Kaduttaa ja hävettää

Jos yhtään lohduttaa, voin kertoa että et ole ainut joka on tuntenut noin.
Ensimmäinen raskaus oli minulle rankka sekä fyysisesti että henkisesti, selkään sattui, päätä särki, oksetti, ahdistuin siitä "oliosta" sisälläni joka vain potki minua ja aiheutti pahaa oloa ja imi minusta kaikki voimat jne jne....
Ja tuntui että olen kyllä tehnyt elämäni pahimman virheen, miten me muka voisimme kasvattaa lasta, ansaitsenko edes lasta kun en osaa iloita potkuista...
Ja samalla hirvee pelko että mitä jos lapsi kuolee kohtuun kun en osaa sitä rakastaa oikein...

Kun lapsi syntyi unohtui kaikki murheet.
Nyt on 1v mennyt, ei se ruusuilla tanssimista ole ollut mutta hyvältä näyttää, ja nyt olisi sitten toinen tulossa...
Toivon että tämä raksaus ei tuntuisi niin rankalta, ja että osaisin suhtautua siihen eri tavalla tällä kertaa.

Tunteiden myllerrys kuuluu suureksi osaksi raskautta!

Kehon hormonitasapaino muuttuu raskausaikana niin paljon, että se ettei kaikki tunteet aina osoittaudu positiivisiksi on täysin normaalia. Minullakin iski epäilyksen tunne tämän raskauden kanssa, että miten pärjätään jne (meillä on miehen kanssa vähän hankala tilanne tällä hetkellä, hän ei asu kotona). Pian taloudessa on kaksi pientä lasta minä, suurimmalti osin YKSIN näin alkuun. Usko tai älä, kyllä se herätti yhdessä vaiheessa epäilyksiä jne. Mutta kyllä ne epäilykset sitten unohtuu kun vauva putkahtaa maailmaan, se arki rupeaa kyllä sujumaan pikkuhiljaa!

Tsemppiä, totutteleminen uuteen elämään vie toki pienen aikansa alkuun vauvan synnyttyä, muttei se mikään mahdottomuus ole.

hienoja vastauksia, en muuta voi sanoa.

Hormoonit saa aikaan kaikenlaisia tuntemuksia ja ahdistustakin. Jos sinua kovin masentaa voisit ehkä puhua tunteistasi neuvolassakin. He ovat tottuneet kohtaamaan äitejä hoormonien ja epävarmuuden vallassa.

Toivotan sinulle voimia ja älä syyllistä liikaa itseäsi. Uskon että vielä kaikki lopulta iloksi muuttuu.

Yhtä asiaa ihmettelen..Jos et ole varma kuinka te pärjäätte niin miksi menitte tekemään vielä toisen?? Olisitte edes odottaneet vähän aikaa jos tilanne muuttuisi paremmaksi. Turhaa ressiä ei kannata tieten tahtoen hakea.

Meillä on tosi tiukka rahatilanne tällä hetkellä, joka tosin on paranemaan päin..
Olen vasta puolessavälissä joten on rutkasti aikaa vielä hoitaa asiat parempaan.
Tiesimme, että näin käy ja olimme valmiit. Kun varauduimme tähän, on ollut paljon helpompi kestää kaikki ne negatiivisetkin asiat.

Itsellä oma ulkonäkö on tällähetkellä sivuseikka. Tulevat raskauskilot kyllä pelottaa ja kuka niitä nyt mielellään haluaisi, mutta eihän sille mitään voi.
Kun on tällä tielle lähdetty, pitää ottaa kaikki vastaan.
Olen kokenut keskenmenonkin , joten se varmaan vaikuttaa eniten siihen ettei muut asiat (ulkonäkö, kilot ym) paina niin paljon.
Pääasia että lapsi voi hyvin ja on TERVE.

Toiv. sinäkin tosiaan jossain vaiheessa rupeat nauttimaan lapsestasi.
Miksi ajattelet että olen turvonnut NORSU?? Sinä olet RASKAANA ja kaikki naiset ovat KAUNIITA raskaana. Ole ylpeä siitä! :) Masu pystyyn, sekä turvonneet kädet/jalat, mitkä lie :) Ei mikään lapsi/raskaus sinun ulkonäköä pilaa..Sinusta tulee ÄITI. Se jos jokin sinua kaunistaa :)

Tulevamamma77, jos kirjoituksesi oli osoitettu minulle joka puhui siitä, että miten pärjätään jne, tiedän että kyllä me pärjätään :) Isä on lasten arjessa mukana mahdollisimman paljon. Toki joitakin epäilyksiä on, joka kuuluu monien lapsiperheiden arkeen. En usko että kenelläkään se perhe-elämä on aina "ruusuilla tanssimista" vaikka tilanne olisikin kuinka ideaali tahansa.

Onneksi ihminen on melko sopeutuvainen olento.

Tuollaiset tunteet ovat normaaleja raskauden aikana. Kannattaa kuotenkin kertoa niistä neuvolassa, vaikka varmasti se vaikealta tuntuukin. Osaavat sitten neuvolassa seurata ja kysellä asiaa, jos muuttuu synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi.

Tuohon kroppaan liittyen... itseänikin ahdisti hirveästi kropan muutokset ja koska haluan kaksi lasta, niin tulin siihen tulokseen että lapset saavat tulla peräjälkeen.. samoilla läskeillä siis :D Nyt ikäeroksi on tulossa 1 v 9 kk. Kunhan tämä toinen syntyy niin aloitan kuntoprojektin ja tavoitteena on päästä taas siihen mistä lähdettiin tai ainakin niille paikkeille. Raskaus aika on kuitenkin sen verran lyhyt ajatellen nyt jälkikäteen ekaa odotusta, että turhaan murehtia painosta.. sitä tulee jos on tullakseen. Sen kaiken kyllä saa pois, jos vaan oikeasti haluaa. Eikä se vaadi edes ihmeitä.. Toki raskauden jälkeen kroppaan jää muistoja raskausajasta ja imetyksestä, mutta ne ovat yleensä siedettäviä pieniä juttuja. No joo, itsellä rinnat ovat kuin majavanhännät, mutta so what. Ne kertovat eletystä elämästä.. :)

Juu ja sekin on niin yksilöllistä että paljonko sitä painoa tulee. Siihen voi vaikuttaa monet tekijät.

Itse kärsin esikoisen kanssa vaikeasta raskausajan diabeteksesta, lopulta minulla otettiin insuliinit käyttöön kun ei mikään muu enää auttanut. Sain lisäkiloja suunnilleen 27 kg. Sain melkein kaiken pudotettua ennen toista raskauttani, lapsien ikäeroksi tulee 2,7 v (LA 10 päivän päästä tässä raskaudessa), painoa on tullut n. 12 kg.

Kroppa-asiassa voisin lohduttaa minäkin, joka kamppailin norsu-tuntemusten kanssa.

Itsellä ainakin suurin osa kertyneistä raskauskiloista osoittautui vaan turvotukseksi, elimistöön kerääntyneeksi nesteeksi. Tekemättä yhtään mitään, päinvastoin herkuttelemalla, oli parin kolmen vkon kuluttua synnytyksestä kaikki n. 14 kg kadonneet. Ainoa ulkoinen merkki, josta raskauden näin jälkikäteen huomaa on linea negra, joka ei ole vielä kadonnut...muuten vartalo on entisensä, mitä nyt isommat rinnat ja ikääkin jo yli 30 vee.

Tsemppiä!