Tietämätön kyselee, että mihin otetaan yhteyttä ihan ensimmäistä kertaa kun kysymys on lapsettomuudesta. Yritystä tulee täyteen nyt syksyllä vuosi eli eikös se ole sitten ajankohtaista. Asun etelä-Suomessa pienemmässä kaupungissa. Kun kaupungin sivujen palveluita selaan, niin missään ei sanota sanaakaan lapsettomuudesta:( Itse epäilen, että kannattaa olla yhteydessä ihan ensiksi neuvolaan vai mitä osaisitte neuvoa.
Mistä aloitetaan lapsettomuuden hoitaminen?
Yksi lapseton lisää
86822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse toimin näin: Varasin ajan lähimpään kaupunkiin (mekin asumme maalla) yksityiselle lääkäriasemalle gynekologille. Kyseessä oli Terveystalo-ketju ja heidän lääkäreistään saa hyvin tietoa heidän sivuiltaan, joten varasin ajan sellaiselle gynekologille, joka on erikoistunut lapsettomuusongelmiin.
Häneen kanssaan sitten keskustelin ja tehtiin normaalit gynekologiset tutkimukset.
Lääkäri kysyi suoraan, että mitkä ovat meidän taloudelliset intressimme, että otetaanko ensimmäiset verikokeet hormonien yms selvittämiseksi siellä, jolloin se tietysti maksaa jonkin verran, vai haluanko lähetteen kunnalliselle (meidän tapauksessa lähin keskussairaala), johon joutuu jonottamaan.
Otimme lähetteen kunnalliselle.
Tämä tapahtui maaliskuussa, kutsu lapsettomuuspoliklinikalle tuli toukokuussa ja nyt hoidot jo pyörivät. Kunnallisen puolen kesäsulut vähän hidastivat asioita, kun kuukauteen ei saanut mitään aikoja.
Kyllä se oli sen 85euron arvoista, jonka tuo käynti yksityisellä maksoi ja lääkärikin oli aivan ihana!
Eli siis lapsettomuushoitoihin pääsee lähetteellä, jonka voi saa yksityiseltä sektorilta, mutta ehkä myös terveyskeskuksesta, jos siellä on asiansa osaava omalääkäri.
Onnea matkaan!
Kävin samalla yksityiselle Turussa, jossa olen muutenkin asiani hoitanut. Teettivät tosi nopealla tahdilla peruskokeet, labrat, tutkimukset mulle ja miehille ja kun ongelmien mahdollinen syy selvisi, saatiin heti lähete tyksiin. Jonotusaikana ehdittiin kokeilla clomit ja munasolun irrotuspistokset mikä oli hyvä juttu, koska tyksissä päästiin aloittamaan inseminaatiolla kun nämä miedot hoidot oli jo todettu toimimattomiksi.
Kunnallisen puolen kautta varmasti pääsee myös ja hiukan edullisemmaksihan ne perus gynekäynnit silloin tulee (eli siis soitat paikalliseen terveyskeskukseen). Niitä saa kuitenkin useimmissa paikoissa aika pitkäänkin jonottaa kun ei ole kiireellinen vaiva ja sitten vasta aletaan setviä niitä hormonikokeita yms. Aikataulu ei ole niin reipas ja siihen saattaa tuhraantua monen monta kiertoa hukkaan. Sitten vasta laittavat jonoon sairaalaan.
Meillä vielä tyksin jonot kesätaukoineen osuivat ihan tolkuttoman mittaisiksi. Ensin olisi mennyt vuosi insseihin ja sitten vasta ivf-jonoon. Kokeiltiin yksityistä klinikkaan, jossa suositeltiin suoraan ivf-hoitoa taustamme takia. 1 ivf meni pieleen, mutta toisesta tärppäsi. Meillä oli lapsi sylissä ennen kuin olisimme tyksissä edes päässeet jonottamaan koko ivf-hoitoa.
Ilmeisesti hoitoonpääsy vaihtelee paikkakunnittain julkisella puolella.
Meitäkin tutut varoittelivat, että voi joutua odottamaan puoli vuotta ennenkuin saa ensimmäisen ajan ja että kaikki tapahtuu sen mukaan, missä kohdassa 'jonoa' on.
Katsastimme kyllä jo maantieteellisesti lähimmät yksityisetkin lapsettomuusklinikat, mutta yllättävän nopeasti pääsimme kunnalliselle, omaan keskussairaalaan, joka tosin ostaa vaativimmat toimenpiteet ymmärtääkseni ulkopuolelta.
Verikokeet otettiin ja siemennäyte tutkittiin heti ja tuloksia saatiin nopeasti. Ja koska tulokset olivat vähän huolestuttavat, munasarjani toimivat jotenkin vajaalla teholla, niin hoitosuunnitelma tehtiin ja aloitettiin heti seuraavasta kierrosta.
Hei!
Minä menin 2 vuoden lapsettomuuden jälkeen omalle terveysasemalle, jossa tehtiin muutama koe ja sain lähetteen Naistenteutien polille. Siellä aloitettiin hoidot heti sekä tutkimuksia tehtiin runsaasti. Polille sain peruutusajan 2 viikon kuluttua. Nyt seuraavaksi olisi vuorossa ivf. Clomit kasvattivat munasoluja hyvin, mutta muuten niistä ei ollut vastetta. Minussa ja miehessäni ei siis ollut mitään "vikaa".
Onnea sinulle jatkoon :)
Me mentiin suoraan yksityiselle klinikalle ja ensikäynnillä kartoitettiin tilanne ja minulle tehtiin sisätutkimus sekä munasarjat ultrattiin. Samalla viikolla otettiin molemmilta laajat verikokeet sis. sukupuolitautitestit sekä lisäksi minulta vielä muutamia hormoniarvoja. Homoniarvoja mitattiin myöhemmin vielä pariinkin otteeseen kierron selvittämiseksi. Samalla viikolla menin vielä munanjohtimien aukiolotutkimukseen.
Minulla todettiin PCO ja toinen munanjohdin viottuneeksi. Umpilisäkkeentulehdus ilmeisesti viottanut myös munanjohtimen. Seuraavassa kierrossa menin ultraan ennen "ovulaatiota", ja lääkäri totesi, että mitään ei ollut kasvamassa. Kierto päätettiin lopettaa terolutilla ja heti seuraavassa kierrossa aloitimme Femar-lääkityksen sekä metformiinin 500 mg päivässä.
Joka kuukausi olen käynyt 1-3 kertaan ns. folliikkeliultrsissa ja yksi biokemiallinen raskaus takana. Olen siis todistetusti alkanut ovuloida lääkityksellä :) Nyt kuitenkin olemme siirtymässä ilmeisesti Puregoniin ja toivottavasti vihdoin ja viimeinen pääsisimme inseminaatioonkin. Nyt onni ei ole ollut meidän puolella, kun ovulaatiot ovat osuneet viikonlopuille tai sitten ne ovat olleen siellä viottuneella puolella.
Olen käynyt väestöliiton lapsettomuusklinikalla. Sinne voi vaan varata ajan, ei tarvitse mitään lähetteitä. Hyvät nettisivut löytyy http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/
Väestöliittoon otin yhteyttä.
Aika saatiin noin 2kk päähän. Tällä välin veimme miehen spermanäytteen.
1. kerta: Mieheltä siemennesteen analyysi kerrottiin, minut tutkittiin, kartoitettiin tilanne. Sain ajan verikokeisiin missä tutkittiin kaikki tarvittava.
2. Kerta sain kuulla kokeiden tulokset, sain Clomifenit.
3. Kerta tarkastuskäynti, miten Clomit vaikuttaa.
4. Kerta (raskaus ei alkanut), sovittiin että Clomifenia otan hieman tiheämmin ja kokeillaan vielä 2kk Clomeilla. Lähete inseminaatioon julkiselle puolelle.
Nyt näyttää sille, ettei raskaus ole alkanut tiheämmilläkään Clomeilla, mutta näillä mennään nyt 2kk ja sitten pääsemme kokeilemaan inseminaatiota.
Seuraava vaihe siitä on sitten koeputki, mutta en uskalla yhtään arvailla miten pitkälle se menee jos inseminaatio ei tärppää.
Väestöliittoon ainakin ekan ajan saaminen kestää, mutta sen jälkeen kaikki onkin sitten nopeaa jos haluaa maksaa. Kuitenkin jos lievät keinot ei tehoa, kulut kasvaa sen verran että seuraavaksi melkein pakostakin julkiselle puolelle minne on sitten parin kuukauden jonot.
Minun arvio, jos saamme joskus lapsen niin tähän yrittämiseen menee yhteensä 2 vuotta. (Vuosi omillaan luomusti ja vuosi lapsettomuusklinikan avustuksilla)
Meillä on kyllä väestöliitosta ihan toinen kokemus. Soitin sinne kun turhautti kuukausitolkulla jatkunut jonottelu julkiselle insseihin (joita määrättiin tehtäväksi 4 ennen kuin ivf-hoidon suunnitteluaikaa edes olisi päässyt jonottamaan). Alkukartoitukset oli tehty julkisella (hormonikokeet, spermanäyte, aukiolotutkimus, missään ei löytynyt vikaa). Väestöliitosta saimme suunnitteluajan kahden päivän päähän ja siitä heti samaan alkavaan kiertoon tehtiin inssi, josta nega. Sitten yksi kierto väliä meidän lomareissun takia ja saman kierron aikana suunniteltiin vielä ivf-hoito. Seuraavasta kierrosta tärppäsi ivf tuoresiirto. Eli plussa saatiin testiin ennen kuin yhtään inssiä oltaisiin edes tehty julkisella. Selvisi myös labran tarkistaessa solujen laatua, että meidän kohdalla ei olisi insseillä edes onnistunut, tai prosentit siihen olisivat olleet äärimmäisen pienet. Eli liputan kyllä väestöliiton puolesta :). Eikä se nyt mitään ihan tolkuttoman hintaista ollut kun kelakorvaukset sai. Lääkkeet nyt aina maksavat ja kun alkaa laskea julkisen määräämien inssien poliklinikkamaksuja (n.30€ kerta), joita tulee usempi hoitokiertoa kohden ja turhia hoitoja ja suunnittelukäyntejä kasapäin, niin kyllä siihenkin rahaa menee jonkun verran. ja turhaa aikaa ja hermoja. Plus että väestöliitossa sai aina rauhassa kysyä ja hermoilla, ei ollut KOSKAAN kiireen tuntua ja liukuhihnaoloa. Eli oli kyllä minusta pieni hinta siitä, että säästettiin yli vuosi turhaa odottelua. En menisi enää julkiselle, vaan jso toist yritetään niin säästetään sen verran, että on heti mahdollisuus mennä yksityiselle. Kyllä se meininki vaan niin erilaista on.