Piinaava raastava, elämän ja pään sekaisin paneva Rakkaus. Rakkaus joka pitäisi olla kaunista ja vahvaa ja blablabaaa mutta olen pelkästään ollut sekaisin, en oma itseni ollenkaan. Olen pilannut kaiken, oon pelleillyt, ollut peloissani, ollut rohkea (väärissä hetkissä), mutta tyrinyt kuitenkin kaiken ja tein itsestäni pellen. Menin liian pitkälle mutta tärkeissä asioissa olin nössö.
Silloin kun olisi pitänyt avata suu, olin hiljaa. Kun olisi pitänyt olla hiljaa, vesitin kaiken pelleilyllä tai sitten sain mustasukkaisuuskohtauksia. Tai käyttäydyin muuten vaan tosi huonosti ja lapsellisesti. Muutoin olin kuin koiranpentu, naurettava sellainen.
Vaikkei tunteet olleet ikinä molemminpuoliset niin olisinpa edes säilyttänyt kasvoni Hänen silmiensä edessä. Tai olisin edes joten kuten normaali.
Miten mä voin olla näin surkee näissä asioissa, ja miten voin vieläkin itkeä sen yhden ihmisen perään??
surettaa
Silloin kun olisi pitänyt avata suu, olin hiljaa. Kun olisi pitänyt olla hiljaa, vesitin kaiken pelleilyllä tai sitten sain mustasukkaisuuskohtauksia. Tai käyttäydyin muuten vaan tosi huonosti ja lapsellisesti. Muutoin olin kuin koiranpentu, naurettava sellainen.
Vaikkei tunteet olleet ikinä molemminpuoliset niin olisinpa edes säilyttänyt kasvoni Hänen silmiensä edessä. Tai olisin edes joten kuten normaali.
Miten mä voin olla näin surkee näissä asioissa, ja miten voin vieläkin itkeä sen yhden ihmisen perään??
surettaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa provolta.
Ja kohta rientää joku paapomaan, että ehkä voit vielä korjata kaiken ja luvata rikkinäiset lelusi takaisin, ei toki itseltä vaan toisten puolesta.
arvasit...et oo mitään pilannut.Mutta tervetuloa kerhoon, ensimmäinen tunti
käytetään vertaistukeen.Minä aloitan...sössin kaiken, kun yritän liikaa.kun yritän
liikaa menee kaikki överiks, ja seuraa turhautuminen...sitten loukkaan ja seuraa
katumus ja häpeä.Sitten ryven itsesäälissä..käytän alkoholia liikaa, ja kierre vaan
jatkuu..jatkuu.Kun vaan joku tulis, ja ottais kädestä kiinni ja sanois "nyt loppu tuo"
Kun vaan vois olla oma itsensä..se aito luonnollinen.Kuin metso soitimella..sekaisin
kuin seinäkello, sitä olen.
Aika sama kaavio :) Mulla ehkä toi itsesääli on jäänyt vähemmälle,mut saatan saada marttyyrikohtauksia -yhtä kamalia nekin:)
Ja loukkaaminen myös aika vähäistä mutta itse sitten kyllä loukkaannun hyvinkin herkästi. Ja verisesti ;)
Huvittavaa sinänsä että kaiken katumuksen ja häpeän jälkeen sitä on aina palannut siihen kaavion alkupisteeseen ja taas käynyt koko skaalan läpi. Ei ihme että tässä on vähän poikki. Kun vetää tollasen rundin monta kertaa putkeen läpi.
Mutta olen siis jo pilannut, nyt voin miettiä kaikkea sitä mitä oisin voinut tehdä toisin ja ruoskia itseäni niillä ajatuksilla sekä niillä mitä kaikkea tulikaan tehtyä... en nyt enää haikaile varsinaisesti mitään, kuin ehkä niitä menneitä aikoja. Mut uskon vahvasti että ne ovat nimenomaan menneitä eikä asiat enää palaa ennalleen.
Kamala suru kun ajattelen kaiken itse sössineeni. Kunpa tosiaan olisin ollut koko ajan vaan oma itseni. En mäkään olisi kestänyt itseäni sellaisena kuin olin, , ei ihme ettei hänkään.
H-alkuiselle miehelle menee tämä verta ja kyyneliä-vuodatus siis.
Mokaaminen on hienoa ;), älä sitä sure.
Surkeempi on se, joka ei tunne mitään, eikä välitä mistään. Sun syrän on vielä voimissaan, ajattele, mitä kaikkea ehdit vielä mokata elämässäsi ;-D
Olet huippu! :) Enemmän tollasia immeisiä tänne!
jeps, ihan selvä provo. täällä eräs kirjoittaja kirjoittaa joka teksiin ton blablablablaaan ja sitten itse ruoskimista.