Pohdintaa ujoudesta ja introverttiudesta

Miksi ujojen ja hiljaisten pitäisi muuttua sosiaalisiksi ja ulospäin suuntautuneiksi? Ujoille ja / tai hiljaisille voidaan kyllä tulla muitta mutkitta sanomaan, että pitäisi olla sosiaalisempi. Mitä jos ujo ja hiljainen sanoo ekstrovertille, että "ole hiljaa, sosiaalisuutesi häiritsee minua". Tämmöistä ihmistä pidettäisiin hulluna.

Kun olin töissä, niin jouduin melkein viikottain osallistumaan yhteen palaveriin. Ajan myötä minuun ruvettiin kiinnittämään vähemmän huomiota, koska en ollut hirveästi äänessä ujouteni takia. Välillä minulla oli omasta mielestäni hyviä ideoita, mutta kukaan ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaan yleensä vaihdettiin aihetta. Pikku hiljaa rupesi kyllästyttämään koko touhu enkä jaksanut enää kuunnella mitään mitä palavereissa puhuttiin. Näin minulle tuppaa käymään muissakin sosiaalisissa tilanteissa. Tarinan opetus on varmaan se, että ei ole väliä MITÄ sanot, vaan MITEN sen sanot. Samantekevää kuinka hyviä ajatuksesi ovat.

Välillä oloni on varmempi joidenkin ekstroverttienkin seurassa, varsinkin jos he antavat mnulle tilaa ja rauhaa. Mutta isommassa ryhmässä on turha odottaa suunvuoroa jos sitä ei itse väkisin ota. Maailma menettää suuren potentiaalin olemalla liian äänekäs. Miksi äänekkäitä suupaltteja ei hiljennetä? Tämä maailma taitaa toimia sosiaalisten ja äänekkäiden imisten ehdoilla, ei ihme, sillä he ovat äänekäs enemmistö. Kuka meidän ujompien ja hiljaisempien oikeuksia puolustaa? Kuka tietää, ehkä evoluutio tekee ihmisistä vähän herkempiä vielä joskus.

Introverttius ja ujoushan eivät ole sama asia, tämä tekstini nyt näköjään oli tämmöistä pohdintaa vähän molemmista.