haluaisin siis kätilöksi ja olen hakenut tamkiin mutten ole vielä ainakaan päässyt edes pääsykokeisiin liian huonon, mutta ok yo todistuksen takia. asun siis treella. minulla ja miehelläni on pieni vauva ja aiemmin pelotti edes ajatus muutosta muualle koska pitäisi pärjätä niin itsenäisesti ja jos ei pärjäisikään niin mitä tapahtuisi? nyt olen kuitenkin alkanut luottamaan itseeni ja miettimään jyväskylän amk koska sinne on haku syksyisin ja tamkiin keväisin joten voin hakea molempiin vuorotellen ja samlla saada aina sen 5p ensimmäisestä hakutoiveesta.
mietin kuitenkin omaa ja miehenkin sopeutumista, vauva nyt varmaan sopeutuukin vaikka mihin vielä mutta onko kokemusta miten on muuten onnistunut elämä uudessa paikassa? uskon kyllä saavani koulussa uusia, samassa tilanteessa olevia ystäviä mutta pelottaa jotenkin miehenkin takia, jos hän joutuukin töihin karvaisten 50v miesten kanssa niin missä hän tapaa uusia ihmisiä ettei tule hulluksi vaan kotona kun ei oikein mitään harrastakaan eikä olla mitään perhekerho tyyppisiä kumpikaan vaikka perus vauvauinneissa käydäänkin miten miehenne ovat sopeutuneet varsinkin hieman nuoremmat? en halua että mieheni väsyy ja masentuu kun kaverit jäi tai tunne että minä pilasin kaiken.. siitä kärsii sitten lapsikin.
miten olette pariskuntana päässeet tuulettumaan jos sukua ei asu lähellä?? olemme tosi itsenäisesti hoitaneet perheemme jo nytkin että muutaman kerran on vauva ollut hoidossa ja kommunikoimalla saa lapsenhoitovuorot toisilleenkin jaettua ettei tässä nyt mikään ikävä omaa äitiä tulisi kumminkaa vaikka nuoria ollaan, hyvin pärjätään kolmisteen tääläkin niin miksei muuallakin?? mistä saisi halvan hyvän hoitajan vauvalle tyyliin järjestöistä tms kun rahaa tuskin opiskellessa on liikaa?? jos siis esim haluamme joskus synttäreinä vaikka elokuviin illalla, nytkin olemme juhlineet vaan siis tärkeinä päivinä kaksin ettei se menojalka nyt hirveitä vaadi. menee kuitenkin kauan että tutustuu muihin myös vapaa-ajalla niin yhteinen aika on edes jotain muuta kun vaippoja. meillä ei olisi ketään tuttua jyväskylässä ja se pelottaa.
mies on vähän vaan mumissut että no kai sitä voi joskus muuttaa muttei oikein vielä tunnu ajattelevan asiaa vaikka toki asia on vasta hyvin alulla ja hakukin vasta syksyllä ja koulun alkua voi siirtää vuodella. minä en kuitenkaan voi hakea vitsillä jos pääsenkin niin paikka on otettava. tietääkö kukaan voinko hakea samalla kun olen toisessa koulussa kirjoilla tauon ajan? eli jos haen tamkiin maaliskuussa vaikka pääsisin jamkiin nyt tammikuussa mutta pidän välivuoden niin saako hakea samalla? ja siis miten voin puhua miehelleni ilman että ahdistan häntä? kun tampereella on niin vaikea päästä mihinkään niin pakko miettiä muutakin jos haluaa ammatin. siirtokin on erittäin vaikea saada tamkiin myöhemmin joten olisin sielä sen 5v aika varmasti.. haluan kuitenkin ensisijaisesti pitää perheen mutta myös ammatin, ja mielellään 10v sisällä kuitenkin.
mites kaikki käytännön asiat päivähoidot ja asunnot?? mistä kaupunginosista kannattaa miettiä asuntoa jos haluaa jamk läheltä asunnon?? tämä nyt on tällasta pohdintaa mutta hyvä miettiä nyt jos alkaakin ahdistaa tai tulee paljon ongelmia niin en sitten hae nyt ja aikaahan mulla on tiedän, ja tuskin pääsen edes heti kouluun mutta yritetään =P
mietin kuitenkin omaa ja miehenkin sopeutumista, vauva nyt varmaan sopeutuukin vaikka mihin vielä mutta onko kokemusta miten on muuten onnistunut elämä uudessa paikassa? uskon kyllä saavani koulussa uusia, samassa tilanteessa olevia ystäviä mutta pelottaa jotenkin miehenkin takia, jos hän joutuukin töihin karvaisten 50v miesten kanssa niin missä hän tapaa uusia ihmisiä ettei tule hulluksi vaan kotona kun ei oikein mitään harrastakaan eikä olla mitään perhekerho tyyppisiä kumpikaan vaikka perus vauvauinneissa käydäänkin miten miehenne ovat sopeutuneet varsinkin hieman nuoremmat? en halua että mieheni väsyy ja masentuu kun kaverit jäi tai tunne että minä pilasin kaiken.. siitä kärsii sitten lapsikin.
miten olette pariskuntana päässeet tuulettumaan jos sukua ei asu lähellä?? olemme tosi itsenäisesti hoitaneet perheemme jo nytkin että muutaman kerran on vauva ollut hoidossa ja kommunikoimalla saa lapsenhoitovuorot toisilleenkin jaettua ettei tässä nyt mikään ikävä omaa äitiä tulisi kumminkaa vaikka nuoria ollaan, hyvin pärjätään kolmisteen tääläkin niin miksei muuallakin?? mistä saisi halvan hyvän hoitajan vauvalle tyyliin järjestöistä tms kun rahaa tuskin opiskellessa on liikaa?? jos siis esim haluamme joskus synttäreinä vaikka elokuviin illalla, nytkin olemme juhlineet vaan siis tärkeinä päivinä kaksin ettei se menojalka nyt hirveitä vaadi. menee kuitenkin kauan että tutustuu muihin myös vapaa-ajalla niin yhteinen aika on edes jotain muuta kun vaippoja. meillä ei olisi ketään tuttua jyväskylässä ja se pelottaa.
mies on vähän vaan mumissut että no kai sitä voi joskus muuttaa muttei oikein vielä tunnu ajattelevan asiaa vaikka toki asia on vasta hyvin alulla ja hakukin vasta syksyllä ja koulun alkua voi siirtää vuodella. minä en kuitenkaan voi hakea vitsillä jos pääsenkin niin paikka on otettava. tietääkö kukaan voinko hakea samalla kun olen toisessa koulussa kirjoilla tauon ajan? eli jos haen tamkiin maaliskuussa vaikka pääsisin jamkiin nyt tammikuussa mutta pidän välivuoden niin saako hakea samalla? ja siis miten voin puhua miehelleni ilman että ahdistan häntä? kun tampereella on niin vaikea päästä mihinkään niin pakko miettiä muutakin jos haluaa ammatin. siirtokin on erittäin vaikea saada tamkiin myöhemmin joten olisin sielä sen 5v aika varmasti.. haluan kuitenkin ensisijaisesti pitää perheen mutta myös ammatin, ja mielellään 10v sisällä kuitenkin.
mites kaikki käytännön asiat päivähoidot ja asunnot?? mistä kaupunginosista kannattaa miettiä asuntoa jos haluaa jamk läheltä asunnon?? tämä nyt on tällasta pohdintaa mutta hyvä miettiä nyt jos alkaakin ahdistaa tai tulee paljon ongelmia niin en sitten hae nyt ja aikaahan mulla on tiedän, ja tuskin pääsen edes heti kouluun mutta yritetään =P
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muutto opiskelujen ja/tai työn perässä on hyvin yleistä. Tietysti monet muuttavat opintojen perässä, eikä heillä ole puolisoa tai lasta.
Pitää kuitenkin olla valmis muuttamaan, jos haluaa toteuttaa unelmiaan tai toiveitaan. Jos opiskelupaikkaa ei kotipaikkakunnalta aukea, niin sitten on vain muutettava. Tamperehan on Jyväskylään verrattuna opiskelijalle paljon kalliimpi kaupunki asumisen kannalta, ainakin noin keskimäärin.
Työkavereitaan ei voi valita, joten sille ei voi mitään, ketä siellä työskentelee, eikä varsinkaan heidän ulkonäölleen.
Ei Jyväskyläkään ole mikään pikkukaupunki, joten kyllä sieltä palveluita löytyy.
Jos Jyväskylä nyt kelpaa, niin eikös tuota koulutusta tarjota vaikka Turussa tai pääkaupunkiseudulla? Aina voi koittaa päästä sisään.
Nykyään on vain nuo työ- ja opiskelupaikat ns. kortilla, että on pakko olla valmis muuttamaan, jos sellaisen jostain saa.
Kannattaa miettiä asuntoa sieltä, mistä sen saa luonnollisesti halvimmalla, vaikka etäisyydet olisivatkin vähän pidemmät. Opiskelijan rahoilla kun ei liikaa juhlita.
Aina kannattaa hakea kun on mahdollisuus, koska et enää nuorene. Ei kannata hukata mahdollisuuksia. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin on todella vaikea päästä nykyään, joten panosta pääsykokeisiin. Jos kumpaankaan ei millään aukea paikkaa, niin sitten pohdintaan esim. ammattikoulu.
niinkuin sanoin, voin hakea vain yhteen kerralla että saan tuon 5p ensimmäisestä hakutoiveesta ja haluan kuitenkin jatkossa hakea tampereelle jos vaikka pääsisikin kun ei ikinä tiedä pisterajoja etukäteen, kun se ois paras paikka kaikille. ja muihin keväällä ei kannata hakea kun ei saa sitä 5p. hakiessa. syksyllä ei ole muita hakuja kuin jyväskylä kätilö sv niin siksi hakisin syksyllä sinne (tai taitaa olla joku metropolia mutta sinne nyt en ikinä pääse :D)
ja luulin todella että tuo 50v karvainen mies olisi tuonut idean perille lähinnä miesvailtaisesta alasta ja sen stereotypiasta kun töissä voi olla iha eri ikäisiä ja -laisia ihmisiä mutta koulussa on edes ikä haarukka pienempi ja moni muu asia yhistää, kun oli tavallaa vertaus, ei niin kirjaimellisesti tarkoitettu asia .
Suomessa on yhä mies- ja naisvaltaisia aloja, mutta jos ne eivät kiinnosta, niin mitä sitten sellaiseen duuniin hakee?
Työkavereitaan ei voi vaan päättää, eikä niitä sovi arvostella. Kokemus on työpaikalla etu ja myös työpaikalle tärkeä asia. Jos kaikki työntekijät on juuri valmistuneita, niin eihän siitä touhusta tule mitään. Henk.kohtasesti palkkaisin mielummin kokeneen työntekijän kuin nuoren ja kokemattoman, riippuen tietysti vähän alasta.
Ja nuo 5p:t voit unohtaa. Jos et vaan ole tarpeeksi "hyvä" tuolle opintolinjalle, niin vaihda sitten linjaa.
en nyt ihan ymmärrä.. kaikki muutkin hyötyvät siitä 5p niin miksi sitten en minäkin?? todistukseni on kuitenkin ihan ok niin miksi menisin siivoojaksi sen takia.. ja tarkotin vaan edelleenkin tuolla miehen työpaikan jutulla että hän ei välttämättä löydä niin nopeasti kaltaisiaan työelämässä kun taas minä opiskellessa samanhenkisten ja edes hieman samanikäisten kanssa.. mutta harva miehinen ala koostuu vain parikymppisistä miehistä, kyse oli vaan siitä millaista on saada kavereita vieraassa kaupungissa jos työkaveritkin ovat eri planeetalta...
Sulla voi olla omasta mielestäsi hyvä todistus tai sitten se voi olla ihan hyvä todistus, mutta monella muulla on paljon parempi todistus.
Jos et vaan pääse tuolle linjalle, niin älä siihen sitten tuhlaa aikaasi. En kyllä näe mitä järkeä on hakea vain yhteen paikkaaan, kyllä monet hakevat moneen eri paikkaan.
On se nyt hemmetti kun ei aikuinen ihminen ymmärrä. Et voi valita työkavereitasi, oli työpaikka ihan mikä tahansa. On aivan sama onko siellä kaikki 20-vuotiaita vai ei, kun ei heillä välttämättä ole mitään haluja ystävystyä kenenkään kanssa tai viettää vapaa-aikaa kenenkään kanssa.
Huonosti on myös asiat, jos ei pysty uusiin ihmisiin tutustumaan, vaan samojen kaverien pitäisi liikkua mukana tarhasta eläkepäiviin.
Ota hemmetti se opiskelupaikka mitä sulle tarjotaan, ja mihin sulla on realistiset mahdollisuudet. Miehesi hakee sellaiseen työhön mihin sillä on mahdollisuudet, eikä mieti mitään työkavereita. Jos ei kelpaa, niin olkaa sitten pari: kouluttamaton & työtön.
Et sinä ilmeisesti niin hyvä kuitenkaan ole, että voisit pahemmin sanella ehtoja tai sulla olisi liikaa valinnanvaraa opiskelupaikan suhteen. Menet sinne minne pääset, etkä valita.
Ihmeellistä, että aikuinen ihminen esitää, että maailman pitäisi muuttua hänen haluamakseen. Yritä nyt ymmärtää, että ihmisen on elettävä loppuelämänsä tekemiensä valintojen kanssa.
Jos koulussa on luistanut läksyistä, niin saamallaan todistuksella ei voi niin vapaasti valita opiskelupaikkaansa. Jos on mennyt parisuhteeseen, niin puolisokin on ratkaisuissa otettava huomioon. Jos on hankkinut lapsen ennen opiskeluja, niin lapsi jonkin verran rajoittaa elämää ja opiskeluja.
Ne ovat niitä valintoja, joiden kanssa on elettävä. Niiden valintojen jälkeenkin on tehtävä valintoja.
Itse itselleen tulevaisuuden "rakentaa".
todistukseni on hyvä, piste, taso tamkissa on helvetin kova, piste. lopetanko parin pisteen takia hakemisen unelmieni kouluun kahden kerran jälkeen, en. aionko parhaani mukaan korottaa arvosanojani, kyllä. pakotanko mieheni mukaan muualle välittämättä hänen ajatuksistaan, en. pelkäänkö turhaan mieheni syrjäytymisen takia, ehkä, mutta vieraalla paikkakunnalla kaikki on vaikeampaa, miksi tehdä siitä tietoisesti vielä vaikeampaa kun kaikki täälä on tuttua ja helppoa, sielä ei aluksi mikään. pitäisikö minun mennä mihin tahansa kouluun vain koska sinne pääsen ensiyrittämällä, hell no. tiedättekö mistään mitään yhden kirjoituksen perusteella ja ymmärsittekö pointtiani, ette. oletteko muuttaneet parikymppisenä pienen vauvan kanssa puolisoltanne kysymättä 200km päähän ja aloittaneet täysin uuden elämän uusine kouluineen ja työpaikkoineen ja kaikki on mennyt täydellisesti ilman stressiä, VITTU VARMASTI joten teillä on varaa katsoa mua alaspäin.
ja kuka on sanonut etten aio hakea myös muualle???
Täällä on yritetty selittää, että omilla elämänvalinnoillasi olet saattanut itsesi tuohon jamaan. Yritä nyt edes tästä lähtien miettiä valintojasi siten, että niiden kanssa on helpompi elää eikä tarvitse jatkuvasti stressata.
Jos tarvitset haluamaasi paikkaan opiskelemaan päästäksesi korkeampia arvosanoja, niin korota arvosanojasi, kun se kerran on nykyjään myös mahdollista. Yksi vuosi sinne tai tänne ei ikäiselläsi edessä olevassa 50 vuoden työurassa tunnu missään.
"Täällä on yritetty selittää, että omilla elämänvalinnoillasi olet saattanut itsesi tuohon jamaan".
Tuo osui juuri oikeaan!
Tässä on niitä ketjun aloittajan tekemiä valintoja:
"oletteko muuttaneet parikymppisenä pienen vauvan kanssa puolisoltanne kysymättä 200km päähän ja aloittaneet täysin uuden elämän uusine kouluineen ja työpaikkoineen"
Kuinka moni kunnianhimoinen nuori opiskelija edes miettii lapsia ja perhettä parikymppisenä? Suomalaiset tekevät keskimäärin ensimmäisen lapsensa muistaakseni 25-30-vuotiaina. Tuohon mennessä on jo ehditty yleensä hankkia koulutus ja kenties työpaikkakin.
Kuinka moni nuori on valmis muuttamaan opiskelun perässä? Hyvin moni, koska suurin osa tiedostaa, että mahdollisuuksia on vain rajallisesti.
Jos kerran taso TAMK:ssa on liian kova sulle, niin sitten sun pitää unohtaa se. Eikä siinä sitten muu auta kuin muuttaa muualle opiskelemaan tai vaihtaa urasuunnitelmia, niin yksinkertaista se on.
Tässä on nyt nuorille varoittava esimerkki siitä, että liian nuorena ei kannata tehdä jotain, mikä voi vaikuttaa kivalta. Jättäkää se perheen perustaminen sinne kolmenkympin tienoille.