Kerrompa tässä nyt erään kauhutarinan siitä kuinka naapurisopu voi joskus kokea kovia rivitaloyhtiössä, ja siitä kuinka ei kaikkien kanssa kannata alkaa kovin veljeileen.
Elettiin 90-luvun aika alkua, muistaakseni kevättalvea 1993. Olin silloin alakoululainen, ja aika ensimmäisillä luokilla. Asuimme silloin vielä rivitalossa, ja samassa pihassa asui eräs perhe, (sanotaan heitä nyt vaikka Lahtisiksi) joidenka kanssa olimme kaveria jonkin verran. Eräänä päivänä minä ja äiti kun kotiuiduimme kyläilyreissulta, ja aloimme laitella ruokaa, niin kohta ovikello soi. Oven takana oli talonyhtiömme talonmies, joka kertoi että siellä yhdessä talonyhtiömme yhteisessä ulkovarastossa on joku pitänyt nuotiota, ja hän pyysi meitä mukaan katsomaan sinne. Se varasto oli juuri siinä päädyssä jossa nämä Lahtiset asuivat, ja talonmiehemme antoi ymmärtää, että he epäilevät minua siitä.
Menimme sitten katsomaan sinne, ja siellähän tosiaan oli pahvinpalasia varaston lattialla poltettu, ja tuhkaläjä kökötti keskellä lattiaa.
Kiistin samantien, että en varmasti ole siellä tulta pitänyt, sillä se varasto oli juuri yleiselle tielle päin, ja oven lukko oli rikki, ja usein ovi vielä reuhotti sepposen selällään, niin sinnehän on voinut päästä ketkä vain aidan yli hyppäämällä ja kantohankikin oli vielä. Menimme sitten näille Lahtisille äitini kanssa keskustelemaan asiasta, ja saavuttuamme sinne isännän ilmekin jo kertoi sen, että sieltä se syyllinen tulee. Alkoi sittten kiivas keskustelu, joka oli välillä kuin kuorossa huutoa. Äitini yritti puolustella minua kaikin tavoin, sillä kyllähän hän minut tunsi, että minulla ei ollut tapana koiruuksia tehdä, ja etenkään noin pahoja. Isäntä tähdensi, että asia on erittäin vakava, ja emäntäkin sanoi, että ajatelkaa, meidän seinän takana nuotio, ja antoivat ymmärtää että syyllinen ei voi olla muu kuin minä, kun eihän täällä talonyhtiössä muita asu jotka olisivat voineet olla syyllisiä. Heillä ei siis tullut sitä mieleen, että se on voinut olla kuka vaan ulkopuolinen, kun se varaston oven lukko oli tosiaankin rikki. Äitini yritti minua edelleenkin puollustella, ja sitten isäntä sanoa paukautti jotain ennenkuulematonta. Hän sanoi äidilleni, että nyt sinä valehtelet, ja kertoi nähneensä minun raapivan tulitikkuja heidän asunnon edessä. Olimme äitini kanssa aivan äimän käkenä, ja äiti sitten kysyi että millon olet nähnyt? Vastaus oli että en muista päivää, mutta tänä keväänä. Sanoin itsekin silloin, että en ole varmasti käynyt, ja äitinikin oli samaa mieltä. Enhän silloin edes uskaltanut tulitikkua raapaista.
Emäntäkin oli koko ajan samaa mieltä isännän kanssa, ja tokaisi että pitäähän nyt aikuista miestä uskoa, eikä heidän päätä silloin kääntänyt mikään. Ei hyvää päivää! Koko juttu alkoi kerrassaan kärjistyä, ja poistuimme sieltä äitini kanssa, ja päätimme että tämä ei jää tähän.
Kävimme sitten muutamassa muussa naapurissa kysymässä mielipidettä asiaan, ja vahvistusta siihen, etten minä ainakaan ole käynyt tikkuja raapimassa Lahtisten edessä. Kaikki olivat sitä mieltä, etten se minä ole voinut käydä tulta pitämässä siellä varastossa, eivätkä myöskään ole nähneet minua tikkuja raapimassa siinä rivitalon pihalla. Äitinikin siinä sitten totesi, että taisipa mennä ilta pipariksi, ja tapaus aiheutti äidillenikin sellaisen stressin, että hän ei yhtenä päivänä pystynyt töihinkään.
Isäni oli silloin ulkomaanmatkalla, ja odotimme kovasti sitä päivää kun hän tulee, niin tulisi hänkin avuksi sitä jupakkaa selvittämään. Isäni sitten tulikin, ja keskustelua käytiin edelleenkin Lahtisten kanssa, joista etenkin se emäntä kävi meillä keskustelemassa. Isänikin yritti puollustella minua, mutta edelleenkän Lahtisten päätä ei meinannut kääntää. Emäntäkin vain sanoi, että näin loogisesti ajateltuna se ei kukaan muu voi olla kuin minä, joka sitä tulta varastossa on pitänyt.
Äitini uhkasi viedä asian jo oikeuteen, ja aikansa heidän kanssa useammaän päivän ajan intettyämme heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa, ja pyytää minulta anteeksi. Näin he tekivät, mutta emme silti ikinä antaneet anteeksi heille. Etenkin äitini sisuuntui sen verran pahasti, että vihaa heitä tänäkin päivänä vielä, kun koko tapauksella oli aika kauaskantoisia seurauksiakin. Muutimme sitten myöhemmin omakotitaloon, ja huonoksi tuuriksi naapuriksemme sattui perhe, jotka tunsivat nämä Lahtiset, ja heillekin oli ilmeisesti puhuttu samasta asiasta. Se perhe sitten muutti pois, ja sen isännän vanhemmat ostivat talon, ja se vanha isäntä oli aina hyvin veemäinen minulle, ja piti minua jonakin heittiönä, ja syy siihen ilmeisesti tuon kertomani jutun perua. Eräänkin kerran se vanha isäntä syytti minua siitä, että olen heittänyt lumipallon heidän ikkunaan, vaikka iso mies aloin jo olemaan silloin, ja kaikessa rauhassa syventynyt autokoulun tehtäviin sinä iltana.
Että sellainen kauhutarina.
Elettiin 90-luvun aika alkua, muistaakseni kevättalvea 1993. Olin silloin alakoululainen, ja aika ensimmäisillä luokilla. Asuimme silloin vielä rivitalossa, ja samassa pihassa asui eräs perhe, (sanotaan heitä nyt vaikka Lahtisiksi) joidenka kanssa olimme kaveria jonkin verran. Eräänä päivänä minä ja äiti kun kotiuiduimme kyläilyreissulta, ja aloimme laitella ruokaa, niin kohta ovikello soi. Oven takana oli talonyhtiömme talonmies, joka kertoi että siellä yhdessä talonyhtiömme yhteisessä ulkovarastossa on joku pitänyt nuotiota, ja hän pyysi meitä mukaan katsomaan sinne. Se varasto oli juuri siinä päädyssä jossa nämä Lahtiset asuivat, ja talonmiehemme antoi ymmärtää, että he epäilevät minua siitä.
Menimme sitten katsomaan sinne, ja siellähän tosiaan oli pahvinpalasia varaston lattialla poltettu, ja tuhkaläjä kökötti keskellä lattiaa.
Kiistin samantien, että en varmasti ole siellä tulta pitänyt, sillä se varasto oli juuri yleiselle tielle päin, ja oven lukko oli rikki, ja usein ovi vielä reuhotti sepposen selällään, niin sinnehän on voinut päästä ketkä vain aidan yli hyppäämällä ja kantohankikin oli vielä. Menimme sitten näille Lahtisille äitini kanssa keskustelemaan asiasta, ja saavuttuamme sinne isännän ilmekin jo kertoi sen, että sieltä se syyllinen tulee. Alkoi sittten kiivas keskustelu, joka oli välillä kuin kuorossa huutoa. Äitini yritti puolustella minua kaikin tavoin, sillä kyllähän hän minut tunsi, että minulla ei ollut tapana koiruuksia tehdä, ja etenkään noin pahoja. Isäntä tähdensi, että asia on erittäin vakava, ja emäntäkin sanoi, että ajatelkaa, meidän seinän takana nuotio, ja antoivat ymmärtää että syyllinen ei voi olla muu kuin minä, kun eihän täällä talonyhtiössä muita asu jotka olisivat voineet olla syyllisiä. Heillä ei siis tullut sitä mieleen, että se on voinut olla kuka vaan ulkopuolinen, kun se varaston oven lukko oli tosiaankin rikki. Äitini yritti minua edelleenkin puollustella, ja sitten isäntä sanoa paukautti jotain ennenkuulematonta. Hän sanoi äidilleni, että nyt sinä valehtelet, ja kertoi nähneensä minun raapivan tulitikkuja heidän asunnon edessä. Olimme äitini kanssa aivan äimän käkenä, ja äiti sitten kysyi että millon olet nähnyt? Vastaus oli että en muista päivää, mutta tänä keväänä. Sanoin itsekin silloin, että en ole varmasti käynyt, ja äitinikin oli samaa mieltä. Enhän silloin edes uskaltanut tulitikkua raapaista.
Emäntäkin oli koko ajan samaa mieltä isännän kanssa, ja tokaisi että pitäähän nyt aikuista miestä uskoa, eikä heidän päätä silloin kääntänyt mikään. Ei hyvää päivää! Koko juttu alkoi kerrassaan kärjistyä, ja poistuimme sieltä äitini kanssa, ja päätimme että tämä ei jää tähän.
Kävimme sitten muutamassa muussa naapurissa kysymässä mielipidettä asiaan, ja vahvistusta siihen, etten minä ainakaan ole käynyt tikkuja raapimassa Lahtisten edessä. Kaikki olivat sitä mieltä, etten se minä ole voinut käydä tulta pitämässä siellä varastossa, eivätkä myöskään ole nähneet minua tikkuja raapimassa siinä rivitalon pihalla. Äitinikin siinä sitten totesi, että taisipa mennä ilta pipariksi, ja tapaus aiheutti äidillenikin sellaisen stressin, että hän ei yhtenä päivänä pystynyt töihinkään.
Isäni oli silloin ulkomaanmatkalla, ja odotimme kovasti sitä päivää kun hän tulee, niin tulisi hänkin avuksi sitä jupakkaa selvittämään. Isäni sitten tulikin, ja keskustelua käytiin edelleenkin Lahtisten kanssa, joista etenkin se emäntä kävi meillä keskustelemassa. Isänikin yritti puollustella minua, mutta edelleenkän Lahtisten päätä ei meinannut kääntää. Emäntäkin vain sanoi, että näin loogisesti ajateltuna se ei kukaan muu voi olla kuin minä, joka sitä tulta varastossa on pitänyt.
Äitini uhkasi viedä asian jo oikeuteen, ja aikansa heidän kanssa useammaän päivän ajan intettyämme heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa, ja pyytää minulta anteeksi. Näin he tekivät, mutta emme silti ikinä antaneet anteeksi heille. Etenkin äitini sisuuntui sen verran pahasti, että vihaa heitä tänäkin päivänä vielä, kun koko tapauksella oli aika kauaskantoisia seurauksiakin. Muutimme sitten myöhemmin omakotitaloon, ja huonoksi tuuriksi naapuriksemme sattui perhe, jotka tunsivat nämä Lahtiset, ja heillekin oli ilmeisesti puhuttu samasta asiasta. Se perhe sitten muutti pois, ja sen isännän vanhemmat ostivat talon, ja se vanha isäntä oli aina hyvin veemäinen minulle, ja piti minua jonakin heittiönä, ja syy siihen ilmeisesti tuon kertomani jutun perua. Eräänkin kerran se vanha isäntä syytti minua siitä, että olen heittänyt lumipallon heidän ikkunaan, vaikka iso mies aloin jo olemaan silloin, ja kaikessa rauhassa syventynyt autokoulun tehtäviin sinä iltana.
Että sellainen kauhutarina.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No jo oli yöjuttu. Tärisen kauhusta luettuani tuon. Äkkiä nallekarhua syliin siliteltäväksi ja turvaksi.
Pohahahahahahahahahahahahahhhhhaaaaaa.......Kauhua.... pohaaahhaahahahahahahhahahahahhhahhahhhahha....
Rakkaus karkoittaa pelon!
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=71
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=15074
Täh! Oletko tosissasi? Niinkö. Tuotahan minä en tiennytkään. Voi teitä jeesustelijoita.
No ymmärrän. Huumoriahan tuo vain.
Ei, kyllä minä uskon enemmän tuohon nallekarhuun. Se tuo turvaa yön pimeinä hetkinä. Se lohduttaa tuo tuo turvallinen iso nallekarhu vieressä. Oi nalle, sinä mulle turvaa, lohtua suot ja tuot. Sinä nalleni mun rakas.
Hehehehehe. HIlda-Rane.. heheheheheheee.
Tallainen on ihan tavallista ja todellista. Vastaavanlaista järjetöntä jyräämistähän tapahtuu usein taloyhtiöissä. Tämmöinen saa vauhtia varsinkin jos joku tavis saa itselleen vaikka sananvaltaa ja arvostusta, kun osaa olla esillä ryhmässä jossa ei kukaan ruutia välttämättä uudestaan keksi. Jo tämä oman mielipiteen pitäminen vuodesta toiseen osoittaa
että asianomaisella on henkilökohtainen ongelma jonak vuoksi hän haluaa vaikka leimata ulkonäöltään tai olemukseltaan vastaavan tyyppisen ihmisen. Eipä kannata välittää. Kun kuuntelee huomaa sitä aivopesua mitä tällaiset ihmiset lisäksi harrastaa perheensä sisäisesti, sama mielipide syötetään lapsien lisäksi vuosien päästä omille lapsenlapsille jotka käyvät heitä tervehtimässä. Näille ei voi mitään, kannataa unohtaa ja kiertää kaukaa tallaiset ihmiset. Vanhemmiten vielä ihmisten ajattelukyky useinkin tylsistyy ja heistä tulee jo ihan hupaisia jyräävine ajatuksineen. Heitä riittää kyllä monen muunkin harmiksi. Vaikkei kukaan pahemmin sano teille mitään tästä, useimmat kyllä ymmärtää tämän asian laidan. Kannatta siis unohtaa mokoma tyhmä asia.
HEI meidänkin rivitalo yhteisössä tapahtui samantapaista..Yksi kesä 90-luv alussa.Naapurin rouvalla tapana valitella mitä toiste lapset tekee..Meillekin tuli oven suuhun valittamaan että heidän lasten pyörät viety kaadettu yms...ja keinua ei saa yms...No yhtenä päivänä rouva taas tuli valittamaan että pihan postilaatikot on rikottu muutama siis....No minun poikaani syytti suoraan ja toista kaveria naapurista.Asiaa eikun selvittämään.Onneksi yks naapurin isäntä kertoi että minun poika tuli sanomaan hälle että laatikoita rikottu ja meidänkin samalla...Tuskin nyt poikani rikkoisi omaansa ja menisi vielä naapurin sedälle sanomaan ..ja tämä naapurin setä kertoi myös että naapurin poika juoksi metsään vaihdilla oli huomannu pihalla touhutessaan...syyllinen olikin rouvan oma poika eikä naapurin kakarat..Pojalleni opetin sen ettei toisten tavaroihin kosketa .
niinpä rouva sai itse maksaa ja hankkia tilalle uudet laatikot ...hankki ja asia unohdettiin..vaisua oli
oli toi niin pitkä että skippasin koko jutun heti ensimmäisen kappaleen jälkeen. koita pitää asiasi lyhyenä ja ytimekkäänä muuten ei kukaan jaksa lukea .
Jos ei sinulla ole jaksamista lukea tuota, älä oleta, ettei kellään muullakaan ole. Et taida olla mikään ruudinkeksijä? Hyvä juttu oli aloittajalla ja jaksoi oikein hyvin lukea.
KETÄ KIINNOSTAA??????????????????????
EI KETÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No jos ei kiiinnosta niin piruako tuut tänne huutamaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin ja asiakin aivan naurettavan tyhjänpäiväinen ja lapsellinen.
Tuollaisia mielisairaita naapureita riittää ympäri Suomea. Joutaisivat pakkohoitoon loppuiäkseen kunnon ihmisiä kiusaamasta.
Minä olisin isinä tuon jälkeen sytytellyt tikkuja hullun kiilto silmissä terassilla illat pitkät.
Sellaisella isillä olisi saattanut olla sen jälkeen mustat silmät, paitsi tietenkin tuolla asian kirjoittajalla ei, sillä hänellä on tietenkin kylän AINOA voimakkain ja osaa laittaa miehetkin vaaka-asentoon tosta noin vain.
Joo, kyllä on tehty tikusta asiaa. Kahdella lauseella tuosta olisi selvitty.
Lisäksi lapsellisen tyhjänpäiväinen stoori.
Arvostelu on raakaa, mutta totuus on tällainen. Kyllä se harjoitus tekee hyvää.
Mielestäni melko vakava asia on tuhopolttamisen yritys - ei tiedetä miksi tulta on pidetty - onko jotain palellut tai jotain? Sitten asiat vääristyvät tuollatavoin, on hyvä kirjoittaa esimerkillisesti miten asioille saattaa käydä. Totuus on tällainen, ja arvostelijoita häiritsee toisinaan avarakatseisuus ja ehkäpä lisäksi mielenvikaisuus.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Olette pöljiä, ei voi muuta sanoa.
Pelko pois, pelko pois Rosmaryyy!
Meidän lapset ja naapureiden kakarat! Näinhän se menee....
Naapurisopu on koetuksella kaikkialla maailmassa. Suomi ei ole mikään poikkeus. Neloselta tuli tänään iltapäivällä aiheeseen liittyvä dokumentti Tanskasta, missä jo iäkkäät ihmiset/naapurit olivat riidoissa, jotka aiheutti raja-aita tai jopa naapurin tontille katselu!
voi jee mitä draamaa? Ketä vittua kiinnostaa? Itse en olisi edes jaksanut vaivautua jauhaa paskaa naapureiden kanssa jostain saatanan pahveista. te naiset olette ihmeellisiä.
Ole hei onnellinen kun vanhempasi puolustivat sinua! Minulla oli sellaiset hirviövanhemmat että vain lisäsivät pökköä pesään ja mieluusti nöyryyttivät minua muiden seurassa, ei puhettakaan, että olisivat tukeneet minua missään tilanteessa. Jäi isukista ja äipästä huonot muistot.
minäkin puolustin vanhempana aikoinaan, mutta psykopaattinen naapuri ei lakannut häiritsemästä, ja maksoin viulut, jota ei oma lapsemme tehnyt, harmittaa vieläkin kun alistuin, vaikka uskoin omaa lastani täysin..
Joka rivarissa ja kerrostalossa tai muu samantapainen asuinyhteisö,niin on varmasti vielä paljon pahempia kyyliä. Ovat itsetuntonsa kohottajia eivätkä harrasta mitään muuta kuin elävät toisten elämää,ELIvastaisen varalle kävelkää poliisn toimistoihin laki tai oikeusaputoimistoihin ja nostakaa kaikki mahdolliset syytteet näitä ainakin sata vuotta riitaa aiheuttaneita ,itsensäylentäjiä toisten elämillä leikkiviä itseään ihmisiksi kutsuvia olentoja vastaan. On pakko saada tuommoinen loppumaan sillä tiedän että ihmiset muuttavat ja muuttavat, mutta sama paska vastassa joka paikassa,kivat uudet ihmiset varottavat heti missä kämpässä heidän kyylät asuu.Tulee ahdistuksia ja muutamat heikkohermoisemmat vetävät ittensä narun jatkoksi,ei se voi olla oikein että ihmistä syytetään ja ei anneta puollustautua. Hankkikaa vaikka porukalla tekijä joka tietää näitten kolhoosi rottien ajanvieteet,ja saa ne vastuuseen vaikkapa muuttamaan itse muualle,sattuisivat saamaan vielä pahemman olion kuin itse kimpuunsa niin se olisi ihanne tilanne.
Asiaa puhut thunderotte, todellakin tarvitaan jokin taho pistämään kuriin nämä. Toisten ihmisten perhe elämää elävät häiriköt, jotka usein sattuvat olemaan lapsettomia vanhoja piikoja.(miehen kipeät naiset).Mikä suomalaisia oikein vaivaa ettei osata enää elää toisten ihmisten kanssa.Yleensäkin ilmiö näyttää koskevan lähes koko pohjoismaita. Mitä meille oikein tapahtuu! Ei työttömyys,toimettomuus,päihteiden käyttö kaikkea selitä.Sanokaa te viisaammat mistä kiikastaa?
Kaikkein paras on vetää suoraan turpaan tuollaista syyttelijä-naapuria enempää kyselelmättä tai neuvottelematta.. Suomessa tämä tulee vielä suhteellisen halvaksi.
asutko Hollolassa ?