on mies, josta näkee ettei hän ole kokenut oikeaa huumaavaa rakkautta elämässään. Rakkaus on aina valtaa, voimaa ja huumetta, jonka edessä ihminen on voimaton ja valmis aina alistumaan.
"En voi elää ilman sinua"....tätä Burney pitää myrkyllisenä riippuvaisena pelkkänä addiktio rakkautena. Koko hänen ajatuksensa rakkaudesta on myrkyllinen aivan kuin hän ei ymmärtäisi rakkaudesta mitään.
Miten tämä mies voi ollakin niin sokea, että sekoittaa rakkauden, suhteen, sekä addiktiot ja narsistisuuden kaikki yhdeksi vyyhdeksi ja sitten rupeaa analysoimaan sitä sekasotkua tietämättä, että rakkauteen kuuluu kaikki ja paljon enemmänkin..
Rakkaus:
"oma kasvu ja oman itsensä kehittäminen ensimmäisellä sijalla" ????
Tässä nähdään miten kaukana tämän kirjan tekijä on todellisen rakkauden tietämisestä. Tuohan on täysin narsistinen lähtökohta, jossa rakkaus nähdään hyötymisenä ei kahden ihmisen rakkaustarinana, jossa eletään suurien tunteiden vallassa pakkomielteisesti kuin hullut...
"En voi elää ilman sinua"....tätä Burney pitää myrkyllisenä riippuvaisena pelkkänä addiktio rakkautena. Koko hänen ajatuksensa rakkaudesta on myrkyllinen aivan kuin hän ei ymmärtäisi rakkaudesta mitään.
Miten tämä mies voi ollakin niin sokea, että sekoittaa rakkauden, suhteen, sekä addiktiot ja narsistisuuden kaikki yhdeksi vyyhdeksi ja sitten rupeaa analysoimaan sitä sekasotkua tietämättä, että rakkauteen kuuluu kaikki ja paljon enemmänkin..
Rakkaus:
"oma kasvu ja oman itsensä kehittäminen ensimmäisellä sijalla" ????
Tässä nähdään miten kaukana tämän kirjan tekijä on todellisen rakkauden tietämisestä. Tuohan on täysin narsistinen lähtökohta, jossa rakkaus nähdään hyötymisenä ei kahden ihmisen rakkaustarinana, jossa eletään suurien tunteiden vallassa pakkomielteisesti kuin hullut...
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Niin kauan kuin kuvittelemme, että meillä on oltava toinen ihminen elämässämme ollaksemme onnellisia, me olemme vain addikteja, jotka yrittävät suojella ainevarastoaan - käyttäen toista ihmistä huumeenamme. Se ei ole oikeaa rakkautta - eikä rakastamista."
Kyllä roopertti on ihan oikeassa.
Siis,... addiktioita ovat aina kaikki missä KUVITELLAAN jonkun saavuttamattoman asian tuovan onnen silloin kun siitä tulee pakkomielteinen tavoittelu. Onnea voidaan tavoitella vääristyneen ajatusmaailman kautta kuten; "sitten kun olen saanut miehen, menemme naimisiin, hankimme lapsen, rakennamme omakotitalon ja ostamme perheauton, sitten olen onnellinen....niin, tuo on kuvitelma ONNESTA, jota tavoitellaan, koska niin monet oikeasti rakastuneet tekevät noin ja ovat OIKEASTI onnellisia. Mutta tuo kaikki pitääkin perustua oikeisiin arvoihin ja oikeaan arvojärjestykseen. Rakkauden pitää olla se motivaattori, ei kaikki se tykötarve, jonka kuvitellaan korvaavan ja kompensoivan sen puuttuvan rakkauden. Rakkaudelle etsitään onnellisuus korvikkeita mm. lapsen saannin kautta, talonrakennusprojektin kautta tai ostamalla sitä sun tätä, että päästäisiin siihen tavoiteltuun onneen kiinni...se onkin itsepetosta, josta herätessä voi entistäkin huonovointisemmin...
Oikea rakkaus on aina addiktiivinen ja pakkomielteinen kokemus. Se on ponnahduslauta, jossa toisen kautta koettu onni koetaan addiktiona ja riippuvuutena toiseen. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisesta tulee rakastuneelle pakkomielle tai addiktio silloin kun tunteet ottavat vallan. Toinen ihminen on rakastuneelle huume, hän on se aine, jolla oma varasto täytetään ja josta ammenetaan voimaa ja virtaa....
On perin kummallista tuon roopertin käsitys rakkaudesta, jota minä en ainakaan allekirjoita..jokainen kokekoon itse mitä on täysikahjo rakastuminen, siitä tuleva pakkomielle ja addiktio; "en voisi kuvitella elämää ilman häntä, hän on kaikkeni, koko elämäni ja elämäni olisi tyhjää ja merkityksetöntä ilman häntä"
Kautta aikojen on runoilijat ja kirjailijat kertoilleet siitä ihanasta kaikkivoipaisesta rakkaudesta, siitä sadun prissistä ja prinsessasta, jotka vaikeuksien jälkeen saavat toisensa ja elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka...se ei ole vain tarua ja tarinaa vaan se voi olla tottakin, mutta me ihmiset olemme muuttuneet, kyynistyneet ja halunneet tämän rakkauden tilalle tuoda himon, seksin ja pikasuhteet,...kaikki pitää saada kokea nyt, heti ja nopeasti,..nopea tie onneen ja heti seuraavaksi kokemaan jotain uutta taas....elämme kulutuselämää, jossa rakkauden onnen arvo on muutettu koskemaan vain pelkkää seksuaalista nautintoa ilman todellista rakastumista toisen ihmisen persoonaan ja hänen koko olemukseensa....
Roopertti syököön myrkyllisen kirjansa ja oppinsa, kenenkään ei pitäisi lukea moista potaskaa...
Puhut täyttä skeidaa mutta varmastikin omasta näkökulmastasi ellet ole päättänyt syystä tai toisesta provoilla.Yleisesti hyväksyttyjen faktojen kanssa tuolla vuodatuksellasi ei ole mitään tekemistä, tai on sentään sen verran että tuollaisella käsitetään juurikin se aidon rakkauden vastakohta.
No, kerro sinä minulle sitten millaista se AITO rakkaus sinun mielestäsi on, jos tuo minun on täyttä skeidaa?
"Oma kasvu ja itsensä kehittäminen ensimmäisellä sijalla"
niin, kerro miten tuo liittyy rakkauteen?
"molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista"
niin, jos molemmat itsekkäästi vain pitävät huolta omista tarpeistaan ja toisen tunnetiloille vain kohautetaan olkapäitä, niin eikö tuo ole juuri sitä aggressiivisuuden keräämistä, kun ei saa näyttää tunteitaan ja toinen ei niitä ota vastaan.
Kyllä minusta ainakin tuntuu pahalta, jos toinen kärsii,..kyllä minäkin siinä sivussa kärsin..
"seksi on ystävyydestä lähtevä vapaa valinta"
no, mitä se rakkaudessa sitten rakastavilla on..toki seksi pitää aina olla vapaaehtoista, oli sitten vapaa sinkku tai parisuhteessa.
"suhteen ajatteleminen ikuisesti kestäväksi on vahingollista"
no, naimisiin ei kenekään kannattaisi tai edes yhteen muuttoa harkita, jos jalka pitää oven raossa olla kaiken aikaa.
Minusta, kuten aikaisemmin jo totesin rakkauteen kuuluu niin "myrkylliset" tuntemukset,- kuten omistushaluisuus, mustasukkaisuus, pakkomielteinen riippuvuus- toisesta sillä tapaa, että tarvitsee toista, eikä enää häntä ilman voisi tai haluaisi elää, samoin kuin kaikki tuo muukin rakkaudessa kasvaminen.
Rakkaus saattaa satuttaa, se tuottaa välillä tuskaa, välillä yksinäisyys on raastavaa, kun rakas ei ole paikalla,
seksiin liittyy välillä kaikenlaisia paineita se on luonnollista,
huolehtumista siitä, että toinen muuttuu tai itse ei enää kelpaa..se on täysin luonnollista ihmisen ajatella,
mustasukkaisuutta ja pelkoa, sitä ei voi kukaan kiistää etteikö tuntisi, jos oikein on rakastunut,
entä sitten ne harrasteet,...kun rakastuu ja aloittaa suhteen, niin väkisinkin sitä ollaan liimaannutaan kiinni toiseen, toisesta tulee se ykkösharrastus, jonka kanssa haluaa tehdä kaikkea, mutta se ei silti tarkoita, että elämä jatkuu entisellään ja eletään kuin sinkut konsanaan, mennään omia menoja ja harrastetaan "kaverien" kanssa kuten ennenkin, sellainen suhde ei tule kestämään, jossa halutaan säilyttää oma sinkkuvapaus...jos ymmärrät mitä tarkoitan...
Minusta tuo kirja haisee niin rahalle ja teennäisesti tehdylle, että ihmettelen jos tuosta joku jotain inspiraatiota löytää...toki en ole sitä lukenut muuta kuin tuon esikatselun, mutta hölynpölyltä tuo vaikuttaa..
"niin, jos molemmat itsekkäästi vain pitävät huolta omista tarpeistaan ja toisen tunnetiloille vain kohautetaan olkapäitä, niin eikö tuo ole juuri sitä aggressiivisuuden keräämistä, kun ei saa näyttää tunteitaan ja toinen ei niitä ota vastaan.
no, naimisiin ei kenekään kannattaisi tai edes yhteen muuttoa harkita, jos jalka pitää oven raossa olla kaiken aikaa.
huolehtumista siitä, että toinen muuttuu tai itse ei enää kelpaa..se on täysin luonnollista ihmisen ajatella,
toisesta tulee se ykkösharrastus, jonka kanssa haluaa tehdä kaikkea, mutta se ei silti tarkoita, että elämä jatkuu entisellään ja eletään kuin sinkut konsanaan, mennään omia menoja ja harrastetaan "kaverien" kanssa kuten ennenkin"
TOTTA. Ei muuta :)
Pitänee silti vilkasta kirjaa jossain sopivassa mielentilassa, jos vaikka tajuaisi, että mitä sillä on mahdollisesti haettu.
Itse uskon, että hyvä parisuhde muodostuu vapaaehtoisen kumppanuuden varaan niin, että molemmilla on luottamus siihen, että toinen haluaa olla siinä suhteessa. Ja molemmat voivat vaikuttaa sen luottamuksen ylläpitoon toimillaan, sanoillaan, elkeillään, asenteillaan ja kaikella muulla vastaavalla.
Totta!
Tässä myrkyllinen rakkausbiisi :)
http://www.youtube.com/watch?v=5yOnLzB17nE&feature=related
Mistä muuten johtuu, ettei ns. alfanaaraat viihdy näillä palstoilla. Grilliköksäpsykologin logiikalla vois ounastella, että heillä on elämä.
Mutta sen puutteessa voi omaksi terapiakseen kirjoitella haikeita juttuja elämästä, joka jostain syystä vaan lymyilee jossain.
Ja se oikea elämä on facebookissa.
?????????????
Robert Burney on ENEMMÄN kuin oikeassa! Todellinen rakkaus on aina VAPAA, eikä riippuvainen mistään! Jos menet sekaisin "rakkaudesta" mieheen (tai naiseen), niin silloin on kyse huumeesta, ei mistään muusta. Jos et ole oppinut rakastamaan itseäsi todella (kaikkia osia itsessäsi; kehoasi, mieltäsi, egoasi ja ennen kaikkea sisäistä lastasi), et voi mitenkään rakastaa aidosti jotain toista. Toisesta ihmisestä tulee helposti subtituutti, jolla yritetään täyttää omat tarpeet ja oma sisäinen tyhjyys. Roberst Burney on niin oikeassa kuin vaan voi olla, mutta hänen viestinsä voi olla monille pelottava, koska... silloinhan joudut tekemään töitä itsesi kanssa! Apua! Miten rasittavaa! Huomattavasti helpompaa on kuvittella olevansa rakastunut, lennellä pilvissä, käyttää toista ihmistä huumeena, kuin ottaa vastuu itsestään ja oppia rakastamaan itseään!
Kuule siinä tarvitaan vähän kyytipoikaa kun aletaan lapsia pykkäämään ja pystyttämään yhteistä tupaa ja kamaria... Sen verran rankka projekti, että se saadaan vietyä loppuun asti kunnialla.
Nää tietyt ämmät on vaan seksin tarpeessa ja turhautuminen ohjaa frustrauttiseen paatokseen. Kunnon pano pelastaisi ne mutta kun he eivät sitäkään tajua.
Mä haluan ainakin kunnon uhrin mieheltä rakkauden merkiksi. Esim lapset entisestä "liitosta" saattaisi jo olla merkki todellisesta omistautumisesta. Olen kuullut että lasten uhraamaan rakkauden alttarille olisi jopa yleistä. Vielä ei ole tärpännyt meikämuijan kohdalla se oikea.
Enkä ihmettele
Mitä kitiset? Taitaa olla silakkaloota haarojesi välissä, hä? Kosmetologilla ja kampaajalla käyty viimeksi? Etkö sä tiedä että miehet on visuaalisia elukoita?!!!! Parastaennen päivämäärä ohitettu...? Luuuuseri. Meikäläisen lapspuoli kuoli vimme vuonna yliannostukseen. Mieheni mielestä hällä olikin huonommat geenit kuin meidän yhteisellä Eufratiaanalla. Lähti kotoonsa jo 14-vuotiaana, kun oli niin impulsiivinen ja mahdoton. Onneksi loppui meidän perheen kärsimys.
surullinen postaus
Väärä tunne.
Onko näin yksinkertaisesti määriteltävissä "oikea rakkaus" ?
Tuntuisi ainakin minusta vähän nuivalta elää rakkautta oikeaoppisesti niin tai näin.
Lisään tähän vielä, että vielä kamalampaa olisi, jos joku terapeutti vahtisi rakkauttani, että meneekö se oikeaoppisesti. Siinä ei olisi minulla enää mistään rakkauden tunteesta tietoakaan, eikä muutenkaan enää mitään hohtoakaan ainakaan siinä tunteessa sitten, kun joku ulkopuolinen nuiva täti sitä siinä analysoisi.
Ei minunkaan mielestäni Robert Burney ole kokenut sitä eufoorista tunnetta, kun haluaa antaa rakkaalleen kaikkensa. Jopa niin, että ei itselleen halua tasavertaisesti samaa! Se riittää, kun toinen katsoo silmiin ja sanoo "minä rakastan sinua" -ja myös tarkoittaa sitä!
Kun kahden rakastuneen ihmisen tunteet kohtaa, on se pelkkää pyyteetöntä antamista. "tuhlata rakkautta toiseen" tai "tehdä mitä vaan rakkaansa puolesta" ovat onneksi ihan tosielämän asioita.
Alkuhuuma tosin väistämättä haihtuu mutta se ei jätä tyhjiötä, jos rakkaus muuttuu kiintymykseksi.
Minulla on elävä esimerkki omista vanhemmistani. Äitini vammautui pyörätuoliin keski-ikäisenä. Hän sanoi isälleni, että hän menee laitoshoitoon, jos hänen hoitamisensa käy liian työlääksi. Isäni vastaus oli, että ennemmin hän leikkaa kätensä vesurilla poikki, kuin laittaa rakastaan laitokseen.
Muutama vuosi ennen äitini kuolemaa, he eräissä kesähäissä katosivat juhlapaikalta. Istuivat rannassa ihailemassa auringonlaskua. Isä pyörätuolissa ja äiti hänen sylissään.
Äitini kuoli vaivoihinsa ennenaikaisesti. Isä kuoli vajaa vuosi sen jälkeen sydänkohtaukseen.
Uskon, että jos äiti vielä eläisi, isäkin olisi hengissä.
Sitä on tosirakkaus, josta mr. Burneylla ei ole aavistustakaan.
Vai että kätensä vesurilla poikki...? Munpa mies uhrasi tyttärensä. Revi siitttä!
Surullista.