Tapasin alkukesästä ihanan miehen jolla on entisestä avioliitosta 2 lasta. He ovat vanhemmillaan vuoroviikoin. Minulla itselläni on myös kaksi lasta jotka ovat pääsääntöisesti minulla. Nyt haluaisimme ottaa askeleen eteenpäin ja muuttaa yhteen. Mitä mieltä olette, tapahtuuko yhteen muutto liian aikaisin? Aikuisina olemme valmiita tähän askeleeseen mutta lasten kannalta tilanne hieman mietityttää.... Olemme viettäneet aika paljon kesällä aikaa kaikkien lasten kanssa ja lapset tulevat hyvin juttuun keskenään....Olisi kuitenkin kiva tietää miten nopeasti te muut olette muuttaneet yhteen.
Uusperheen perustaminen
Tuleva uusperhe
5443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uusperheestä tulee yleensä helvetti. Ihan mies muuttuu. Lapset kirkuu ja huutaa. Exä pimpottaa ovikelloa joka helvetin välissä, ja aina sillä on asiaa-lapsista tietenkin. Viimein exä saa pompoteltua nykxän pois kuviosta ja lasten elämästä...mutta, mutta, eipä aikaakaan kun kuvioon tulee taas uusi äitipuoli..
Herranen aika, olette tavanneet alkukesästä ja tunteneet muutaman kuukauden. En suosittele yhteen muuttoa, ette vielä tunne toisianne ettekä toistenne tapoja, joten ei kannata. Arki on kuitenkin arkea, vasta pidemmän ajan päästä tekin tiedätte toisistanne muutakin kuin "ihania" asioita.
Minä olen avoliitossa (kihloissa), mutta emme asu vieläkään yhdessä, vaikka olemme seurustelleet 6v. Minä haluan pitää itsenäisyyteni ja oman päätösvaltani.
Minulla ei ole mitään tarvetta passata toisen lapsia, maksaa heidän kulujaan tai tarjota kotiani täyden palvelun hotelliksi kenellekkään. Ihan tarpeeksi on työtä omissa lapsissa. Tapaamme vuorotellen jomman kumman kodissa, lapset ei juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Tämä systeemi toimii meillä erittäin hyvin.
Ehkä sitten eläkkeellä.....
Lapsia tai ei niin liian nopeaa.
Meillä muutettiin yhteen kun oltiin seurusteltu reilut kaksi vuotta. Kaikki vapaa-aika oltiin sitä ennen yhdessä ja totuteltiin toisiimme, niin miehen kanssa kuin lasten kanssa.
Taitaa olla pelkkä provo tuo aloitus, tuskin kukaan selväpäinen edes tekisi moisen tyhmyyden.
Hei
Tiedän tunteen, kun kaikki tuntuu napsahtavan yhteen jonkun ihmisen kanssa. Niin minullekin tapahtui kesän alussa. Mietimme myös asiaa että olisi kiva joskus asua yhdessä.
Kuitenkin ihan viime viikkoina on yllättänyt monia asia lasten suhteen. Kaikki tunteet puolin ja toisin toisten lapsista ja kaikkii yllättävät tapahtumat. Nyt katsomme asiaa rauhallisemmin. Olen myös miettinyt vaihtoehtona sitä, että olemme yhdessä mutta emme muuta yhtään ennen kuin lapset muuttaneet pois kotoa. Siihen menisi vielä kymmenisen vuotta.
Itse tykkään lapsista, mutta olen huomannut että kaikkiin tilanteisiin ei minulla ymmärrys riitä kun kyseessä on toisen lapset ja ajatukset samansuuntaiset toiseltakin puolelta. Tarvitsee aikaa ennen kuin kaikki osapuolet oppivat hyväksymään toisensa.
Katsellaan nyt rauhassa mihin elämä vie. Jotenkin en edes jaksaisi nyt ajatella kaikkia kiemuroita mitä yhdessä asuminen toisi tullessaan.
Mutta tsemppiä kuitenkin jos olette päättäneet yhteen muuttaa. Tiedän niitäkin joilla se on toiminut alusta lähtien.
Et sinä kuulu siihen perheeseen! Lapset ei asu teillä vakituisesti, ei ole mitään uutta perhettä. Lapset ovat isän luon akylässä, ja sinä olet isän nainen, et muuta.
Lapset kuuluu äidin perheeseen, ei sinun.