Tässä porukassa luulisin olevan niitäkin, jotka nuorena jopa rokkasivat tai twistasivat. Virkeimmät tekevät tätä kaikkea edelleen ja paljon muuta lisäksi. Miehille: oliko sinulla nuorena Beatles-kampaus eli pitkä tukka vai suositko Elvis-lookia? Naisille: suositko pitkää, suoraa tukkaa otsatukalla vai oliko sinulla voimakkaasti tupeerattu luomus päässäsi a´la Priscilla Presley ja Dusty Springfield?
Vieläkö tupeeraat tukkaasi? Vieläkö sinulla on kunnon otsis (= otsatukka, ettei tule väärinkäsitystä vaikkapa krapulasta)?
Vieläkö tupeeraat tukkaasi? Vieläkö sinulla on kunnon otsis (= otsatukka, ettei tule väärinkäsitystä vaikkapa krapulasta)?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tukka oli pitkä vaikken pitänyt Beatlesien musiikista ollenkaan. Joten mikään Beatles-nuori en ollut, niitä olivat ikäiseni tai vähän nuoremmat tytöt ja tyttömäiset pojat.
Rasvis en myöskään ollut, eli kymmenen vuotta täytettyäni en sotkenut päähäni enää mitään hiusrasvoja. Sitä ennen miulla ei ollut muutenkaan kummempaa valtaa päähäni koska isä leikkasi hiukseni (älyttömän lyhyeksi sängeksi)...
No mutta yohuuhkaja!
Viimeinkin ihminen, joka ei ollut hullaantunut Beatlesiin.
Minulle se oli Brittihumppaa. Jee, jee-musaa. Pikkupojat
huusivat kimeällä äänellä. Tukka oli pitkä, ja on ponnari
vieläkin. Musaa esim.Pink Floyd E.L.P ym.
Mie yritin kuunnella ulkomaiden radioasemilta soulia ja muuta mustaa R&B-musiikkia...
Nykyisin hiukset ovat jo lyhyet tai lyhyehköt, niskatukka ei enää sovi.
Ajankohtaista taidetta:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aaro_hellaakoski_hauen_laulu_35787.html#media=35790
Komea on patsas, kuin runokin.
Nuorena tvistattiin ja tangoa inhottiin. Enää ei uskaltaisi: menee vielä polvi lopullisesti mäsäksi. Silloinen pitkä, suora tukkakin on lyhentynyt hyvin lyhyeksi. Vielä on tallella vanhat levyt sekä levysoitin, mutta ei ole tullut kuunneltua . Mielipiteetkin ovat muuttuneet monta kertaa vuosien varrella. Tästä tulikin mieleen, että pitää joku päivä kuunnella vanhoja levyjä. Tulisikohan kovin nuorekas olo?
Tanssipaikoissahan enimmäkseen soitettiinkin tangoa ja yleisö buuasi jos tuli joku nopeempi kappale, ainakin joku vanhempi porukka.
Tietenkin twistasin ja twistaan vieläkin kun sopivaa musiikkia tulee. Joistakin Beatles kipaleista pidin mutten ihan kaikista. Jan Rhode ja Paul Anka olivat suosikkejani.
Tupeerasin tukkaani ja BB-ruutinen brodyyri koristeinen kellohame tärkätyllä alushameella oli päälläni.
Silloin oli muotia että valkoinen huivi kietaistiin ensin leuan alta ristiin ja päät solmittiin niskan taakse.
mikään rasvis, pitkätukka oli jo seitsemän ikäisenä (Vuosi oli tuolloin 1956). Silloin sitä pitkää tukkaa piti ope intiaanina ? Ja kun tuossa minun eka ja toka luokalla oli myös ammattikoulu jossa oli myös parturikampaamo linja. Niin eikös tuo kansakunnan kynttilä pistänyt minut lyhentämään komeat pitkät hiukset ? Niin, kun huomasi tantta, et en ollutkaan tyttö, vaan nuori komea miehen alku.
Mieluummin tuollaista, kun beatlestä
http://www.youtube.com/watch?v=C0LT82-bJk8
Elämä alkoi 61-- vain näin kaikilla musiikki vaihteilla-----....
Beatles, aivan ehdottomasti. Se on vieläkin minulle musiikillisesti ylitse muiden. Olen joskus sanonut, että Beatles-fanius on osa persoonaani, olisin eri ihminen ilman sitä. Mikään ei koskaan ole kolahtanut yhtä kovaa kuin moppitukkien musiikki.
Minulla taisi olla otsatukka, mutta 70-luvulle pästyä se oli kasvatettu pois. Oli vain pitkä tukka keskijakauksella. Suora tukka oli silloin muotia, joten minäkin joskus suoristin luonnonkiharoitani isoilla papiljoteilla.
Myöhemmin opin arvostamaan myös Elvistä. Vahinko vain, ettei hän saanut itse päättää, mitä laulaa ja millaisissa elokuvissa esiintyy.
Enemmän Beatsien lauluja laulava. Oli myös beatles paita ja huivi. Hurahdin sitten Renegeiseihin. Kaikki mahdolliset konsertit, tanssit ja matkustaja kodin ulkopuolella kyttäämiset on muistissa.
Birgitan kanssa päästiin pesemään monena iltana matkustajakoti Astorin rapunseinät. Toiset tytöt huuteli kateellisena kadulla. Poikien juostessa ohitse sydän löi ylimääräiset tahdit.
Nimikirjoitukset käsivarressa hankittiin Natsalla.
En tupeerannut, en käyttänyt meikkejä. Olin ihan luomu.
Myöhemmin tuli elämääni Eero ja Jussi and Boys Balderilla esiintyivät. Siellä kävi "sala ihastukseni" siksi sinne kipitin tvist hameessani
Otsatukka ja pitkä takaa, tuonne hartioille, ei kasvanut pidemmäksi ei millään.
Taidan mennä kuuntelemaan "oi niitä aikoja"
Asui syrjäkylillä ja talvisin koulu vei paljon aikaani. Silloinkin autoin paljon vanhempiani. Kesällä tein maatalon tötä. En käynyt tanssimassa, koska äitini ei sitä hyväksynyt. Koulun juhlissa tanssittiin ja koulussa oli tanssikursseja. Opeteltiin mm. latinalaisamerikkalaisia ja jiveä. Mulla oli lyhyt tukka ilman otsatukkaa, nyt on otsarukka. Koskaan en ole pannut mieleeni artistien nimiä ja Trivial Pursaitissa en osannut vastata pinkkeihin.En koskaan ole myöskään palvonut ketään julkkista. Tavallisen nuoren elämän aloitin vasta opiskeluaikana ja silloinkin maltillisesti - ei ollut rahaa.
Ensin kolahti Elvis joskus 1957 sitten tuli Shadows ja Ventures eli rautalanka ja
tulihan/tulee yhä kuunneltua Beatles ym Brittipoppia, mutta Brittibluesin myötä
kuten John Mayalls Bluesbreakers, Fleetwood Mac ajauduttiin kohti esiheviä.
Joten Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep etc. on yhä kehissä ekä sovi
unohtaa vähän kevyempää kuten CCR joka myös kolahti, ennen tallennettiin
kelanauhalle ja oli Vinylilevyt sitten tuli C-kasetti, nyt on CD levyt ja kovalevyt.
Ulkomaita kuunneltiin 1960-70 luvuila putkiradiolla asemia kuten Luxemburg
tai merirosvoja Radio Caroline, London, 270, Veronica, oli ne hyviä aikoja.