Raskauteni on aika alkuvaiheessa, mutta olen jo miettinyt kaikenlaisia tähän liittyviä asioita. Päällimmäisenä mielessäni on ajatus, etten haluaisi sairaalaan vieraita. Siis silloin, jos kaikki menee hyvin ja pääsen päivän parin päästä pois. Haluaisin myös asettua kotiin kunnolla ennen kuin otan vieraita vastaan. Nämä siksi, että haluan lapsen syntymän,kotiintulon ja ensihetkien olevan minun ja mieheni kahdenkeskinen kokemus. Lapsi jää ainoaksemme, joten kokemus on hyvin ainutlaatuinen.
Kukaan ei vielä tiedä raskaudestani, mutta tiedän jo valmiiksi äitini ja anoppini loukkaantuvan halustani olla ensimmäiset hetket rauhassa. En haluaisi pahoittaa heidän mieltään. Joten miten selitän, heille haluni olla ensin rauhassa pienen tuoreen perheemme kanssa? Onko muilla ollut vastaavia tilanteita?
Kukaan ei vielä tiedä raskaudestani, mutta tiedän jo valmiiksi äitini ja anoppini loukkaantuvan halustani olla ensimmäiset hetket rauhassa. En haluaisi pahoittaa heidän mieltään. Joten miten selitän, heille haluni olla ensin rauhassa pienen tuoreen perheemme kanssa? Onko muilla ollut vastaavia tilanteita?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ihan normaali toive tuo on. Kyllä ne muutamat ensimmäiset päivät pitää saada olla rauhassa, jos sitä haluaa. Sille ei voi mitään, jos siitä anoppi tai äiti loukkaantuu, mutta toki asian voi yrittää ilmaista mahdollisimman pehmeästi. Vaikka tuohon tyyliin, kuin sen tähänkin kirjoitit, että hetki on teille ainutlaatuinen ja toivot, että voitte ne ensimmäiset päivät ihmetellä ihan keskenänne ja levätä. :)
Myös isä ehkä haluaisi todistuksen lapsen alkuperästä..
Lienee aivan kohtuullinen toive.
Lakisääteinen isyystesti kaikille vastasyntyneille, silloin asia olisi päivänselvä ja maksumiehiksi ne joille vastuu kuuluu.
Jos he eivät asiaa ymmärrä, niin ongelma on siellä päässä eikä sinusta johtuvaa. Jokaisella on oikeus rauhoittua ja tottua uuteen arkeen pienen tulokkaan kanssa, ihan kaikessa rauhassa ilman ulkopuolisia.
Yrität avata heille ajatuksiasi varovasti, onhan sinulla vielä aikaa.
Taas joku tunnevammainen rahoittua ilman ulkopuolisia, suku ei ole kovin ulkopuolinen tässä asiassa, että silleen .Kyllä on outoa että haluan sen hetken itselleni?..................................? Suku perhesiteet pitäisi olla kaikkein lujimmat veri vettä sakeampaa. KAIKKI NE LAPSIA TEKEVÄTKIN HUH HEIJAA
Ei meillä kukaan tuttu loukkaantunut vaikka emme halunneet sairaalaan vieraita emmekä kotiin ennen kuin olimme asettuneet aloillemme. Kaikki kysyivät milloin voi tulla eikä kukaan ollut heti änkemässä. Teidän lapsennehan se on, ei siinä mitään itsekästä ole.
Kun pikkusisareni syntyi minä kävin isäni (ja muiden sisarten) kanssa äitiä ja uutta perheenjäsentä katsomassa, eikä kukaan muu perheen ulkopuolelta käynyt sairaalassa eikä kukaan ollut moksiskaan. Veikkaisin että ihan normaalia tämmöinen?!
Ja ihan asian vierestä: Miksi joillekin tulee tarve kommentoida useaan aiheeseen "sinulla on oikeus...", kun tämäkin asia selvästi on itsenäisellä ihmisellä tiedossa. Ei se että muiden mielipiteen jättää näinkin perheen keskeisessä asiassa huomioimatta ole mitenkään erikoista.
Pikku asia siis mutta itsellä ainakin sen verran itsenäiset päätökset ettei tarvitse mainita. Parempi kuitenkin noin päin kuin se että ei koskaan ajattele muita...
Minä katson sitten voinnin mukaan saako sairaalaan tulla katsomaan, tällä hetkellä olen sitä mieltä että saa, koska haluan olla sitten kotona rauhassa.
Alunperin oltiin miehen kanssa puhuttu että äitinsä voi halutessaan tulla kylään kotiinlähtiessä (meillä ei ole autoa ja ajateltiin että mukavampi olisi mennä hänen kyydillään kuin taksilla). Nyt kuitenkin kallistun taksiin kun aloin ajattelemaan anoppia meillä istumassa kun yritetään totutella vauvaan. Anoppi on kova neuvomaan (vaikkakin hyväntahtoisesti), saattaa esimerkiksi alkaa opettaa meille täysin päivänselviä asioita :)
En usko että pinna kestäis jos anoppi kurkkisi olan yli miten hoidan vauvaa :)
Muutenkin, meille tullaan kylään silloin kun meille sopii. Kaikille läheisille on aina ollut selvää ettei meille tulla kysymättä, onhan se meidän koti. Ei vauva tee kodista mitään yleistä tilaa jonne voi tulla miten lystää :)
"Ei vauva tee kodista mitään yleistä tilaa, jonne voi tulla miten lystää", uskoo edellinen kirjoittaja. Valitettavasti minun kokemukseni mukaan jo raskausaikana tutut tulivat silittelemään mahaani ja kertomaan omia raskaus- ja synnytyskokemuksiaan. Vauvan syntymän jälkeen sairaalaan tuli vieraita, kotiin tultuamme vielä enemmän. Onneksi kukaan ei odottanut mitään tarjoilua, vaan toivat tuliaisia, rotinoita. Ja koti oli kuin kukkakauppa...
Itselläni on myöskin samanlainen toivomus, ettei suku järjestä mitään sirkusta vauvan ympärille. Lapsen isän suku asuu niin kaukana, ettei heistä ole avamasti vaaraakaan, että olisivat ensimmäisinä päivinä oven takana.
Omille vanhemmilleni pystyn esittämään toiveen helposti ja tiedän, että he ymmärtävät kyllä.
On ihan ymmärrettävää, että uusi tilanne ja synnytyksestä palautuminenkin vie aikaa. Eikä silloin ehkä halua kauheeta hössötystä ympärille ihan heti.
Sinä saat tehdä juuri niin kuin haluat. Teet tasan niinkuin sinusta tuntuu hyvältä. Jos ei tunnu mukavalta esim. niitä vieraita nähdä niin sitten kiellät. :) Nyt on juurikin oikea aika opetella itsekyyttä (jos ei vielä osaa). Sellaista tervettä itsekkyyttä tulet tarvitsemaan runsaasti lapsen synnyttyä. Opettele luottamaan lapsenhoitotaidoissakin ja esim. imetyksessä itseesi. Onnea matkaan.
Pelkoni on juuri tuo, että molempien puolien suku(lähinnä oma ja mieheni äiti) järjestävät hirvittävän hössötyksen vauvan tulosta ja sitten minulla hajoaa pää. Ja vaikka anoppini onkin ihan mukava ihminen, minun sietokykyni häntä kohtaan on rajallinen. Pahinta olisi juurikin anoppi tai oma äiti neuvomassa asioissa....
Entuudestaan tiedän, että äitini saa vähintään pienen draamakohtauksen siitä, ettei näe vauvaa heti syntymän jälkeen. Olen nimittäin ollut kerran aikaisemmin raskaana(keskenmeno), jolloin esitin toiveeni äidille. Äitini mielestä olin hyvin itsekäs ja hän oli todella loukkaantunut. En jaksaisi riidellä äitini kanssa.
Et ole itsekäs! Omassa sairaalassamme on äitiysosastolla nykyään sellainen käytäntö että ainoastaan vahemmat saavat siellä oleilla. Eli VAIN isä voi tulla vieraaksi mikäö itsestäni oli ihanaa. Ei tarvinnut selitetllä kellekään ettei halunnut sinne ketään. Eli vasta kotiuduttua sai kukaan muu nähdä vauvaa. Tämä on hyvä varsinkin silloin jos on enempi äitejä/vauvoja per huone. Saa olla enemmän rauhassa.
ajattelen niin että äitini on myös perhettäni ja tottakai saa halutessaan tulla katsomaan vauvaa milloin vain,ei olisi minkäänlainen rasite minulle.Toivon mukaan myös omat lapseni ajattelevat niin joskun lapsia saadessa.
No, anoppihan on sitten varmasti ihan yhtä tervetullut? Onhan hän sentään miehesi perhettä.
Me puolisoni kanssa kyllä arvostamme toistemme vanhempia sen verran, että jos he haluavat tulla vauvaa katsomaan niin emme ole heitä estämässä. Sen verran kunnioitusta, sillä eihän meitäkään olisi ilman vanhempiamme. Perhettähän hekin ovat.
Ei kai täällä kukaan olekaan estämässä, kysehän on ajankohdan soveliaisuudesta. Pitää myös muistaa, että kaikilla ei ole yhtä mutkattomia suhteita appivanhempiin ja omiin vanhempiin, kuin sinulla ilmeisesti on. Silloin halu olla hetki rauhassa synnytyksen jälkeen ei ole todellakaan arvostuksen puutetta, kuten annat ymmärtää. Isovanhemmatkin voivat osoittaa sen verran tilannetajua, että eivät ole tunkemassa heti katsomaa vauvaa, jos tietävät, että s ei ole toivottua. Kyllä heiltä voi toivoa ihan yhtä lailla arvostusta ja toisten toiveiden ja yksityisyyden kunnioittamista.
olisi niin ilman muuta myös anoppi saisi tulla.
Ei ole itsekästä! Itse olen ihan samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Erona se, että tässä vaiheessa minusta tuntuu, että esimerkiksi mun omat vanhemmat ja siskot (ovat mulle ja myös miehelle läheisiä) voisivat vierailla myös sairaalassa, mutta anoppia en sinne halua arvostelemaan. Anopin kanssa välit on viileät ja iso osa siitä johtuu ihan anopin omasta käytöksestä meitä kohtaan. Anoppia en halua edes meille kotiin heti ekoina päivinä, vaan haluan saada toipua rauhassa. Voin vaan kuvitella, miten ihanaa on päästä kotiin sairaalassaolon jälkeen ja pari ensimmäistä päivää haluan saada nauttia kotona olemisesta ilman vieraita. Jos anoppi tästä loukkaantuu (niinkuin loukkaantuukin), niin ihan vapaasti. Kyse on minusta, mun lapsesta, mun hyvinvoinnista ja mun on saatava päättää, milloin olen valmis ottamaan vastaan muita vieraita kuin ne läheisimmät. Mun anoppini on sellainen päällepäsmäri, etten todellakaan aio jaksaa sen vierailua heti vauvan syntymän jälkeen. Loukkaantua saa, mutta päätösvalta on mulla ja osittain myös miehellä. Enemmän mulla, koska minä siellä sairaalassa olen ja minä sen vauvan synnytän ja mun on siitä myös toivuttava.
Minä en halunnut ketään muuta sairaalaan kuin mieheni. Oma sukuni asuu kaukana ja muutenkin todellakin halusin olla sairaalassa toipumassa rauhassa ja kotiutua kanssa rauhassa. Tästä toiveesta ilmoitimme myös kaikille ja osa otti sen paremmin, osa huonommin. Kukaan heistä ei silti sairaalaan tullut ja sillä hyvä. Lähellä asuvalle anopille tämä oli hankala niellä, mutta ymmärsi hänkin, että en todellakaan ole silloin sairaalassa parhaimmillani ja haluan vain keskittyä toipumiseen ja sitten kotiutua muutaman päivän rauhassa. Mies toki sairaalassa vieraili, minkä töiltään ehti.
Me myös mieheni kanssa kirjoitimme etukäteen tekstiviestin lähetettäväksi perheelle ja tuttaville lapsen syntymää silmällä pitäen. Kirjoitimme viestin niin, että siihen ei sitten tarvinnut tosipaikassa lisätä kuin sukupuoli ja mitat. Viestissä ilmoitettiin lapsen sukupuolesta, mitoista ja siitä, että perhe ja tuttavat olisivat tervetulleet tulokasta katsomaan sitten, kun koko perhe on ehtinyt kotiutua ja kutsu käy.
Ja kieltämättä sekin jo rasitti sairaalassa, kun naapurisänkyläisellä (joka onneksi lähti sitten jo ekan päivän jälkeen) kävi kyläilemässä koko helevatan suku. Koko ajan ovi kävi, kalkatus kävi ja itse siinä sitten koitti nukkua kun oli niin voimaton ja poikki.
Kukaan ei halua ulkopuolisia kotiinsa, eikä sairaalaan tuossa vaiheessa. Helppo toteuttaa, kenellekkään ei pidä kertoa koko raskaudesta, ei laskettua aikaa, ei sitten kun on syntynyt, eikä sitä milloin pääsee kotiin. Eli sinä ja miehesi voitte olla hiljaa koko lapsen syntymästä.
Voisimpa sanoa.jotain
Jokainen pariskunta tietysti tekee niinkuin tahtoo, mutta haluaisin sanoa tähän oman kokemukseni. Olen jutellut tästä synnytyslaitoksella vierailusta kavereitteni kanssa ja moni on todennut, että on itseasiassa älyttömän hyvä, että mahdollisimman moni käy synnytyslaitoksella. Tämä siksi, että vierailut eivät kestä kauan ja siellä ei pysty mitään tarjoiluita järjestämään, joten visiitit ovat tyypillisesti n. 15 minuutin mittaisia pyrähdyksiä. Sillä tavoin mummit ja kummit näkevät vauvan ja saa olla ainakin suurimmalta osalta vierailijoista rauhassa ainakin joitakin kuukausia.
Nykyään varsinkin niissä suvuissa, joissa on vähän jäseniä, niin jokaisen uuden "heimojäsenen" syntymä on iso juttu. Toisaalta taas niissä suvuissa, joissa tehdään lapsia min. 3 kpl, niin lapsia ei välttämättä niin noteerata ja juhlita kuin pienemmissä suvuissa. Itse olen ajatellut asian niin, että kun kerran kuitenkin turvaudun läheisiini lapsen hoidossa, niin miksipä en voisi myöskin olla antavana osapuolena lapseen liittyvissä asioissa (esim. antaa läheisten iloita uuden suvun jäsenen syntymästä).
Tietenkin viime kädessä teette asian parhaaksi katsomallanne tavalla, mutta kannattaa ehkä miettiä sitäkin, että haluatteko tarkoituksella aiheuttaa pahaa mieltä esim. omille vanhemmillenne, vaikka he haluaisivat vain vilaukselta nähdä esikoisenne?
Useat ovat samassa tilanteessa. Varsinkin pitkän keskolarupeaman jälkeen oli todella rankkaa kun kaikki tulvi kotiimme ajatuksella "mä vaan käyn äkkiä", ja äkkiä käyjiä oli joka välissä ja ite ihan puhki.
Ei ne ihmiset vaan tajuu, edes he, jotka on käyneet saman läpi. Pistäis vaikka tekstarin niin vois lukea kun jaksaa.
Synnytys on jokaisen oma asia. Ihan sama miten sen kestät ja kyllä sinä sen kestätkin. Kätilöt ovat nähneet aivan kaiken inhimillisen kirjon tässä ja heiltä voi pyytää apua jos haluaa olla rauhassa.
Alkuperäinen kirjoittaja pelkää jotain muuta kuin että porukka häiritsee synnytystä ja herkkää tilannetta. Ellei satu asumaan omien tai appivanhempien kotona ei lähisuvunkaan tarvitse välttämättä kuulla kuin vasta sairaalasta kotiin palattaessa.
Yksi asiaan liittyvä juttu on tärkeä...synnyttänyttä äitiä ei saa jättää yksin vaan apua ja tukea on hienotunteisesti tyrkytettävä.
Miten tuo nyt itsekästä olisi. Vauvaa ehtii kyllä ihan tarpeeksi sukulaiset ja muut nähdä sen parin ekan viikonkin jälkeen.:)
Itellä tuo sama toive. Tai siis ei se pelkkä toive ole, vaan ihan suoraan sanon että ei sairaalaan muita kuin mieheni ja kotiinkin sitten vasta viikon-parin päästä kun ollaan vähän päästy sinuiksi vauvan kanssa.
Meillä vauva oli ensimmäiset päivät teholla. Anoppi töissä samassa sairaalassa ja kävi teholla kattomassa vauvaa usein, eikä edes kysyny meiltä käykö se meille. Oli omasta mielestäni kummallista, että hoitajat ees päästi anoppia vauvan luo kysymättä ensin meiltä. Toki hoitajat "tunsi" anopin, mut ei kai nekään saa toisten vauvoja ketä tahansa päästää kattomaan. Olin vähä loukkaantunu asiasta, koska ei sillon ees ollu hirmu läheiset välit anopin kanssa ja muutenkin oli synnytyksen jälkeen herkillä kun vauvakin joutu olee eri osastolla. Kaiken huippu, että anoppi kävi kattomassa vauvaa jopa sellasina aikoina, kun en itse olisi saanut sinne mennä. Odotan tällä hetkellä toista vauvaa. Mikäli tämäkin joutuu teholle, en ole yhtä pahoillani vaikka anoppi "ilman lupaa" käviskin kattomassa pientä, kuin ensimmäisen kohdalla. Suhteemme huomattavasti lämpimämpi ja avoimempi kuin tuolloin. Lähinnä odottaisin hoitajien pyytävän edes luvan meiltä vanhemmilta.
Tää meni nyt vähä ohi aiheen... Mutta tarkotus on sanoa, et vanhemmilla pitäs aina olla oikeus päättää, kuinka pienen ihmeensä kanssa ensi hetket viettää. Niinku kaikki muutkin hetket!
Se on oma ongelmansa jos loukkaantuu. Vanhaan aikaa mentiin kai heti sairaalaan katsomaan. Mutta nykyään kannattaa itse valita, mikä tuntuu parhaimmalle. Sanot vaan että ajat on muuttuneet, ja nykyään halutaan olla rauhassa se aika. Jos loukkaantuu niin voi voi.. Kyllä jokaisen on tehtävä omat päätöksensa ja pidettävä intimiteettisuojansa.
Jonkun mielestä oli kunnioituksen puutetta jos ei isovanhempia päästä heti katsomaan vauvaa. Kyllä mekin vanhempiamme kunnioitamme mutta sairaalassaoloaika on äidin toipumista varten eikä kotimme mikään saluuna ole jonne saa tulla miten lystää. En minä vanhempienkaan kotiin kysymättä rynni joten ei meillekään sovi tunkea ilman lupaa.
Ei vauva mihinkään häviä, kyllä sitä ehtii monet kerrat näkemään. Itse ajattelin antaa sairaalaan tulla vierailemaan koska vierailuaika muille kuin isille on vain tunnin eikä tarvitse kestitä :)
Kestitsen vieraita sitten kuukauden, parin iässä kun pidetään jonkinnäköistä syntymäjuhlaa/nimiäisiä.
Monissa sairaaloissa onkin onneksi sääntö, että vain vauvan isä ja mahdolliset sisarukset saavat vierailla. Todella hyvä juttu.
Itselle tuli yllätyksenä, miten sitä halusikaan vain pesiä vauvan kanssa ekan viikon-pari. Sukulaisemme asuvat kaukana, joten kukaan ei muutenkaan ollut heti tunkemassa, mutta edes puhelimeen en jaksanut vastata kaikille kaukaisemmille sukulaisille. Omalle siskolle ja veljelle kyllä jonkin aikaa, mutta heille rohkenin sanoakin heti kun en jaksanut enää puhua.
Ei siis ole mitenkään itsekästä. Mutta ymmärrettävää on toki että kaikki eivät hoksaa sitä oman rauhan tarvetta, voi olla että minäkin mummona joskus olen mahdottoman täpinöissäni. Mummoja omilla lapsillani ei ole valitettavasti, joten en saanut tai joutunut heidän reaktioitaan kokemaan..
Pesiä on hauska sana. :D Sopii tilanteeseen vaikka linnuilta tai eläinmaailmasta lainattua.
ymmärrä ollenkaan tätä ajatusmaailmaa että omat vanhemmat koetaan rasittavina ja ulkopuolisina.Ymmärrän kyllä isovanhempien loukkaantumisen jos kuukauden tai parin päästä pääsee vasta vauvaa katsomaan,onhan se heillekin kai mullistava juttu.
No niin, pakkohan se on taas olla sitten toinen ääripää... KUKA täällä on kirjoittanut, että katsomaan saa tulla vasta kuukauden tai parin päästä? Ei tietääkseni kukaan, eikä kukaan ole siihen edes viitannut. Pisimmillään teksteissä on kai esiintynyt pari viikkoa, mutta eiköhän suurimmalla osalla ole kyse muutamista päivistä. Pari-kolme päivää sairaalassa ja pari päivää kotona, ennen kuin kukaan hösää sitä vauvaa katsomaan. Omia vanhempia EI varmastikaan koeta rasittavina tai ulkopuolisina, mutta onhan se nyt selvää, että isovanhemmat harvemmin ovat läsnä esimerkiksi synnytyksessä, eikä sitä kukaan ihmettele. Synnytyksen jälkeenkin upouudet vanhemmat voivat olla aika herkillä ja lisäksi todella väsyneitä ja silloin voi todella tuntua, ettei jaksa tavata yhtään ketään, ennen kuin on hetken levännyt. Vaikka olisi kuinka perhettä. Jokseenkin typerää myöskin olla tajuamatta, että kaikissa perheissä perhesuhteet eivät ole samanlaisia, kuin ne omassa perheessä ovat. Suhteissa voi olla monenlaisia ongelmia ja kireyttä ihan omien vanhempienkin kanssa, mutta eipä sitäkään kai sitten voi ymmärtää...
aiemmin joku puhui kuukaudesta tai parista..Ehkä tämä on jotain esikoista odotavien juttuja tää ollaan rauhassa juttu..
Mitä jos lukisit vähän tarkemmin? Nimimerkki Duni kirjoitti näin:
"Ei vauva mihinkään häviä, kyllä sitä ehtii monet kerrat näkemään. Itse ajattelin antaa sairaalaan tulla vierailemaan koska vierailuaika muille kuin isille on vain tunnin eikä tarvitse kestitä :)
Kestitsen vieraita sitten kuukauden, parin iässä kun pidetään jonkinnäköistä syntymäjuhlaa/nimiäisiä."
Eli hän on sitä mieltä, että jo sairaalaan saa tulla katsomaan, mutta vieraiden kestitseminen tapahtuu sitten kuukauden tai parin päästä. Mistään en löytänyt mielipidettä, jonka mukaan isovanhemmat saisivat nähdä vauvan vasta kuukauden tai parin kuluttua.
en lukenut tarpeeksi tarkkaan.Eikä mun tarvitse kaikkea ymmärtääkään.
Lapsi jää ainoaksi?,sitä ei voi koskaan tietää paitsi jos olette päättänyt heti erota tai lopettaa seksi kokonaan niin siinä tapauksessa kyllä.
Itse halusin myös olla rauhassa lapsen ja lapsen isän kanssa ensimmäiset päivät sairaalassa sekä kotona. Oma äitini tämän ymmärsi, mutta muut eivät. Anopilta tästä sai kuulla muutamaan otteeseen jälkikäteen. Ymmärrän, että lapsenlapsen syntyminen mullistaa myös isovanhempien elämää, mutta pitäisi ymmärtää kuinka suuri ja mullistava asia se on vanhemmille, etenkin esikoislapsen kohdalla. Ihmiset ovat myös erilaisia. Toiset haluavat heti kaikki katsomaan ja toiset haluavat tutustua pienokaiseen ensin rauhassa. Joten tehkää asiat kuten TE haluatte ne tehdä! Ei elämää voi elää muiden halujen ja ehtojen mukaan. Ja kyllä se tilanne sitten aikaa myöden rauhoittuu, jos siitä joku nyt mielensä pahoittaa. Synnytys ei ole myöskään mikään läpihuutojuttu, vaan aikas rankka (mutta todella hieno ja ainutlaatuinen) kokemus äidille eikä äiti välttämättä ole synnytyksen jälkeen edes siinä kunnossa, että haluaa ottaa vieraita vastaan. Ja kaikista tärkeintä ensimmäisten päivien aikana on se, että äiti oppii tunnistamaan vauvansa viestejä (milloin nälkä jne.), eikä se, että seurustellaan vieraiden kanssa. Itse kun olin sairaalassa, en siellä juurikaan nähnyt muita vierailemassa kuin lapsen isät ja sisarukset ja kuulinkin henkilökunnalta, että sikainfluenssan aikaan ei muita edes päästetty ja äidit olivat tästä olleet vain mielissään, kun ei tarvinnu sukulaisille selittää miksi eivät halunneet vieraita heti käymään.
Ihan normaali toive. Sanotte vaan mummoille ja muille että sairaala toivoo ettei tultaisi vaan että äideillä ja vauvoilla (sekä iseillä) olisi oma rauha ja myös suurempi varmuus siitä että ulkopuolelta ei tuoda pöpölöitä.
Itse olen synnyttänyt sairaalassa jossa isää ja syntyneen vauvan sisaruksia lukuunottamatta ei edes päästetä muita sukulaisia osastolle!
No jaa. Itse luulin haluavani myös ettei ketään käy sairaalassa jne. Mutta synnytys meni hyvin ja lyhyet visiitit oli ihan kivoja. Lisäksi jos nykysässtöjen aikaan olet kimppahuoneissa, käy muilla vieraita vieressänne höpöttelemässä, siiviajat siivoamassa muut äidit pölisee, vauvat itkee jne. Samalla siinä menee ne omat isovanhemmat muut kun muutenkin joka puolella vieressä ramppaa porukaa. Kun olet sairaalassa vauvan kanssa 24h ja siinä on hälinää joka tapauksessa ei se max. tunnin visiitti omilta sukulaisilta siinä tunnu pahalta. Ottakaa vaikka vieraat vastaan yhtenä päivänä vierashuoneessa ja isä voi olla pääasiallisena isäntänä ja te ja vauva olette vieraiden kanssa minkä jaksatte. Voi olla ihan kivakin saat vauvalahjoja ja räpsäset kuvat vauvasta kummeista ja isovanhemmista vielä muistoksi. Kaikilla hyvä mieli ja epäilen, että voit itsekkin tykätä vierailusta.
Onpas tänne tullut paljon kommentteja! :O
Jokatapauksessa tuli vähän parempi fiilis, kun näin moni on kanssani samoilla linjoilla. :) Onneksi meidän molempien perheet asuvat melko kaukana, joten hyvällä tuurilla lapsi syntyy siten joskus alkuviikosta ja kukaan ei pääsisi muutenkaan käymään ennen kuin seuraavana viikonloppuna.
Haluan minimoida kaiken hössötyksen, sillä minua ahdistaa jo valmiiksi molempien äidit. Mieheni puolelta lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi(ja hyvin todennäköisesti myös ainoa). Minun vanhemmillani on vain kaksi teini-ikäistä lapsenlasta. Meidän vauvastamme tulee siis jotain aivan käsittämättömän erityistä molempien puolien isovanhemmille.
Minun ja mieheni elämännäkemys ei kohtaa paljoakaan vanhempiemme kanssa, ja pelkään äitini arvostelevan ja "pilaavan" kokemustani. EI pelkästään vauvan ensimmäisinä päivinä, vaan ylipäätään. Eli siis, kuten joku jo sanoi: kaikilla ei ole niin mutkatonta suhdetta vanhempiinsa kuin toisilla.
Monissa sairaaloissa on vierailu vain oma perhe, puoliso ja sisarukset ja korkeintaan ehkä 1 tunti isovanhemmat. Sanotte yhdessä ystävällisesti ja napakasti, että vauvaa saa tulla sitten katsomaan, kun on ihan rauhassa asetuttu kotiin ihan oman perheen kesken. Valokuvia kannattaa antaa ja molempien sukujen suuntaan ihan samat säännöt. Asiasta ei varmaan vielä kannata puhua, vasta sitten kun lähenemässä
synnytys. Väsymykseen ei kannata vedota, siinä mummien hoitovietti vaan kasvaa, hehän ovat tulossa "auttamaan". Hyvät välit kannattaa pitää koska niitä mummeja ja vaareja tullaan takuulla tarvitsemaan apunakin.
Ei ole ihan terveellistäkään uudelle ihmistaimelle, että väkeä virtaa kuin pyöröovista.
Vauvan pitää rauhassa totutella ääniin, ihmisiin ja bakteereihin.