Lopultakin mä alan olla yli susta. Ja se on hyvä uutinen meille molemmille :) Nyt pidät varasi, et tee enää mitään tyhmää, et sekoita mun päätä. Sillai me saadaan koko soppa hoidettua kunnialla loppuun ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, ainakin melkein. Mä en kestä käydä tätä läpi enää seuraavaa ja seuraavaa kertaa, ole siis kiltti ja pysy etäällä. Anna mun olla, älä anna mulle enää turhaa toivoa.
Hiljaa pyydän
auta unohtamaan
35299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Pyyntösi evätty,heh heh......
Olisikohan noin... Hänestä en koskaan halua irti.... En... En....En...
Sorry ei onnistu. Oon rakastunu ja rakkaus on ikuista, se ei sammu.
En ymmärrä miksi aina halutaan unohtaa? Ihan kuin eletty elämä haluttais lakaista maan alle. Täytä ikäväsi elämällä. Elä ja nauti ja löydät ehkä läheltäsi vieläkin arvokkaampaa.
Hienosti sanottu ja ajattelen täysin samoin.
Tiedät etten voi tehdä sitä. Olen samassa veneessä, soudan toiseen suuntaan mutta ajelehdin luoksesi. Toivo ei ole turhaa..
Minäkin järkeilen ja pohdin ja päätän.... Ei, en vaan pysty unohtamaan. En kertakaikkiaan... Voi että mikä iso ikävä taas...
uudestaan mitä ,et rakastanut mua koskaan :/
Mutta kun mä rakastan.. Miten voisin pysyä etäällä?
Niillä joilla on toivoa pitäköön siitä kiinni, kaksin käsin. Teillä, joilla on sykkivä molemminpuolinen rakkaus edessänne takertukaa siihen.
Valitettavasti tässä tapauksessa toivo on turhaa. Meitä ei tule, ei voi tulla. Fakta jonka molemmat tiesivät alusta alkaen. Mitään ei ole rikottu, eikä kannata rikkoa. Sen tajusin vasta nyt. Unohtaminen on ainoa terve ratkaisu meille molemmille. Ikävä oli kova (ainakin mulla), nyt vähitellen helpottaa ja se on oikea suunta.
Jos olisit hän, niin sanoisin, etten ole turhaa toivoa tarkoituksella antanut. Ehkä ongelma onkin ollut se toinen osapuoli, joka ei halunut muuta. Joten minkäs teet. Mutta karkuun en rupea juoksemaan enkä tarkoituksella välttelemään tilanteita, joissa voisi nähdä. Aktiivisesti en tosin yritä kuitenkaan yhteyttä mitenkään pitää. En mä ketään nyt väkisin yritä saada. Uskon mä vähemmälläkin. Tunteet lakkaa varmaan ajan kanssa.
Ei kai ap sattumoisin ole "kielletty vaietti totuus"-kirjoittaja?
lKuulostaa tutulta. Jos on tällä palstalla joskus ollut niin varmaan lukenut sen olen, kommentoinutkin, mutta alkuperäinen kirjoittaja en ole. En löytänyt linkkiä enää, joten paha sanoa.
yötä...ja unimusiikiksi unohdusta helpottamaan.. http://youtu.be/HFsKZNFfJHI
oletat ap toisella olevan tunteita, mutta sulla ei ole?
Kyllä minulla tunteita oli, luultavasti hänelläkin(?) Tilanne on toivoton. Aikamme rämmittin suossa, molemmat pyrkivät nyt eteenpäin. Hänelle se oli ehkä helpompaa kuin minulle. Ystävänä tärkeänä säilyy aina.
Ketä viesti koskee? naista/miestä, mistä päin?
AP, miksi et juttele hälle suoraan, mainitset hänet tärkeäksi YSTÄVÄKSI. Ystävälle voi kertoa kaiken, mikä mieltä painaa. Tässä jutussa ei nyt kaikki täsmää..
Tunnisteita itsekkin turhaan huutaneena, voin helposti samaistua tuskaasi.
Vähitellen sitä alkaa tajuamaan, että kukaan ei ole niin rohkea, että haluaisi täällä kaiken kansan keskellä itsensä paljastaa.
Itse olen täällä haikaillut huutaen hänen peräänsä, riutunut ikävässä, pahottanut mieleni, vierittänyt kyyneleitä, käynyt läpi tuskaani. Luopumista sitä tämä on minulle ollut. Palsta on minulle paha tapa. Kun asiat helpottavat irl uskon lopulta pääseväni tästäkin eroon. Koska? Sitä en tiedä.
Viesti on naiselta miehelle. Muuta en halua paljastaa.
Kyllä on juteltu irl. Asia on sovittu, juttu jää tähän.Ystävinä jatketaan. Mutta kun on lipsahdettu ennenkin sen veteen piirretyn viivan väärälle puolen. Siksi esitän pyynnön huutona tuuleen. Ei enää, kiitos. Olen surrut aikani hiljaa (toinen ehkä toisaalla). Kaikki alkaa olla hyvin, molemmat pääsevät eteenpäin, olisi omituista esittää sellainen pyyntö tässä tilanteessa kasvokkain.
Näytitkö tunteesi?
påaskaa!!! Ei näin, etkä selvästi ole yli, kun alennut siitä palstalle, jos olisit et kirjoittaisi mitään!
Eihän AP väitä, ettei ikävöisi. Hän vain haluaa lopullisesti päästä siitä eroon ja pyytää rakastaan olemaan vaiti.
viestit on "parasta ja paskinta" mitä palstalta voi löytyä...timantteja ja tuhkaa...
tunteita ja tuskaa.Hyvää yötä aloittajalle ja muillekin.
Karu paluu haaveista todellisuuteen. Pitkä ja kivinen polku takana. Ei tätä kannata ottaa itseensä. Ajatelemisen aihetta, sitä se kyllä tuo. Hyvää yötä!
Tämäkin alkaa kerätä voimia uuteen päivään. Monena iltana uneen olen vaipunut kyynel silmäkulmassa, nyt pitkästä aikaa nukkumaan voi mennä ihan hyvällä fiiliksellä.
Ei se näin pääty eikä ala vaan kasvokkain keskustellen asiat selviksi!
Oikeassa olet. Ei se näin alkanut, ei se näin päättynyt. Eikä se vielä ohi ole.
Asioista on keskusteltu ihan oikeasti. Jäin hetkeksi junnaamaan paikoilleni. Olin näkevinäni vielä merkkejä (ehkä niitä olikin), elin haavemaassa. Ei tämä helppoa kummallekkaan osapuolelle ollut. Nyt pidetään tietty raja, se mikä yhdessä piirrettiin. Siitä ei saa lipsua, sillä se tekee kaikesta entistä vaikeampaa. Varmasti tästäkin vielä joskus puhutaan, nauretaan koko tarinalle hyvässä hengessä. Mutta sen aika ei ol vielä.
Pidetään puhelipalaveri ja neuvotaan toisiamme tässä ikävässä asiassa.
Minä olen taistellut kauan tunteitteni kanssa. Miten voi ihmiseen juuttua. Tämä juuttuminen rajoittaa jokapäiväistä elämistänikin. Miten voi unohtaa niin rakkaan ihmisen jota ei voi todellakaan saada omaksi.
Vielä jokunen viikko sitten olisin kiljunut onnesta tuollaisen viestin perusteella. Vielä jokunen viikko sitten olisin sopinut sen puhelinpalaverin alkamaan vaikka 02:00
Nyt tilanne alkaa hahmottua, nyt viimein ymmärrän ettei tästä oikeasti mitään tule. Ei rikota toisiamme enää enempää. Kaikki on kuitenkin hyvin.
Ja se puhelinpalaveri voidaan kyllä pitää (varmaan pidetäänkin), mutta toisen meistä on oltava silloin riittävän vahva.
Näin käynyt myös minulle...ajatukset pyörii kehää ja vaan hänen ympärillä.
on varattuja kun rajoja piirellään...niinkö?
No eikö se ole aika selvää? Ainakin toinen meistä siis... Painava syy pysyä erossa, eikä edes ainoa. Mutta sellaista elämä on.
Aivankuin tosielämän "näytelmästä", jossa itse näyttelen toista pääroolia...Välillä on juoni, käsikirjoitus, ja vuorosanatkin hukassa...Improvisoiden eteenpäin.
tuttuu juttuu...mutta tästäkin selvitään....eikö?!
Ap -mä niin toivon et olisit yksi kaipaamani ihminen ja hän ajattelisi juuri noin. Et olis vaan esittänyt mulle kaveria, ilman mitään tunteita mut oikeesti ajatellut noin ja jopa kaivannut ja ikävöinyt.
Voi huoh! Elämä ei mee niinkuin elokuvissa...