Onko kenelläkään muulla rasvakammoa? En voi koskettaa mitään, jota joku on ehkä koskenut ruokarasvaisilla käsillä. Ruuan koskemisen jälkeen täytyy pestä kädet. Pesemiseen menee hurjasti aikaa, ja joskus se ei riitä, vaan joudun heittämään tavaraa (mm. vaatteita) roskiin. Ulkona olo on kamalaa, kun joka paikassa on hampurilais- ja sipsipussiroskia. Tämä alkoi stressistä ja täydellisyyden tavoittelusta. Mikä voisi auttaa? Lääkkeet eivät auta. Lepo auttanut varmasti vähän, tai siis se, ettei ole vaatimuksia. Haluaisin jo töihin kahden vuoden sairausloman jälkeen, mutta kun kaikki muiden eväät ja kahvipullat saa minut paniikkiin.
Rasvakammo
Tolua
6215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Mukava" että muillakin on sama kuin minulla. Suolainen ja rasvainen ruoka on mulle hirveän likaista ja ravintolat koen todella likaisina. Saippuaa kuluu kiitettävästi ja käsivoidetta. Sen sijaan makea "ruoka" pullat ja karkit ovat puhtaita ja niiden pitelyn jälkeen ei tarvitse käsiä pestä. Tätä on ollut jo 15 v asti ja olen nyt 40 v. Tuskin paranen vaikka terapiaa ja lääkitystä ollut. Pidän mieluummin paskaa kädessäni kuin sipsejä jos ei heti pääse käsipesulle.
No on meitä ainakin kaksi. Taitaa olla aika harvinainen ongelma. Ainakaan kukaan muu ei voi tätä ymmärtää. Miten pystyt normaaliin elämään? Mitä terapiaa olet saanut? Itsekin haluaisin. Oletko keksinyt mitään keinoja helpottaa pelkoasi?
Kävin kognitiivisessa terapian tapaisessa, mutta en pitänyt ko. psykologista. Harjoitukset menee jotenkin niin, että pidellään kädessä jotain "inhaa" kuten juustoa ja sitten ei saa pestä käsiä heti vaan sitten vasta kun ahdistus ja inhon tunne on helpottanut. Tämä psyko ei oikein ollut valmistautunut juttuihin silloin kun piti ja meni maku hommaan. Näin meillä Hämeenlinnassa. Sanoi että vaikeaa päästä eroon kun homma ei pohjaudu kammoon että jotain pahaa tapahtuu jos ei tee niin ja näin vaan minulla homma pohjautuu inhoon.
Mulla alkanut tämä ruoka juttu yläasteella kun kouluruokailu oli yhtä kaaosta ja oireilin silloin jo paniikkihäiriötä. Lopulta en enää käynyt koulussa syömässä.
Aika on helpottanut asiaa, ettei tarvitse enää rituaalimaista käsienpesua vaan selviää jo ihan suht tavallisella pesulla. mutta aina ne kädet täytyy pestä ruoan pitelyn jälkeen. Olen vähitellen lyhentänyt käsien pesuaikaa ja niin rituaalimaisuus jäi pois. Mutta en minä tästä ikinä eroon pääse.
Vaikeaa on välillä parisuhteessa ollessa kun toinen unohtaa jonkin jutun mikä on tehtävä etten saa hepulia. ja on vaikeaa kun tulee joku tuttu kylään joka ei asiaa tajua.
Kerrankin käly tuli kylään ja sillä oli mukana sipsipussi jonka kanssa majoittautui sohvaan ja soi niitä että rouskui. Melkein lensin nahoistani kun ei kehdannut sanoa että kädet pesemään ja sipsit vittuun sohvasta.
Minulla on huonekalut peitelty kaikenlaisilla peitolla juuri tuollaista varten.
Elämääni pidän niin normaalina kuin se voi olla, olen hyväksynyt asian. Kunhan ei vain pahin pelkoni toteutuisi koskaan, nimittäin pitkä vesikatko juuri kun syön juustoleipää. Helvetillinen juttu tämä.
Kaikkea sitä onkin... Itsellä taas vähän eri kulmasta tätä ongelmaa.
Ruokaan on tosi vaikea koskea paljain käsin, esim. juuri leivän syönti, karkit, sipsit ym. sillä olen bakteerikammoinen ja aina tuntuu että kädet eivät ole tarpeeksi puhtaat jotta voisin paljain käsin laittaa ruokaa suuhun, vaikka siis olisin juuri ennen ruokailua pessyt kädet. Se taas että jos kädet ovat likaiset ruokailun jälkeen on ehkä epämiellyttävää ja tietenkin rasvaisten ym. sottaavien ruokien jälkeen pesen kädet mutta se ei juurikaan vaivaa minua.
mene uimaan rasvaan niin olet voittanut pelkosi ellet paistu jätiläis rasvapaska keittimessä lolololololol
Olisi kiva tietää onko kukaan koskaan saanut apua psykoterapiasta. Minäkään en pelkää, että jotain pahaa tapahtuisi jos vaikka en pesisi käsiäni. Vihaan vaan rasvatahroja ja ehkä myös vähän "ajattelemattomuutta" ja "laiskuutta". Parhain neuvo, jonka olen saanut on, että antaa jokaisen elää niin kuin haluaa, mutta tässä saa aika yksin olla kun saa paniikin kaverin napostelusta. Pataan vaan :)