miehen kaa. En kyllä usko sitä, mutta näin omin silmin, kun se sen 9v poikkis tuli siihen viereen juttelee sen kaa ja sitten ne halas. Mutta nyt siihen pahimpaan osuuteen... Niin eli sen jälkeen se (ihan kirjailemmisesti) sekos.
Se alkoo huutaa jotain pojille ja pojat tuli siihen ihmettelee. Sitten niil tuli joku tappelu (onneksi vain nahistelua). Näin, että he tappelivat sillä autotiellä, jossa ei missään nimessä saa olla, muuten tulee jälkkä. Yrittelin epätoivoisesti erottaa heidät ja huudella heille, mutta ei ne lopettanu. Lopulta sitten se "mun kaveri" alko jotain ihan kumalista selittelee ja horjuu. Luulin, että se vaan pelleili ja pysyin rauhallisena ja juttelin siinä samalla pojille. Sitten se tyttö tuli repii mua sinne autotielle. Olisin saanu jälkkää, jos reksi tai ope olis nähny. Kielsin sitä repimästä, mutta se ei totellu. Ne pojat tuli auttaa ja irrotti mun käden sen kädestä. Pysyin melko kaukana tytöstä ja autotiestä sen jälkeen. Mutta sitten se alko jotain ihan sekavaa mulle selitää ja repi mua taas ihan täysii sinne autotielle. En voinut pyristellä kunnolla vastaan kun se on sellanen tankki. Pojat taas auttoivat, luojan kiitos! Mutta rannekoruni lipsui pois kädestäni ja katosi. Onneksi vähän ajan päästä tyttö rauhoittui ja tuli taas ihan normaaliks. En enää luullu, että se pelleili siinä sekoillessa. Niin muuten unohdin kertoa, että toinen niist pojist kuiskas mulle, että: - Toi tyttö on seko, ja kerran se työns mun pään sen haarojen väliin! Ja se tais olla totta, koska tyttö ei kiistänyt tätä, vaikka se kyllä varmana kuuli sen kuiskauksen.
Todistan sen sillä, että se sano et: - Mitä välii, vaik tein niin?
Niin eli ongelma on se, etten halua olla kyseisen tytön kaveri, mutta hän tahtoo niin kovasti olla mun kaa. En pidä hänestä, eikä hän ole yhtään kaltaiseni. Sitten vielä toi käytös, joka todella ahisti mua. Mutta kuulin, että tyttö oli viettäny lapsuutensa orpokodissa, eikä koulussa hänellä oli kavereita. Säälin siis häntä, enkä haluu loukata tytön tunteita sanomalla, että se on nyt ohi. Muutenkaan ei oo muita kavereita vielä siel koulus, eikä ilmeisesti tulekkaan. Mitä pitäis tehä? Äitikin totes, että tytöllä saattaa olla lievä ADHD. Eikä mua voi oikeastaan pakottaa olla sen kaveri. Miten voin siis sanoo sille hienotunteisesti, etten tahdo olla hänen kaverinsa? Tuhannet kiitokset niille, jotka vastaa ihan kunnolla ja auttaa tai neuvoo!
P.S Sori pitkäst tekstist :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin ja korjaan yhen kohan: Se on (ihan KIRJAIMELLISESTI) seko.
Kommentteja, huomenna taas uus koulupäivä edessä ja haluisin siitä mahollisimman nopeesti eroon.
Selvästi jonkin näkösiä mielenterveysongelmia. ADHD tai jonkulainen autismi.
Älä tuomihte sitä sen käyttäytymisen perusteella, koska jos sen takana on joku mielenterveysongelma, se ei yksinkertasesti voi itelleen. Voit puhua vaikka opettajille, kun ne todennäkösesti tietää sen taustoja nii ne tietää miten toimia.
Hyvä idea, kerron opettajalle. Toivon, ettei opettaja puhu tytölle tästä,
sillä silloin hän takuuvarmasti loukkautuu, kun olen sellaista mennyt höpöttelee.
Mä en vaan tiedä, että mitä mun pitäis suurinpiirtein sanoo sille opelle.
En nyt viitsis mitään tollasta liuskaa noita vikoja vetää. Enkä varsinkaan tahdo sitä
haara-juttuu sille kertoo. Mietin, että mitä noista kerron ja jätän kertomatta.
Toivottavasti opettaja ymmärtää, että mitä tarkoitan...
Opettajilla(kin) on tietääkseni salassapitovelvollisuus, joten periaatteessa se opettaja ei voi kertoa kys.omaiselle tytölle, että kuka hänestä on tehnyt ilmoituksen, enintään voi sanoa, että on kuullut juttua.
Suosittelen vain pitämään etäisyyttä siihen tyttöön, koulut on vasta alkaneet ja jos kerta vasta ensimmäistä päivää olet tänään, niin nyt on viellä täydellinen mahdollisuus olla tutustumatta tuohon tyttöön liikaa, noiden välien poikki laitto tulee olemaan erittäin hankalaa, jos pitkität tuota juttua, eli mahdollisimman nopeasti vaan, niin säästyt monilta ongelmilta.
Itsellä joskus eskari aikoina oli vähän samanlainen tapaus siellä, en tosin tuntenut häntä, mutta oli aika samanlaiset oireet, esimerkiksi kesken ruokailun saattoi saada älyttömän raivokohtauksen, heitellen tuoleja ja muuta kalustoa pitkin seiniä. 5 minuutin päästä rauhoittui taas normaaliksi, tällä henkilöllä oli jo silloin mukana omat hoitajat&vanhemmat, mutta eipä nekään asialle paljon mahtaneet aina kun tämä henkilö sai noita raivokohtauksia.
Jos opettajan valvovan silmien alla alkaa samalla tavalla riehumaan useasti, niin parin kerran jälkeen saattaa tulla lähtöpassit hyvin äkkiä. Ei tuommoista käytöstä kouluissa pitkään katsella, eiköhän tämäkin tapaus päädy koulukotiin ennemmin tai myöhemmin.
Eli jos asian sanoo pähkinänkuoressa, niin älä suoraan laita välejä poikki, ala vain pitämään etäisyyttä kyseiseen tyttöön, ja tosiaankin ilmoita tuosta tapahtuneesta opettajallesi.
No huh huh.. Ihan tulee omat kouluajat mieleen.. Voi sitä RAGEA- päivästä toiseen ja erään ärsyttävän ns. ja kutsutun "hiksun" ärsyttävyyttä.. Kerran kauan sitten, kun olin nuorempi.. Peruskouluaikaan.. Se tyyppi otti niin kovasti pannuun, että kerran RYSÄYTIN MOKOMAN HEMMON PULTETIN KUMOON!
Vinkki vaan hankkiudu mokomasta idiootista eroon mahdollisimman nopeasti.. Vinkkinä vaan myös, että älä missään tapauksessa ala riiteleen..ADHD:n tai vastaavan kanssa siitä ei synny, kuin ikuinen taisto.. Aivan, kuin minun ja "hiksun" suhteen kävi. (Joskin tapauksessani "hiksu" oli alusta lähtiin paskapää). Myönnän erään asian olen Aspergeri tai "asse" miten vaan HALUAT SANOO. Eli me kumpikin olimme "vähän" hulluja erityisluokalta.. Kun kaksi lähopäätä kohtaa siitä syntyy jokotai ystävyys tai kauhee taistelu! No lääkkeiden avulla pysyn rauhallisena nykyään.. Ja lienee "hiksukin".. Miten lie sillekin sällille käynyt.
Olen sairaan yksinäinen omituisuus... Ja vain lääkkeiden avulla pysyn kuosissa.. Surullista, mutta totta..
Voin tälläisenä "lahopäänä" sanoa, että jos, et halua ymmärtää erilaisuutta.. Niin haist home.. Et välttämättä ikinä pääse valitettavasti eroon seuralaisesta.. Täysin.. Minäkin muistan kaikki kiusaajani, kaikki ystävällisesti minulle käyttäytyneet. Käyttäydy hienotunteisesti.. Tai olet pulassa.. Et ikinä pääse eroon vihollisestasi.. Varoitan....
KANTANI ON SIIS JOS JÄTÄT, JÄTÄ VAROVAISIN ELKEIN TAI SAAT IÄNKAIKKISEN VIHOLLISEN! Haluan vain varoittaa sinua kaltaisistani "lahopäistä". Ja mielenkiintokoisista omituisuuksista..
Nykään tulen jopa ihmisten kanssa toimeen, mikä on ihmeellistä! Olin ollut tosi masentunut siis sairaanloisen masentunut. Kiitos troppien voin hyvin.
Eli ei liene tyypillä lääkitys kohillaan.. Lääkettä vaan suuhun ja rauhoittavia eiköhän tyttö rauhoitu.. :D
No enhän mä voi sille sanoa, että sen pitäis alottaa lääkitys :D
Ja haluaisin hienotunteisesti joo siitä eroon, mutten vain tiedä, että mitä sanoisin.
Olen ajatellut, että tekisin sen melko hitaasti, mutta silti joka päivä viilennän "kaverisuhdetta". En vain tiedä, että mitä sanon sille, että suhde vähän viilenis.
Haukkumaan en varmasti rupea, siitähän tulisi kunnon riita ja oltaisiin varmaan niitä ikuisia vihollisia (niinkuin tuossa edellisessä viestissä sanottiin).
Ne pojat varotti tänään koulus, et se tyttö suuttuu ihan tosi helposti.
Nyt on varmaan koko koulun levinnyt juoru, että olisin kyseisen tytön kaveri.
Tosi kiva! Kuulin, että jotkut tytöt puhu siitä ja katteli mua.
Se kun se vetää siitä kadestä mua niin että oikein kuuluu mukava krutsahdus.
Miten saan tytön lopettamaan sen. Pojat tuli taas auttaa kuten edellisenä päivänä.
En voi aina silti vain turvautua poikien apuun, kun aina ne eivät ole siinä paikalla eikä ne varmaan joka ikistä päivää jaksa mua auttaa. Opelle en nyt uskaltaisi kannella, kun muutenkin se jättää mut yksin eikä sillon oo yhtään kavereita.
Älä turhaan sääli sitä, pilaat vaan oman mainees. Sano sille suoraan että et haluu olla sen kaveri. Jätä vaan ihan omaan arvoonsa tollaset retardit
Jokaisella ihmisellähän oikeus sanoa, että älä purista mun kättä jne. Eikä sun tarvi sanoa mitenkään ilkeästi, vaan enemmänkin topakasti, että musta tämä ja tuo eivät tunnu kivalta. Katselet rauhassa ympärille ja yrität avoimesti tutustua muihinkin. Tyttö varmaan ajatteli löytävänsä susta uutena oppilaana potentiaalisen ystävän, jos kaikki muut välttelee sitä.
Kuulostaa vaan vähän siltä, että hänellä olisi mielenterveydellisiä ongelmia. Ehkä taustalla on jotain huomionhakua, kiusaamista, hyväksikäyttöä tai jotain muuta.
Tsemppiä.
Älä sääli, oon kans sitä mieltä. Rupee vaikka sitte hengaan niiden poikien kanssa jos niille vaan sopii? Tai sitte muiden tyttöjen. Koskaan ei saa epäillä etteikö niitä uusia kavereita löytyis, hei! (: Ja jollet haluu sitä yhtä tyttöä ollenkaan lähelle ni kannattaa vaan pysytellä opettajan lähimaastossa, et jos uskallat sanoa sille päin naamaa et "En halua olla sun seurassa" ja se sattuis saamaan sellasen ihme raivarin ni siin on sit aikuinen todistamas heti vieressä, ettei sulle koidu ongelmia. Koska ei ne opetkaan voi pakottaa sua olemaan sen seurassa. Niin ja jos se rupee repimään sua kädestä ni sanot sille ettei saa, että se sattuu.Tai sitten voit vaikka pyytää omia huoltajias soittamaan tän tytön huoltajille ja selvittämään vähän asiaa. Aikuiset osaa kyl loppupeleis ja sillon kun on oikeesti tarve. Puhu opettajille ja omille huoltajille, siis, jollei muuten juttu ratkea.
Mut tosissaan, tsemppiä. Tiedän millasta ton kaltanen käytös toiselta on, ikävä kyllä. Kyl sä pärjäät ja saat asiat kondikseen! (:
1. Ei ole olemassa "lievää" ADHDta, tuskin edes tiedätte mikä se on. Ottakaahan selvää ennenkuin kirjoittelette tuollaisia.
2. Miksi edes kirjoitit tästä tänne?
1. No kyllä ihan varmasti tiedän, että mikä on ADHD. Ja sillä "lievällä" tarkotin
sitä, että se ei ole niin voimakas. Vanhassa koulussa oli sellanen.
2. Ja siksi kirjoitin tästä tänne, koska en ollu varma, että mitä pitäisi tehdä tytön suhteen.
Kaikki kommentit ovat onneksi olleet asiallisia, kiitos siitä!
Mutta enää ei tarvitse tänne kirjotella, kylmensin tänään meidän välit.
Tai oikeastaan se kylmens ne ihan ite :D
Hyvä niin! Löysin onneksi uuden kaverinkin, ei ole enää huolta siitä, että jäisin yksin. Kaikki aina lopulta kääntyy parhain päin. Isot kiitokset silti vastaajille