Aiheesta ollut paljonkin, mahtuu lisääkin.
Jotenkin tuli mieleen kirjallisuus ja kuinka paljon se vaikuttaa ihmisen ajattelumaailmaan. Jotkut ei lue edes sarjakuvia, jotkut lukee muuta, iso ero. Vähän sama asia, kun joillain satelliittilautaset ja kaapelitelkkarit ja lestaateilla ei edes televisiota.
Itellä oli kai hyvä tsagä, sattui sekopäinen isosisko, joka tunki mulle luettavaa jaluki toki itekkin. Tota, moniko on saanut 8- suotis syntymäpäivälahjakseen Martin Luther Kingin muistelma?
Mä ole avoimessa sodassa sisareni kanssa ollut kymmeniä vuosia, mutta sen ansiosta olen ite alkanut lukemaan. Kotona kun oli perinteiset piplia ja katekismus, lisäksi virsikirja ja Kyösti Kallion muistelmat. Siinä kotikirjasto. Sisko luki paljon ja mä luin kaikki sen kirjat ja lehdet. Tota, Kultasarja-lehti oli perssiistä, samaten Helenakirjat, mutta oli sillä hyviäkin kirjoja, kotimaisia klassikoita jne :D
Itellä omanlaiseni maku lukemisessa. Ja jotenkin huvittava juttu, mun mielpiteisiin on vaikuttanut äärettömästi vanhat lännenlehdet ja tieteiskirjallisuus. Nykyään ei tule luettua kovin paljoa. En oikein tiedä syytä. Kyllä mä kirjoja edelleen ostelen, kirjastohuoneesta loppunut seiniltä hyllytila, kirjoja kasassa lattialla ja järjestys hyllyissä omanlaisensa. Sinällään hyvä järjestys, mutta ehkä vähän liian tieteellisesti tehty, ideana jakaa kirjailijat aakkosjärjestykseen maanosittain ja aihealueittain.
Niin siis, kuka viimeksi imuroinut kirjastonsa kirjat? Mä muistaakseni 16 vuotta sitten kun rakentelin tätä viimeisintä kirjahyllysydeemiä.
Ai niin, oiskohan jollain jotain kaavaa, paljonko ontelolaatta välikaton päälle kestää kerätä kirjoja noin kuutioina, että katto ei sorru?
=DW=
Jotenkin tuli mieleen kirjallisuus ja kuinka paljon se vaikuttaa ihmisen ajattelumaailmaan. Jotkut ei lue edes sarjakuvia, jotkut lukee muuta, iso ero. Vähän sama asia, kun joillain satelliittilautaset ja kaapelitelkkarit ja lestaateilla ei edes televisiota.
Itellä oli kai hyvä tsagä, sattui sekopäinen isosisko, joka tunki mulle luettavaa jaluki toki itekkin. Tota, moniko on saanut 8- suotis syntymäpäivälahjakseen Martin Luther Kingin muistelma?
Mä ole avoimessa sodassa sisareni kanssa ollut kymmeniä vuosia, mutta sen ansiosta olen ite alkanut lukemaan. Kotona kun oli perinteiset piplia ja katekismus, lisäksi virsikirja ja Kyösti Kallion muistelmat. Siinä kotikirjasto. Sisko luki paljon ja mä luin kaikki sen kirjat ja lehdet. Tota, Kultasarja-lehti oli perssiistä, samaten Helenakirjat, mutta oli sillä hyviäkin kirjoja, kotimaisia klassikoita jne :D
Itellä omanlaiseni maku lukemisessa. Ja jotenkin huvittava juttu, mun mielpiteisiin on vaikuttanut äärettömästi vanhat lännenlehdet ja tieteiskirjallisuus. Nykyään ei tule luettua kovin paljoa. En oikein tiedä syytä. Kyllä mä kirjoja edelleen ostelen, kirjastohuoneesta loppunut seiniltä hyllytila, kirjoja kasassa lattialla ja järjestys hyllyissä omanlaisensa. Sinällään hyvä järjestys, mutta ehkä vähän liian tieteellisesti tehty, ideana jakaa kirjailijat aakkosjärjestykseen maanosittain ja aihealueittain.
Niin siis, kuka viimeksi imuroinut kirjastonsa kirjat? Mä muistaakseni 16 vuotta sitten kun rakentelin tätä viimeisintä kirjahyllysydeemiä.
Ai niin, oiskohan jollain jotain kaavaa, paljonko ontelolaatta välikaton päälle kestää kerätä kirjoja noin kuutioina, että katto ei sorru?
=DW=
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsena ja nuorena, nuorena aikuisenakin, tuli luettua tosi paljon. Ison kaupungin kirjastot auttoivat siihen nälkään ja rahat menivätkin silloin levyihin ja soittimiin, ei olisi kirjoihin riittänytkään.
Mutta niin vaan hiipui lukuharrastus. Kaikki rakentaminen ja duuni aiheuttivat sen että ainoa aika lukemiselle oli nukkuun mennessä, ja silloin oli aina niin väsynyt että nukahti jo ekalla sivulla.
Mutta vaikuttanut on lukeminen ajattelumaailmaani ja paljon onkin.
Exäni oli todellinen lukutoukka ja kirjojen kerääjä, ja yksi huone oli täynnä hänen kirjahyllyjään. Nyt on tilaa levyilleni kun vei kirjansa mennessään.
Ja kyllä semmoinen ihminen elinkumppanina on aika pitkästyttävä joka koko ajan lukee. Vaivaton mutta tylsä. Että hyvät ja huonot puolet siinäkin harrastuksessa.
No kyllä varmasti vaikuttaa jos jo kasi vanhana saa moista kirjallisuutta lukeakseen.
Itsellä tuohon aikaan oli ekana Tarzan ja tokana aku ankka josta en ole päässyt vieläkään eroon enkä haluakkaan.
Viimeksi tuli luettua ruotsin pojan millenuim sarja koska oli niin kehuttu teos ja kyllä pidin myös.Samaten tuo Da Vinci koodi.
Olen vähän semmoinen laiskimus,etten itse viitsi kirjoja tutkiskella vaan menen muitten mukana ja luen mitä on kehuttu ja varsinkin ne kiinnostaa mitä on jyrkin sanoin arvosteltu.
Martin Luther Kingistä ei täällä 50-luvulla paljon puhuttu eikä tainnut tehdä kuin saarnakirjoja siihen aikaan jenkiksi jos niitäkään. 8-vuotiaana ei hyllyyn sieltä kirjoja hankittu.
Eikä ole imuroitukaan, ovat hyllyt niin tiiviisti täynnä ettei pölyä juuri joukkoon mahdu. Kaikesta järjestyksentapaisesta olen ajat sitten joutunut luopumaan. Sen takia olen ollut jo jonkin aikaa ostolakossakin, pitäisi ensin ostaa isompi asunto.
Imuroitu kirjahyllyjä? No venttaas, ääääh, varmaan sillon kun viimeks muutettiin 2007, päällisin puolin. Niitä on niin paljon.
Ennen pidin kirjoja ihan pyhinä, mutta nykyään voin kyllä heittää kannet roskiin ja lehdet kierrätykseen, jos kirjalta puuttuu sisällysarvo eli jos huomaan hyllyjä selatessani että siellä jokin roskakirja vie tilaa, niin se menee nykyään armotta poistoon.
Talo ilman kirjoja ei ole koti. Meillä on niitä joka puolella, ihan viihtyisiä "sistuselementtejä" ovat. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee lukutuulelle.
Kiva aihe leijaili silmiini, kun palstan otsikoita tiirailin.
Rakkauteni kirjoihin on suuren suuri, lähes intohimoinen:)
Ei varmaan moni ole 8-vuotiaana saanut samanlaista kirjalahjaa, kuin sinä.
Minä sain yhtä nuorena mummultani Einari Vuorelan Runokirjan. Melkein joka joulu sain mummulta runokirjan.
Mummuni osti tuon Einari Vuorelan kirjan siksi, koska olin "hulluna" yhteen runoon, jota mummuni minulle runoili. Itsekin opin sen ulkoa, kun aina tahdoin, että se minulle lausutaan. Kyseinen runo on: "Kaivotiellä".
Kun pojat olivat pieniä, luin heille paljon kirjoja iltalukemiseksi. Yksi lempikirja oli Joy Adamsonin "Perheeseemme kuuluu leijona". Kirja kertoo Elsa-nimisestä ihastuttavan ihastuttavasta leijonasta.
Itse luen hyvin paljon kirjallisuutta. Hyvin paljon. Oikeastaan hyvin-hyvin paljon, ellei siitäkin vielä enemmän.
Minulla on kummallinen tapa lukea kirjaa. Voisikohan semmosta tapaa kutsua "kerroslukemiseksi" tai "päällekkäin-ajatteluksi" tai jotain sinne päin....
Ekana luen varsinaista kirjaa, siis tekstiä ja sitä, mitä siinä kerrotaan. Mutta-mutta koko ajan, samalla, ajatukset pyörii itse kirjan kirjoittajassa.
Oli asia mikä tahansa, niin saman asian voi kirjoittaa monen monituisella tavalla. Joskus kirjan lukemiseni häiriintyy, koska alan fundeeraamaan, että Miksihän toi kirjailija sanoi tuon asian noin. Tai sitten saatan suorastaan haltioitua johonkin lauseeseen, joka on kirjoitettu NIIIIIN älyttömän hienosti, että yks-kaks meikäläinen Rakastuu kirjailijaan:) Jep, rakastuu kirjailijaan.
Rakastumisen seurauksena olen pakotettu etsimään hänen muita kirjojaan ja etsiskellä niistä helmi-lauseita, tokaisuja tai sen semmosia.
Kirja, jota parasta-aikaa luen, niin siinä oikein vilisee kivoja sanoja.
Yksi esimerkki: "Muuttua väliaikaiseksi patsaaksi". Heh, hyvin sanottu.
Lopuksi: Sinullako kuutioittain kirjoja. Hupaisaa.
Mitään kaavoja minulla ei ole antaa, mutta kaipa "kirjahulluna" olet rakennusvaiheessa ottanut huomioon kirjoista aiheutuvat paino-ongelmat, laittamalla Laatan sisälle kuormituksen ja jännevälin mukaan mitoitetut esijännitetyt vetoteräkset.
Kato siinä saattaa käydä niin, jos jännevälit on väärin ja sitä rataa, että alakerran muorisi vähäkö säikähtää kaffetpöydässä, jos katon läpi pätkähtää kuutioittain kirjoja. Ei kyllä olis kivaa. Sinäkin joutuisit ex tempore etsimään lujaa kyytiä itsellesi piilopaikan.
Oukkidoukki. Suonette anteeksi, että viestistäni tuli näin lyhykäinen. Kato sunnuntaina ei jaksa niin kauhian paljon naputella. :D :D :D