Hei! Osaisiko kukaan vaikka masennuksesta jo toipunut kertoa, miten on saanut palautettua keskittymiskykynsä ja muistinsa?
Itse olen ollut masentunut enemmän tai vähemmän lapsuudesta saakka, kunnolla noin 7 vuotta ja sairaus on vienyt ajattelukykyäni ja keskittymiskykyäni.
Miten niitä voidaan kehittää parempaan suuntaan? Onko jotain terapiamuotoa, mikä toimii erityisen hyvin? Olen vielä aika kaukana toipumisesta, mutta kiinnostaisi tietää.
Itse olen ollut masentunut enemmän tai vähemmän lapsuudesta saakka, kunnolla noin 7 vuotta ja sairaus on vienyt ajattelukykyäni ja keskittymiskykyäni.
Miten niitä voidaan kehittää parempaan suuntaan? Onko jotain terapiamuotoa, mikä toimii erityisen hyvin? Olen vielä aika kaukana toipumisesta, mutta kiinnostaisi tietää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä ne palautuvat, mutta ei välttämättä ihan kokonaan. Tavallista psykoterapiaa, harrastuksia ja muutenkin toipumista ja kuntoutusta, sitä tarvitaan - ja aikaa.
Itse olen ollut jonkin verran masentunut, niin liikunta on auttanut tosi paljon.
Etsi likellä oleva kuntorata ja kierrät radan kerran tai pari. Vaikuttanut varmaan aivojen verenkiertoon:C)
En tiedä, miten niitä voisi kehittää, mutta itse olen huomannut, että kun masennus hellittää, kognitiiviset kyvytkin kohentuvat. Huomaan tämän lukiessa. Rakastan lukemista, ja oikeastaan pystyn määrittelemään masennuksen asteen siitä, miten hyvin lukeminen sujuu. En osaa arvioida mielialaani, kun sitä kysytään - masennushistoriaa on sen verran, että kysymys tuntuu jotenkin hölmöltä.Tiedän vain, olenko pahimmassa depression alhossa, koska sen todella tietää, koska tila on tuskallinen. Luultavasti tietäisin myös, jos kokisin totaalisen ihmeparantumisen ja masennus olisi tipotiessään.
Kun vointi kohenee, huomaan sen (kuten sanottua lukiessa ja) siitä, että kaikki ei ole kotona ihan sekaisin. Luultavasti en kiinnitä ympäristööni mitään huomiota pahimmassa depressiossa.
Ehkä itse kunkin pitäisi pyrkiä tekemään sitä, mikä on mieluista, vointinsa mukaan. Käsityöt ovat loistava harrastus, siinä joutuu tavallaan kiinnittämään huomionsa itsensä ulkopuolelle, ja se palkitsee, kun saa jotain aikaan. Sillä tavalla pikku hiljaa ehkä pääsee "positiiviseen kierteeseen" ja mieliala alkaa kohentua. Vähä vähältä, se on ainoa tapa.
En tiedä, vahingoittaako masennus muistia ja ajattelua pysyvästi. Minä en ainakaan sellaista osaa itsestäni sanoa.
Itse olen täysin eri ihminen kuin nuorempana. Kirjoihin en ole koskenut enää
vuosikausiin, ei jaksa enää. Ajattelutapani ja suhtautumiseni elämään on
muuttunut täysin erilaiseksi kuin aiemmin, myöskin tapa muistaa asioita on
erilainen. Mun kohdalla tää soopa, miksi sitä ny sitten kutsuukin, muutti
asiat täysin toisenlaisiksi kuin ennen. Minkään sortin mielen lääkkeisiin en ole
suostunut koskemaan, enkä suostu jatkossakaan. Mä vaan sopeudun
parhaani mukaan tilanteeseen niillä eväillä mitä sillä hetkellä on käytössä.
Mutta on muuttanut, kovastikin kohdallani monia ennestään niin itsestään selviä juttuja. Mä toisaalta olen valmis sen hyväksymään ja elämään uutena erilaisena vähemmän jaksavana ihmisenä, jos en nyt sitten enää olekaan se entinen minä.