Voiko yhteiskunnassamme todella olla tälläinen porsaanreikä? Kuka tahansa varaton voi haastaa kenet tahansa oikeuteen ja valehdella mitä vaan, niin että toinen joutuu pahimmasa tapauksessa konkurssiin asianajokulujensa kanssa.
Tilanne on se, että ystäväni on syytettynä eräästä asiasta, johon hän ei todistettavasti ole syyllistynyt. Hän tulee voittamaan jutun satavarmasti. Koska hänen kuitenkin on käräjille haastettu, on hän palkannut asianajajan itselleen. Asianomistaja, joka ystävääni syyttää, on varaton pummi, joka on jo ennestään syytetylle velkaa eikä rahoja voida periä, koska kaveri on sairaseläkkeellä, siis varaton. Hän saa ilmaisen oikeusavistajan ja haaste on tehty silkasta ikeydestä. Asianomistajalla ei ole mitään hävittävää, kun ei mitään omistakaan.
Vaikka ystäväni voittaa jutun, on hänen maksettava asianajajalleen pakkio, sanotaan vaikka 3000 euroa. Sen jälkeen hänen on perittävä asianomistajalta nämä kulut (olettaen hänet tuomitaan ne maksamaan). Vanhasta kokemuksesta hän tietää, ettei tule saamaan rahoja vaikka perintäfirman kautta perisi.
Oikeuteen ei voi kieltäytyä menemästä. Syyttömänä hän silti joutuu kärsimään. Ystäväni on hyvin pienituloinen ja useamman tonnin palkkio kaataa hänen taloutensa varmasti vuosiksi eteenpäin. Eihän tämä voi olla näin kohtuutonta. Nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Vakuutusta ystävälläni tällaisen varalle ei valitettavasti ole. Apua!
Tilanne on se, että ystäväni on syytettynä eräästä asiasta, johon hän ei todistettavasti ole syyllistynyt. Hän tulee voittamaan jutun satavarmasti. Koska hänen kuitenkin on käräjille haastettu, on hän palkannut asianajajan itselleen. Asianomistaja, joka ystävääni syyttää, on varaton pummi, joka on jo ennestään syytetylle velkaa eikä rahoja voida periä, koska kaveri on sairaseläkkeellä, siis varaton. Hän saa ilmaisen oikeusavistajan ja haaste on tehty silkasta ikeydestä. Asianomistajalla ei ole mitään hävittävää, kun ei mitään omistakaan.
Vaikka ystäväni voittaa jutun, on hänen maksettava asianajajalleen pakkio, sanotaan vaikka 3000 euroa. Sen jälkeen hänen on perittävä asianomistajalta nämä kulut (olettaen hänet tuomitaan ne maksamaan). Vanhasta kokemuksesta hän tietää, ettei tule saamaan rahoja vaikka perintäfirman kautta perisi.
Oikeuteen ei voi kieltäytyä menemästä. Syyttömänä hän silti joutuu kärsimään. Ystäväni on hyvin pienituloinen ja useamman tonnin palkkio kaataa hänen taloutensa varmasti vuosiksi eteenpäin. Eihän tämä voi olla näin kohtuutonta. Nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Vakuutusta ystävälläni tällaisen varalle ei valitettavasti ole. Apua!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksi tarkentava kysymys: puhut syytteestä. Yleensä syytteen nostaa aina vain syyttäjä, asianomistajan syyteoikeus on toissijainen ja aika vähän asianomistajan yksin ajamia rikosasioita oikeudessa ylipäänsä käsitellään.
Siis, onko nyt kyseessä varmasti vain asianomistajan itsensä ajama rikosasia, jossa syyttäjä ei ole ollenkaan mukana?
Nimittäin, jos syyttäjä syyttää, ja jos syyte hylätään, niin silloin "syyttä syytetty" vastaaja saa korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan valtion varoista. Asianajaja kyllä tämän osaa vaatia.
Jos ystäväsi on hyvin pienituloinen, niin hänellähän pitäisi olla mahdollisuus saada oikeusapua valtion piikistä, joko kokonaan ilmaiseksi tai pienellä omavastuulla. Tuolloin avustajan taksakin on tavanomaista alhaisempi, eli 100 euroa tunti alv. Silloin siis avustajan palkkio maksetaan valtion varoista, ja sitten jos kaverisi voittaa, hävinnyt vastapuoli velvoitetaan korvaamaan kulut valtiolle. Kaverisi asianajaja on varmasti ottanut selvää tästäkin mahdollisuudesta, se kuuluu asianajajan tehtäviin.
Aloitajalta on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Kyse on selvästi velasta. Jos kyse olisi rikosasia, niin eihän toissijaista syytettä edes voi nostaa, ellei asiaa olisi ensin kierrätetty poliisin esitutkinnan kautta, eikä noilla taidoilla edes pystyisi laatimaan haastehakemusta.
Jos tuomari hyväksyy asian vireille ja se menee siis oikeuteen, tuskin voi puhua ihan "syyttömästä" ihmisestä. Ketään täysin syytöntä ihmistä ei saa käräjille jos todella ei ole tehnyt mitään tai ollut osallisena johonkin kierouteen tai rikokseen. Onhan asian eteenpäin saamiselle oltava joitakin todisteita. Tuomari ei ota mitään käsiteltäväksi pelkän suullisen sänomisen perusteella!
"Vai mitä?" taitaa olla ihan pikkusen pihalla todellisuudesta. Syylisyys ratkaistaan nimenomaan käräjillä.
No niin ratkaistaan mutta sitä ennen on oltava todisteita vahvaan epäilyyn. Käräjät on se loppupeli missä ratkeaa onko vai ei mutta sinne asti ei joudu ellei ole jotain sellaista todistetta käsissä mikä veisi käräjille.
Syyte "nostetaan" jostakin, se menee käräjille kun tuomarilla on tarpeeksi materiaalia millä syyttäjä voi lähteä ajamaan asiaa.
Tarkennukseksi sanottakoon, että kyse on kotirauhan häirinnästä. Tilanne on tosiaan sana sanaa vastaan ja syyttäjä siis syyttää ystävääni. Asian laittoi vireille siis henkilö, joka on velallinen ystävälleni useita tuhansia euroja, mutta tapaus ei liity kyseisiin velkoihin. Asianomistaja on keksinyt jutun ja lasketellut niin paljon soopaa, että käräjillehän juttu tosiaan meni. Onneksi ystävälläni on todistajia, joita voivat todistaa, ettei kyseistä kotirauhan rikkomista ole tapahtunut. Ystäväni tulot ovat jotakuinkin tuhannen euron tietämillä kuukaudessa. Ainakin tähän asti on sanottu, ettei hän ilmaista oikeusapua tule saamaan.
Aikaisemmasta kokemuksesta ystävä myös tietää, että asianajokuluja on turha persaukiselta periä, sillä edellisiäkään velkoja ei ole onnistuttu perimään.
Olen käsittänyt, että istuntokulut kyllä korvataan valtion kassasta, kun ystäväni todetaan syyttömäksi, mutta ainakin ystäväni asianajaja väittää, että hänelle on maksettava suoraan ja ystäväni voi sitten periä rahansa hävinneeltä osapuolelta. Ihan tunnettu asianajotoimisto on siis kyseessä.