Isäni haukkuu mua läskiksi, ruhoksi, sumopainijaksi, vuoreksi, idjootiksi, tyhmäksi, rumaksi ym...ym...
Nyt hän heitti mut pihalle ja sanoi, ettei mulla ole enään koskaan asiaa hänen luokseen (Sai muijansa takaisin ja mä olin ylimääräinen).
Vihaan isääni ylikaiken, miettiköön kun keskiviikkona saa synttärikorttinsa jossa lukee:
Oikein paljon onnea ISÄ!
Sydämmettömät onnittelut kylmälle, tunteettomalle paskiaiselle!!!
Toivottaa: xxx
Nyt hän heitti mut pihalle ja sanoi, ettei mulla ole enään koskaan asiaa hänen luokseen (Sai muijansa takaisin ja mä olin ylimääräinen).
Vihaan isääni ylikaiken, miettiköön kun keskiviikkona saa synttärikorttinsa jossa lukee:
Oikein paljon onnea ISÄ!
Sydämmettömät onnittelut kylmälle, tunteettomalle paskiaiselle!!!
Toivottaa: xxx
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja isäs on vielä presidenttikin
Sitä se ei ole, mutta luulee varmaan olevansa...
Jos mä saan joskus lapsen, niin en koskaan vois satuttaa sitä fyysisesti niinkuin en myöskään henkisesti, olkoot vaikka rupisammakon näköinen raajat väärässä kohdassa oleva tyhmä vihannes, niin rakastaisin ja kunnioittaisin sitä kaikesta huolimatta!
Kuulostaa ihan minun "isältäni".. Onneksi heitti pihalle niin pääsin siitä paskasta eroon..
Musta on tosi surullista et tuollasia isiä on.
Itseäni on uhattu mm. väkivallalla. Tarviiko sellaiseen alistua? Olen jo 22, en enää asu kotonani.
Isäni muutti takaisin mun ja äitini luo kahdenkymmenen vuoden jälkeen. pari vuotta jousuin sitä menoa katsomaan kunnes pääsin pois. Olen saanut kuulla aivan törkeetä haukkumista, se on sitäkin hullumpaa koska minussa ei ole mitään vaikaa, olen ihan tavallinen nuori nainen, sitä äitini ja tätini ovat mulle sanoneet ja vakuutelleet silloin kun oloni oli kaikkein pahin sen äijän takia. Mikä tekee jostain miehestä tuollaisen isän?
Yritän aikuistua ja päästä omaan elämään kiinni mutta painajaisista on vaikea päästä eroon. On vaikea solmia suhteita miehiin. Kaikki tuntemani miehet sanovat mua jännittäjäksi, no en kai mä sille mitään voi. Syytä he eivät tiedä "jännittämiseeni". Mä tiedän, mulla on arpia jotka ei millään meinaa parantua.
Olen joutunut käymään isäni takia terapiassa. Itsetunto poljettiin maan rakoon jo lapsuudessa. En edes halua muistella mitä kaikkea sitä joutui kokemaan..Vaikea sanoa mikä saa ihmisen käyttäytymään niin, alkoholia käytettiin meidän perheessä usein, ja silloin se yleensä paheni.. tiedä sitten.. Tsemppiä sulle tyttö!
Mullekin kaikki miehet sanovat, että mitä jännität.
Joskus olen jollekin kertonut taustojani, mutta ikävä kyllä suurin osa miehistä ei ymmärrä...
toinen m-kirjain pois sanasta sydämMettömät...sillä sydämeen ei mahdu kahta ämmää...
Huomasin sen heti itsekin =))
Tosin isälleni mahtuu sydämeensä kymmenittäin ämmiä yhtä aikaa...eikä äitinikään ollut ainoa nainen aikoinaan, kun ne olivat yhdessä, vaan isäni petti minkä kerkisi.
Tänään ne synttärit ovat, mutta en lähettänyt korttia enkä mitään, ajattelin, että jos niin kirjottaisin isälleni, vaipuisin samalle tasolle kuin hän...
Koko päivän olenen vain ikävöinyt sitä, mutta joskushan vanhemmistaan on luovuttava, toiset luonnollisen kuoleman myötä, toiset muuten...
Lapseni eivät ikinä saa pappaa, ainakaan mun puoleltani, itkettää ajatellakin sitä, mutta onneksi he saavat mitä parahimman pappapuolen :))