Minusta näyttää siltä, että Beatles-faneille musiikki on parhaimmillaan silloin kun siinä on yksinkertainen, tarttuva, kaihoisa melodia joka toistuu tarpeeksi monta kertaa.
Tärkeää on myös sanoitukset ja oikea fiilis musassa.
Jokainen oppinut tietää, että musiikki on todellisuudessa paljon laajempi asia. Klassisessa musiikissa on tietysti vaikka kuinka uskomattoman kauniita melodioita ja sävelkulkuja, mutta kysymys on myös harmoniasta, teemoista, niiden kehittämisestä ja näiden kaikkien muodostamasta kokonaisuudesta. On kyse soinnista ja oktaaveista, mitä soittimilla ja äänialoilla kulloinkin tehdään.
Beatles kuulostaa simppeliltä ja alkeelliselta, koska se on sitä. Syvällisyyttäkään siitä ei löydy, vaikka se jota kuta koskettaisi syvältä sisimmästä: Biisit kierrättävät perusmelodioita mollissa ja duurissa, kansanomaisessa iskelmälauluperinteessä. Biisit ovat helppoa kauraa laulettavaksi ja mukaansatempaavaa tai haikeaa / arkitunteellista (siinä koko diversiteetti).
Klassinen musiikki perustuu paljon mahtavammille musiikillisille keinoille, kuten suurelle rakenteelliselle ajattelulle. Tämä ei tietysti poista sitä, että melodinen elämä on aivan omaa luokkaansa. Voi kuinka särkevän viehättäviä melodioita klasariosasto sisältää loputtomiin! Ei koskaan voi tulla hetkeä jolloin klassinen olisi tarjonnut kaiken, sen verran pitkä on sen historia.
Miksi te puolustatte poppia, joka on tehty vain rahan takia? Oletteko jotain rahanpalvojia? Esimerkki: Jos Beatles olisi oikeasti ollut aito ja kova musantekijä, se olisi tehnyt MONIPUOLISIA rakenteita ja kokeillut eri asioita, eikä vain tehnyt lauluja vuodesta toiseen, kunnes paukut loppuivat siinäkin laihassa touhussa.
Näin asia on - kunnes toisin todistetaan.
Tärkeää on myös sanoitukset ja oikea fiilis musassa.
Jokainen oppinut tietää, että musiikki on todellisuudessa paljon laajempi asia. Klassisessa musiikissa on tietysti vaikka kuinka uskomattoman kauniita melodioita ja sävelkulkuja, mutta kysymys on myös harmoniasta, teemoista, niiden kehittämisestä ja näiden kaikkien muodostamasta kokonaisuudesta. On kyse soinnista ja oktaaveista, mitä soittimilla ja äänialoilla kulloinkin tehdään.
Beatles kuulostaa simppeliltä ja alkeelliselta, koska se on sitä. Syvällisyyttäkään siitä ei löydy, vaikka se jota kuta koskettaisi syvältä sisimmästä: Biisit kierrättävät perusmelodioita mollissa ja duurissa, kansanomaisessa iskelmälauluperinteessä. Biisit ovat helppoa kauraa laulettavaksi ja mukaansatempaavaa tai haikeaa / arkitunteellista (siinä koko diversiteetti).
Klassinen musiikki perustuu paljon mahtavammille musiikillisille keinoille, kuten suurelle rakenteelliselle ajattelulle. Tämä ei tietysti poista sitä, että melodinen elämä on aivan omaa luokkaansa. Voi kuinka särkevän viehättäviä melodioita klasariosasto sisältää loputtomiin! Ei koskaan voi tulla hetkeä jolloin klassinen olisi tarjonnut kaiken, sen verran pitkä on sen historia.
Miksi te puolustatte poppia, joka on tehty vain rahan takia? Oletteko jotain rahanpalvojia? Esimerkki: Jos Beatles olisi oikeasti ollut aito ja kova musantekijä, se olisi tehnyt MONIPUOLISIA rakenteita ja kokeillut eri asioita, eikä vain tehnyt lauluja vuodesta toiseen, kunnes paukut loppuivat siinäkin laihassa touhussa.
Näin asia on - kunnes toisin todistetaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten toisin voisi todistaa, siis totuuden vastaisesti?
Asioilla on aina kaksi puolta. Niin on ihmisilläkin, nimittäin etu- ja takapuoli. Oletko jo tänään puupannut?
Kuten yliaktuaari Alanen toteaa tänään HS:n artikkelissa sinfoniaorkesterin muusikon olevan muuta kuin luova, pelkkä orjallinen tahtipuikon seuraja ja nuottien lukija.
Siinä klassisen todellisuus tämän päivän Suomessa.
Sama lehti toteaa olympialaisten olleen entisen popimperiumin kisat: samalla todetaan musiikilla olevan merkitystä jatkossakin vaan mitään uutta ei ollut. Ihan kuin klasari jo vuosisatoja.
Mosse löi luun kurkkuun ja se oli siinä sit.
Beatlesin luovuutta on turha kiistää. He saivat sinfoniaorkankin svengaamaan.
"Beatlesin luovuutta on turha kiistää."
Beatles oli kenties luovempi kuin Cliff Richard, Gerry & The Pacemakers, Hollies, Dave Clark Five, Herman's Hermits, Monkees ja muut artistit, jotka 1960-luvulla kilpailivat Beatlesin kanssa samasta yleisöstä, mutta Beatles ei yltänyt edes lähelle oman vuosikymmenensä luovimman pop- ja rock-musiikin tasoa.
Sinfoniaorkesterit eivät soita Beatles tai mitään poppia.
Sinfoniaorkesteri on svengannut satojen, varmaan tuhansien eri säveltäjien käsissä. Esimerkiksi wieniläisklassismin ajalta on muusikoita, jotka ovat jo vaipuneet unhoon, mutta joiden orkesterille kirjoittama musiikki nimenomaan SVENGAA upeasti : )
Siis juuri tuolla sanallahan voidaan hyvin luonnehtia vaikkapa Beethovenia.
Poppi taas on svengikuollutta jopa rock-bändi-kokoonpanon mittapuulla. Hävettäisi helvetisti olla poppari! : )
"Minusta näyttää siltä, että Beatles-faneille musiikki on parhaimmillaan silloin kun siinä on yksinkertainen, tarttuva, kaihoisa melodia joka toistuu tarpeeksi monta kertaa."
Eli silloin kun Beatles on silkkaa Abbaa. Juuri se puoli kiinnostaa minua Beatlesissä kaikkein vähiten. Onneksi Beatles itsekin kyllästyi oman ilmaisunsa rajoittuneisuuteen ja tuotti Dylanin kaltaisten itseään lahjakkaampien artistien vaikutuksen alaisina muutaman sangen hyvän levyn 1960-luvun puolivälissä. Mutta vain muutaman. Beatles on oikeastaan pettymys, jonka paraskin tuotanto on vain ikään kuin lupaus siitä, mitä Beatles olisi voinut olla. Petetty lupaus.
"Jos Beatles olisi oikeasti ollut aito ja kova musantekijä, se olisi tehnyt MONIPUOLISIA rakenteita ja kokeillut eri asioita, eikä vain tehnyt lauluja vuodesta toiseen, kunnes paukut loppuivat siinäkin laihassa touhussa."
Beatlesin luova vaihe oli lyhyt. Se kesti vain vuodet 1966-1967 - tai 1965-1968, jos halutaan anteliaita olla. Sitten Beatlesin paukut tosiaan loppuivat niin yhtyeenä kuin yksilöinäkin. Yhtye älysi sentään hajota ajoissa. Mutta jäsenten soolotuotanto on yhdistelmä yhä väkinäisempää keskinkertaisuutta ja surkeampia floppeja. Beatles oli tähdenlento. Sen sijaan Miles Davisin tai Frank Zappan kaltaiset oikeasti lahjakkaat musiikintekijät tuottivat kinnostavaa materiaalia kuolemaansa saakka. Pop-musiikissa on tapana palaa loppuun nopeasti, koska sen tekijöillä ja esittäjillä on hyvin rajallinen määrä ideoita, varsinkaan omaperäisiä ideoita. Beatles ei ollut poikkeus tästä nopeasta loppuun palamisen säännöstä.
Frank Zappan lahjakkuus tuotti vain Bobby Brown -hitin. Kaikki muu oli kokeilevaa roskaa, josta löytyi elementtejä niin jazzista kuin psykopatiasta.
Kun kuuuntelee Beatlesin tuotantoa, voi todeta heidän ainutlaatuisen kehityskaarensa.
Se pitää vielä laittaa ajan kontekstiin: mikä oli tyypilllistä tuona aikana.
Lisäksi heidän tuotannnossaan on elementtejä, joita kukaan muu ei toistanut tuolloin (teknisesti on mahdollista ja jopa helppoa kopioida Sgt pepper nykyään - vaan ei olut vuonna 1967).
Tämä kehityskaari pitää suhteuttaa heidän haluunsa palata takaisin juurille myös. Tällaista on havaittavissa nykyäänkin.
ja kuten Lennon totesi: jos Yoko on syyllinen Beatlesin hajoamiseen, hänelle pitää antaa myös kunnia kaikesta siitä musiikista, jota jokainen teki erikseen. Hienoa musiikkia, ei niin käänteentekevää toki. Toisaalta, Beatlelle rima oli äärimmäisen korkealla.
Lauseesi ovat hädin tuskin ymmärrettäviä ja järkeenkäypiä poppikontekstissa, mutta kun suhteutat kaiken kirjoittamasi Brahmsin musiikkiin, huomaat että Beatles on heikko.
Kuin keskitysleiriläinen vääntäisi kättä kehonrakentajan kanssa.
"Kuin keskitysleiriläinen vääntäisi kättä kehonrakentajan kanssa."
Samaa heikkoa vääntöä on sinunkin toivoton taistelusi tällä palstalla. Siirry käsityöpalstalle, siellä ne muutkin pitsinnyplääjät ovat.
Miksi pakoilet tosiasioita NOIN sitkeästi? Ymmärtäisihän sen hetken vastaankamppailun, mutta pitkän opetuksen jälkeen luulisi järjen uppoavan kalloon!!
Enkä malta odottaa, kuinka käännät lauseeni nerokkaasti minua itseni vastaan.... osoittamalla kuinka hyvin se sopii minuun...