Kävin tällä viikolla taas lekurilla (yleislääkäri), koska vuoden välein tarvitsen b-lausunnon Kelalle kuntoutustuesta. Ja kappas, lekuri kysyi kysymyksen, jota vihaan yli kaiken. Kuinka saat aikasi kulumaan? Itse luen tuon kysymyksen rivien välistä mikset mene töihin laiskimus.
Itselläni vaikea ahdistuneisuus ja masennus, joiden "vanki" olen vuodesta toiseen, ja voin erittäin huonosti 24 h vuorokaudessa.
Vaikeuttavat toimintakykyä ja keskittymiskykyä. Lamaannuttavat. Väsyttävät.
Tuollainen kysymys tuntuu pelkältä syyllistämiseltä ja v-ttuilulta. Ihan vaan laiskuuttani makaan kotona vuodesta toiseen jo nuorena...
Itselläni vaikea ahdistuneisuus ja masennus, joiden "vanki" olen vuodesta toiseen, ja voin erittäin huonosti 24 h vuorokaudessa.
Vaikeuttavat toimintakykyä ja keskittymiskykyä. Lamaannuttavat. Väsyttävät.
Tuollainen kysymys tuntuu pelkältä syyllistämiseltä ja v-ttuilulta. Ihan vaan laiskuuttani makaan kotona vuodesta toiseen jo nuorena...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Masennus on vaikeaa. Toivottavasti et itse tunne syyllisyyttä omasta sairaudestasi, tämä voisi tapahtua kenelle vain, nuorellekin. Itse koitan paraikaa hoitaa itseäni kuntoon, kuten jo vuodesta toiseen on tullut yritettyä.
Tuntuu syyllistämiseltä ja v-ttuilulta? Jokainen tietenkin tulkitsee muita ihan omista lähtökohdistaan, ja jos tuo tuntui sinusta syyllistämiseltä, voi vain todeta, että tunnet syyllisyyttä. Se ei ole lääkärin vika. Mistä muut voivat sinun rivien välejäsi tietää. Niitähän lääkärin pitää yrittää selvittää jo diagnoosin takia.
Jos lääkäri kysyy, miten saat aikasi kulumaan, hän ei moiti eikä syyllistä, vaan voi tutkailla vaikkapa toimintakykyäsi ja jopa (karkeasti sanoen) "psykoottisuuden astetta". Suomeksi: oletko täysin uppoutunut itseesi vai kiinnostaako jokin, pystytkö tekemään mitään ja kuinka paljon. Hänen kun todellakin pitää laatia se lausunto eläkelaitokselle.
Hahhaa... masentuneella ei ole vaikeuksia kuluttaa aikaa... yritän vain paeta todellisuutta, ahdistusta uneen. Ainoa keino unohtaa ahdistavat ajatukset ja tunteet. Uni on pelastus.
Tuollaisten lääkäreiden takia tekisi mieli tappaa itsensä, että pääsisi syyyllisyydestä ja häpeästä. "Haluaisin kuolla häpeästä..." Kuulostaako tutulta.
Toisaalta yhteiskunta haluaisi useamman masentuneen tekevän itsemurhan, että pääsisi mokomista resurssisyöpöistä.
Tämän takia sinä olet sairas ja terveiden pitää sinuakin yrittää hoitaa. Miksi muuten ruikuttaisit täällä? Huviksesi? Ei oo muutakaan tekemist? Ruikutan muka niinku apuu?
Millä tavalla muuten itse huomioit muut ihmiset, saati että edistäisit heidän terveyttään?
Et yhtään millään. Mitään humaania asennetta sinussa tai masennuspotilaissa ei ole.
Älyssä ei pitäisi masentuneella kuitenkaan (suurempaa) vikaa oleman, joten ehkä ymmärrätte sanotun, vaikka maailma onkin (teille) niin v-tun epätäydellinen!
Tämän vastauksen kirjoittajalla ei selkeästi ole kokemusta kirjoittaa tälle palstalle. No elämä opettaa :)
Pyydän anteeksi, jos kirjoituksesta tuli loukkaavan sävyinen. Alkoholilla oli osuutensa asiaan.
Joskus vain peilaan omia kokemuksiani ja tunteitani täällä ja "herkistyneessä mielentilassa" ne nousevat pintaan.
Mutta itse asiaan. Minulla on kokemusta ainoastaan pikkuveljestäni ja hänen (sanottakoon vaikka) masennuksestaan. Sitä hän "potee" vaikka todellinen vika on varmasti persoonallisyyshäiriössä ja sen aiheuttamassa jatkuvassa sopeutumattomuudessa, mistä seuraa masennus. Hän on sairauksineen todella ärsyttävä! Imee voimat kaikista kuin vampyyri. Hän on tavaton ruikuttaja, moittija ja löytää aina vikoja ympäriltään, yhteiskunnasta, muista ihmisistä. Itsestään hän ei löydä vikoja. Maailman pitäisi olla jokin hänen tarpeisiinsa soveltuva pumpulihöttö. Yhteiskunta on siis niin paska - sen tarjoama ilmainen raha tosin hänelle kelpaa. Kai sekin pitäisi ojentaa silkkihansikkain ja kumartaa päälle. Hänen itsetuntonsa kokee jatkuvasti loukkauksia, kaikkia rivien välejä tulkitaan ja ruoditaan pikkutarkasti niin että joskus tekee mieli paiskata ovi perässään kiinni ja antaa hänen majesteettinsa keskustella täydellisen itsensä kanssa. Tästä tietenkin seuraa itsemurhalla uhkailuja ja syytöksiä täydellisestä välinpitämättömyydestä.
Joskus puhutaan siitä, että masennuspotilaat ovat erittäin uhrautuvaisia, kilttejä ja omat tarpeensa tässä elämässä häivyttäviä. Se ei aina pidä paikkansa! Ainakin minun rakas "masentuneeni" on itsekeskeinen, ilkeä, jankuttava, syyllistävä pilkunnussija. Joskus hän ruikuttaa (kuin syyttäen muita!) sitä, kun hänestä ei pidetä, kukaan ei rakasta. En yritä kaunistella totuutta: hänen käytöksessään ja luonteessaan ei todellakaan ole paljon pidettävää. Ellei broidini olisi niin säälittävä hahmo, hän olisi todella vastenmielinen.
Mutta sitä en siedä, kun hän syyttää minua siitä, etten rakasta. Olen hommannut hänet kolme kertaa vatsahuuhteluun "itsareiden" takia hänen soitettuaan, yllätys yllätys, minulle tiedon siitä, että on ottanut yliannoksen lääkkeitä, joten kaikkea hänen paskaansa en niskaani ota. Muistutan myös siitä, mitä HÄN on tehnyt osoittaakseen muita kohtaan huolenpitoa, myötätuntoa tai rakkautta? Milloin sellainen ihme on tapahtunut? Pohtikoon niitä kysymyksiä, vaikka epäilen, osaako hän.
Niinpä kirjoitin tuon ylempänä olevan ikään kuin hänelle, epäsuorasti. Sori. Ei pitäisi kirjoitella nettiin huppelissa.
Luulen että asianomainen lääkäri ei ole niin tavattoman kiinnostunut sinun ajankäytöstäsi, kunhan vain kyselee tavanomaiset kysymyksensä ja hoitaa hommansa. Seuraavaksi tulee uusi asiakas sisään ja sitten kysellään ja selvitellään hetki sen toisen asioita, kunnes työpäivä päättyy.
Maailmassa on paljon pahempiakin ongelmia kuin sairaiden tai masentuneiden ajankäyttö tai "resurssien kulutus".
Nykyään maailmassa tuotetaan ruokaa ja tavaroita varmaankin enemmän kuin koskaan ennen historiassa sekä runsaasti yli tarpeen, ja koneet tekevät valtaosan työstä. Resurssien puute ei siis ole varsinainen ongelma, vaan enemmänkin niiden jakelun tehottomuus sekä vaurauden keskittyminen harvoille.
Maailmassa on monia rikkaita ihmisiä jotka ovat saaneet omaisuutensa tekemättä mitään sen eteen ja jotka keskittyvät vain "nauttimaan elämästä" omaisuutensa turvin.
Kumman kuuluisi tuntea häpeää/syyllisyyttä?
- Rikkaan pilalle hemmotellun nautinnontavoittelijan joka keskittyy vain omaan juhlimiseensa eikä välitä toisista ihmisistä,
- vai sairaan ja masentuneen työttömän joka kovasti haluaisi olla yhteiskunnan tuottava jäsen jos vain suinkin pystyisi.
Niin, miten siis saat aikasi kulumaan? Jos nukut normaalit 8 tunnin yöunet, mitä teet 16 tuntia vuorokaudesta? Miten asia olisi pitänyt kysyä?
Miettien, ehkä ulkoillen..jos on pakko...Nukkuen kun yö meni huonosti..tavaten ystävää/ystäviä ettei ihan kokonaan mökittyisi. Siivoisi, pesisi pyykkiä ja söisi, Jos jaksaa ja maistuu......Istuu koneella....katsoo telkkaa...
Vaikka siten että saatko aikasi kulumaan, keksitkö tekemistä ?
kaveri kysyi eilen, mitä oon tehnyt sen jälkeen, kun viimeeksi nähtiin. en edes tiedä tarkalleen, kuin kauan siitä on, kolme viikkoa varmaan. en oikeen mitään.... ollut poikakaverin luona....... kaverin ilmeestä näkee, ettei se voi tajuta miksen ole töissä tai miten niin en tee mitään. kerännyt marjota yhtenä päivänä, tehnyt käsitöitä, siivonnut pitkästä aikaa, siivoillut poikakaverilla, juonut, syönyt, uskaltanut muutaman kerran ulos, katsonut liikaa telkkaria..... ja jotkut ihmiset jaksaa tehdä samat jutut, vaikka käy töissä. vituttaa kun ei itse uskalla:(
Lääkäri vaan kartoittaa tuolla potilaan tavallista arkielämää, siinä tapauksessa että tietää että potilas viettää paljon aikaa kotona vailla tointa. Miten saat aikasi kulumaan? = Mitä teet päivisin? Ja tosiaan kuten "tutki itseäsi" sanoi, se on tärkeä tieto lääkärille. Masentuneissa on tosiaan täysin toimintakyvyttömiä ja ainakin kaveripiirini perusteella myös hieman yllättävänkin toimintakykyisiä...
Tarkoittaa samaa kuin "mitä harrastat" tai "mistä olet kiinnostunut".
Tai vaikkapa "mitä haluaisit tehdä".
Näin ymmärtäisin asian.
Kun mietin omaa 20-vuotista masennusta, yksi elementti siinä on liiallinen velvollisuuden tuntoisuus ja kyvyttömyys ottaa rennosti.
Niinpä mistään ei voikaan tulla mitään.
Juttelin yhden kokeneen viisaan psykiatrin kanssa, joka sanoi, että Suomessa korostetaan itsekuria aivan liikaa. Niinpä ei ole ihme, että meillä miespuolisilla helposti joko kuuppa tai pumppu pettää.
Vaikka itselläni ei ole kuulemma enää kliinistä depressiota, on tuo kotona oleskelu yllättävän petollista. Kuukaudet kuluu ja ennen niin helpot toimet tuntuvatkin jo ylivoimaisilta.
Kannattaa käydä paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä. Saat helposti uusia tuttavia ja juttuseuraa. Pääsyvaatimuksia ei niihin ole.
Minä olen myös masentunut ja saan aikani kulumaan lukien ja liikkumalla ulkona luonnossa josta nautin valtavasti. Leivon pakkaseen ja olen koneella niinku nytkin. tapaan ystäviäni ja käyn mökillä ja taas ensi viikolla Tallinnaan. En tiedä miten ehtisin jos kävisin työssä!!!
Aika suorastaan juoksee ohitseni. Päivä mennyt ohi, ennen kuin olen kunnolla päässyt edes vauhtiin / tehnyt juuri mitään. Itseltänikin kysyttiin sama kysymys, koska vietän lähes kaiken aikani sisätiloissa. Tietokoneen ja netin, kun omistaa, niin aika lentää. Tai vaihtoehtoisesti katselee muutaman elokuvan.
Ymmärrän ap.luokkaantumisen. Käyn säännöllisesti juttelemassa ja ensimmäisellä käynnillä tämä ihminen(en tiedä onko hän ihan psykiatri vai muu alan ammattilainen) kysyi: eikö sulla käy aika pitkäksi olla vaan kotona?
Olen siis tällä hetkellä työttömänä. Ilmeisesti muiden silmissä vaikutan terveeltä, tai ehkä piristyn jonkin verran muita nähdessäni. Mulla on siis jonkun verran masennusta, panikointia ja jännitystä.
lilac pompom, mun aika menee melko samallalailla. vaikea vastata mitä olen tehny kun osa päivästä menee ja vaan menee. Ja mitä sitä vastaisi jos on koko päivän vaan maannut sängyssä, itkenyt ja koettanut kerätä itseään kasaan että edes söisi sen ekan kerran koko päivälle.
Miten sitä sitten edes osaisi selittää että "eilen haudoin koko päivän itsemurhaa ja tänään olen rauhoittavien avulla saanut itseni ostoskeskukseen. Ja kyllä,minulla edelleen ahdistaa."
Varmaan lääkärille ihan tuohon tyyliin kannattaa vastata kuin mitä noihin sitaatteihin tuossa kirjoititkin, ei niille tarvitse puolustella että kyllähän minä teen kaikenlaista kuten--- (niin kuin kavereille tarvii), vaan voi ihan vaan kertoa totuuden.
Aa, lilac pompom puhuikin just niistä kavereista. Niin, se on kyllä tosiaan oikeasti ikävää sitten jos kaveri ihmettelee että miten saat aikasi kulumaan... Mutta jos kysymys on vaan neutraali mitäs oot tehnyt viime aikoina, niin voi sanoa vaan että enpä mitään erityistä! (normaalitkaan ihmiset eivät monesti tee mitään erityistä :D)
Saan aikani kulumaan työkyvyttömyyseläkkeellä ollessani kroonisesta masennuksestani johtuen yrittämällä auttaa muita kaltaisiani oman jaksamiseni puitteissa. Paljon en pysty tekemään koska olen jatkuvasti väsynyt, hereillä n. 7t/vrk. Yritän kuitenkin tehdä jotain tuona aikana esim. lasten, nuorten, vanhusten hyväksi. Aikani kuluksi olen joskus kirjoitellut myös hesarin mielipidepalstalle.
Voimia kaikille kliinisestä depressiosta eli masennuksesta kärsiville vertaisilleni joita on käytetty hyväksi vuosikausia mm. lääkekokeiluissa ja psykiatriopiskelijoiden koulutuksessa.
Masennukseni, ahdistuneisuuteni ja paniikkihäiriöni paranivat jo 2008 kun lopetin kofeiinin käytön, joten ne eivät enää häiritse elämääni. Aika kuluu mukavasti puuhaillessa kotona ja ulkona, matkustellessa ja neuvoessa kroonisesti sairaita ihmisiä miten parantaa mielenterveysongelmat parissa päivässä.
http://qmies.blogspot.fi/