Jostain syystä minulla on likimain koko aikuisikäni ollut kyky nähdä jossain määrin tulevaa. Välillä unohdan koko jutun. Ajokortin saatuani minulla oli tapana hurjastella pikkuteillä ja jotenkin vaan vaistosin jos oli auto tulossa vastaan. Tuollaista tapahtuu minulle nykyisinkin kun suunnittelen ohitusta, aavistan onko autoa tulossa. Silti kyllä odotan myös kohtuullista näkyvyyttä.
Tämän kesän sään (Satakunta) kirjoitin nettiin kohtuuhyvin. Talven arvelin siinä tulevaksi varhain, lokakuun lopulla tai viimeistään marraskuun alussa. Kun minulta hiljan kysyttiin ensi vuoden säästä niin minusta tuntui, että se on tämän vuoden kaltainen, ja niin vastasin.
Uskon sielunvaellukseen, ja niin monta kertaa sielu palaa kuin se on oppinnut kaiken mikä maa-planeetalla on opittavissa. Sitten uudet haasteet muualla.
Välillä voi tuntua siltä, että on oppinut tällä kertaa tarpeeksi ja on valmis siirtymään eteenpäin, siis kuolemaan. Minullekin on käynyt niin mutta olen vaan elänyt ja tullut tilanteeseen jossa en enää olekaan ollut valmis kuolemaan.
Olen elämässäni monta kertaa meinannut kuolle, onnettomuuksissa ja muutenkin, onpa kaksi kertaa minut uhattu ampuakin asetta ohimolla pitäen.
Pääosassa kuolemantilaisuuksista olen ollut tyyni ja rauhallinen. Olen ollut eteenpäinsiirtymispisteessä. Joinain kertoina olen ollut kauhuissani: ei ole minun hetkeni kuolla.
Kertomani osoittaa sen, että vaikka tulevaisuutta voikin ennustaa niin tulevaisuus myös muuttuu meidän omien tekojemme seurauksena. Ja kyllä se loppuviimeksi on niin, että paha saa palkkansa, olipa paha sitten puhetta tai tekoja, tai molempia.
Tämän kesän sään (Satakunta) kirjoitin nettiin kohtuuhyvin. Talven arvelin siinä tulevaksi varhain, lokakuun lopulla tai viimeistään marraskuun alussa. Kun minulta hiljan kysyttiin ensi vuoden säästä niin minusta tuntui, että se on tämän vuoden kaltainen, ja niin vastasin.
Uskon sielunvaellukseen, ja niin monta kertaa sielu palaa kuin se on oppinnut kaiken mikä maa-planeetalla on opittavissa. Sitten uudet haasteet muualla.
Välillä voi tuntua siltä, että on oppinut tällä kertaa tarpeeksi ja on valmis siirtymään eteenpäin, siis kuolemaan. Minullekin on käynyt niin mutta olen vaan elänyt ja tullut tilanteeseen jossa en enää olekaan ollut valmis kuolemaan.
Olen elämässäni monta kertaa meinannut kuolle, onnettomuuksissa ja muutenkin, onpa kaksi kertaa minut uhattu ampuakin asetta ohimolla pitäen.
Pääosassa kuolemantilaisuuksista olen ollut tyyni ja rauhallinen. Olen ollut eteenpäinsiirtymispisteessä. Joinain kertoina olen ollut kauhuissani: ei ole minun hetkeni kuolla.
Kertomani osoittaa sen, että vaikka tulevaisuutta voikin ennustaa niin tulevaisuus myös muuttuu meidän omien tekojemme seurauksena. Ja kyllä se loppuviimeksi on niin, että paha saa palkkansa, olipa paha sitten puhetta tai tekoja, tai molempia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertomasi ei osoita mitään vaan on vain jonnin joutavaa höpinää. Kerropa minulle tulevaisuudestani ? Jos kerran sen osaat tehdä. Katsotaan meneekö oikeaan. Voisit myös kertoa minusta muutenkin ihan nykyhetkestä nyt jotakin.
nukuin niin näin joskus mitä koulussa seuraavana päivänä tapahtu ja niin tapahtui oikeasti