Kuule kulta...

Ihminen on se joka päättää, että aika on väärä.

Haluaisin täsmentää, ei-tuuliviiri, kommenttiasi muutamalla ajatuksella;

Ihastumisen tunteet tulevat ja menevät. Se, mitä tapahtuu, kun uskoo salaman iskeneen taivaalta, ei välttämättä ole ohimenevää. Järjen ja tunteen taistelua on mielenkiintoista seurata - kumpi voittaa?

Toisaalta uskon, että minkäänlaista rakastumista eikä ihastumistakaan tapahdu, jos järki-ja tunne-elämä ovat tasapainossa. Jos ei, niin silloin kyse saattaa olla kulisseista. Niissä eläminen ei ole terveellistä ei järjelle, eikä tunteille.

ajaton ajatus kirjoitti:

Haluaisin täsmentää, ei-tuuliviiri, kommenttiasi muutamalla ajatuksella;

Ihastumisen tunteet tulevat ja menevät. Se, mitä tapahtuu, kun uskoo salaman iskeneen taivaalta, ei välttämättä ole ohimenevää. Järjen ja tunteen taistelua on mielenkiintoista seurata - kumpi voittaa?

Toisaalta uskon, että minkäänlaista rakastumista eikä ihastumistakaan tapahdu, jos järki-ja tunne-elämä ovat tasapainossa. Jos ei, niin silloin kyse saattaa olla kulisseista. Niissä eläminen ei ole terveellistä ei järjelle, eikä tunteille.

Voi olla, että jotain tuolloin puuttuu, mutta kaikkea ei voi saada, ei ainakaan heti. Ehkä ne haaveet, joita juuri heti ei voi toteuttaa, vaikuttaa myöhemmin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Elämällä on kuitenkin taipumus viedä siihen suuntaan, mihin tuntee intohimoa ja kiinnostusta. En kyllä puhu nyt yksittäisistä ihmisistä, vaan kaipuusta yleensä.

kaikenlaisia tilanteita joissa tarvitaan ja kysytään aikuisuutta, silloin pitää käsitellä
arkoja asioita kahdemkesken keskustelemalla, harkiten, kunnioittaen ja luottamuksella. Tänne näitä asioita ei pidä tuoda, nämä jutellaan kahdenkesken,
toista tukien ja yhteisymmärryksessä.
Joillain voi tietysti tunteet tulla ja mennä ( sinä ) mutta ei kaikilla.

Elämässä tulee kirjoitti:

kaikenlaisia tilanteita joissa tarvitaan ja kysytään aikuisuutta, silloin pitää käsitellä
arkoja asioita kahdemkesken keskustelemalla, harkiten, kunnioittaen ja luottamuksella. Tänne näitä asioita ei pidä tuoda, nämä jutellaan kahdenkesken,
toista tukien ja yhteisymmärryksessä.
Joillain voi tietysti tunteet tulla ja mennä ( sinä ) mutta ei kaikilla.

Elämässä tulee myös sellaisia tilanteita, että aikuismainen keskustelu on vaikeata. Tunteet tekee yleensä kohtuu järkevästä ihmisestä arvaamattoman, kesken keskustelun voi vaikka liikaa uppoutua katsomaan jotakin, ja sitten aijai poppa, tuli levisi. Miksi sitä muuttuu niin ärsyttäväksi, miksi toinenkin on niin ärsyttävä, se ärsyttää suunnattomasti.

Elämässä tulee kirjoitti:

kaikenlaisia tilanteita joissa tarvitaan ja kysytään aikuisuutta, silloin pitää käsitellä
arkoja asioita kahdemkesken keskustelemalla, harkiten, kunnioittaen ja luottamuksella. Tänne näitä asioita ei pidä tuoda, nämä jutellaan kahdenkesken,
toista tukien ja yhteisymmärryksessä.
Joillain voi tietysti tunteet tulla ja mennä ( sinä ) mutta ei kaikilla.

Olen hölmö, mutta toivon oppineeni omista virheistäni. Tuolla aiemmin joku viisas sanoitti ongelmani:

"Ihminen on se joka päättää, että aika on väärä."

Joskus paluu 16-kesäisen tasolle on liian helppoa ollakseen totta. Aikuiseksi kasvamisen kipupisteet on läpikäyty. Toivottavasti?

Ääääääää kirjoitti:

Elämässä tulee myös sellaisia tilanteita, että aikuismainen keskustelu on vaikeata. Tunteet tekee yleensä kohtuu järkevästä ihmisestä arvaamattoman, kesken keskustelun voi vaikka liikaa uppoutua katsomaan jotakin, ja sitten aijai poppa, tuli levisi. Miksi sitä muuttuu niin ärsyttäväksi, miksi toinenkin on niin ärsyttävä, se ärsyttää suunnattomasti.

Aikuisuutta on juuri se että keskustellaan ja pystytään siihen vaikka se olisikin vaikeaa.

Aivan kirjoitti:

Olen hölmö, mutta toivon oppineeni omista virheistäni. Tuolla aiemmin joku viisas sanoitti ongelmani:

"Ihminen on se joka päättää, että aika on väärä."

Joskus paluu 16-kesäisen tasolle on liian helppoa ollakseen totta. Aikuiseksi kasvamisen kipupisteet on läpikäyty. Toivottavasti?

Mutta sitä on tänne turha kertoa, se pitää kertoa sille ihmiselle jolle ne virheet on satanut niskaan.

Väärin. kirjoitti:

Aikuisuutta on juuri se että keskustellaan ja pystytään siihen vaikka se olisikin vaikeaa.

Kunhan vain saisin pidettyä sormeni kurissa.

Väärin. kirjoitti:

Aikuisuutta on juuri se että keskustellaan ja pystytään siihen vaikka se olisikin vaikeaa.

En ole vieläkään aikuinen,mutta miksi haluaisinkaan olla? Olisinko aina päsmäröimässä ja neuvomassa muita?

Melko äkillinen rakastuminen, sen pauloissa olen nyt eikä mikään "järkevä aikuismainen keskustelu" tässä auta.

Hiljaa varoen elämääni hiipi. Ovenraosta luikahti salakavalasti. Poskia se punoitti. Ihoa hiveli, alle ihon hivuttautui. Silmät aukaisi, väriin iiriksen uuden astetta kirkkaammaksi muutti. Sydäntä helli hiljaa hoivaten vahvoissa käsissään, pitäen edelleen käsissään. Verensokerina ilmentyen, paikasta paikkaan imeytyen. Raviten soluja monenlaisia minun. Päässä se jylläs. Solut harmaat ensin sekoitti, tajunnan hämärsi....lamaannutti. Tänä keväänä järjestykseen solut laittoi, soluttautuen kaikkiin pieniin ja suuriin ajatteleviin, tunteviin harmaisiin. Värittäen ne kaikki uusin värein, muuttuen sateenkaaren väreiksi.
Rakkaus sydämen rytmin uudeksi muutti. Se on sinun rytmisi. Niin. Miten mä sinut noista soluista pois saan? Iholtani. Päästäni. Sielustani. Sydämestäni. Minussa rakkaus sinuun. Päästä varpaisiin.

rakkaus oveen koputtaa kirjoitti:

Hiljaa varoen elämääni hiipi. Ovenraosta luikahti salakavalasti. Poskia se punoitti. Ihoa hiveli, alle ihon hivuttautui. Silmät aukaisi, väriin iiriksen uuden astetta kirkkaammaksi muutti. Sydäntä helli hiljaa hoivaten vahvoissa käsissään, pitäen edelleen käsissään. Verensokerina ilmentyen, paikasta paikkaan imeytyen. Raviten soluja monenlaisia minun. Päässä se jylläs. Solut harmaat ensin sekoitti, tajunnan hämärsi....lamaannutti. Tänä keväänä järjestykseen solut laittoi, soluttautuen kaikkiin pieniin ja suuriin ajatteleviin, tunteviin harmaisiin. Värittäen ne kaikki uusin värein, muuttuen sateenkaaren väreiksi.
Rakkaus sydämen rytmin uudeksi muutti. Se on sinun rytmisi. Niin. Miten mä sinut noista soluista pois saan? Iholtani. Päästäni. Sielustani. Sydämestäni. Minussa rakkaus sinuun. Päästä varpaisiin.

Taitavasti kirjoitat...ja niin osuvasti..kaunista...
Juuri saman kokeneena...
"Ihminen on se joka päättää, että aika on väärä."
Tältäkö sen tuntuu, kun löytää oikean?..Kaikki elämän kompassit ja suuntaviivat katoaa...olen hukassa. En tiedä mihin suuntaan pitää kulkea..Siitä asti kun ensi kertaa kohdattiin..

Se elämänkoulu... se opettaa eniten tunteiden tulkitsemisessa. Kuolema tekee taiteilijan, filosofinkin... kiitos :)

syvällistä...tämä ed. kirjoitti:

Se elämänkoulu... se opettaa eniten tunteiden tulkitsemisessa. Kuolema tekee taiteilijan, filosofinkin... kiitos :)

Miehelle. ;)

Taitavaa tunteiden kuvausta "oveen koputtaa". Juuri noin on tapahtunut, vaikka en olisi osannut tilannetta noin upeasti kertoilla. Rakkauteen sisältyy hyvin monenlaisia tuntemuksia yllätyksineen. Ei ihme, että järkevä niissä pyörteissä sekaantuu . . . ja sydämen rytmitkin muuttuvat omituiseksi. Tunne ei lähde kulumallakaan pois - lämpöisestä kodistaan.

Hienosti sanottu.Jos nainen osoittaa kiinnostusta ja mies lähtee leikkiin mukaan,..miehen pitää vielä valloittaa nainen mm. älyllään, huumorillaan, käden taidoillaan ja lempeydellään;saada naisen hyväksyntä.
Lopputulos:Nainen saa olla tyytyväinen valintaansa ja mies valloitukseensa ja nauttia toisistaan pitkään.

juuri näin kirjoitti:

Hienosti sanottu.Jos nainen osoittaa kiinnostusta ja mies lähtee leikkiin mukaan,..miehen pitää vielä valloittaa nainen mm. älyllään, huumorillaan, käden taidoillaan ja lempeydellään;saada naisen hyväksyntä.
Lopputulos:Nainen saa olla tyytyväinen valintaansa ja mies valloitukseensa ja nauttia toisistaan pitkään.

Naiseen tekee hyvin suuren vaikutuksen pelkästään se, että mies huomaa hänet juuri sellaisena kuin nainen on luonnollisimmillaan ja se, että mies osoittaa katseellaan, silmillään, kehonkielellään viestittäen (sanattomasti) naiselle, että nainen sä olet erityinen. Kun mies huomaa naisen kokonaisuutena, eikä vain tuijota rintoja tai persettä, nainen kokee olevansa juuri tuon miehen silmissä viehättävä, upea sisältäkin. Ei vain ulkoa, koska se luo turhaa stressiä. Nainen ei ole tyhmä, vaan hyvin älykäs ja kun mies arvostaa naisen tuota ominaisuutta, (jos nainen todellakin on älykäs miehestä...) se nostaa naisen itsetuntemuksen tasoa ja tästä miehestä tulee naiselle hyvinkin tärkeä.. Naista viehättää miehen aitous. Esittäminen, elvistely... sori, ei tehoa. Miehet vastaavasti pitävät siitä, että heidän maskuliinisuuttaan, erinomaisuuttaan kehutaan...sopivasti ja niin taiten, että miehelle välittyy aito tunne siitä, että vau musta pidetään sellaisena kuin oikeasti olen... olenko väärässä? Sielu, se kaipaa ja janoaa rakkautta, toista ihmistä.

juuri näin kirjoitti:

Hienosti sanottu.Jos nainen osoittaa kiinnostusta ja mies lähtee leikkiin mukaan,..miehen pitää vielä valloittaa nainen mm. älyllään, huumorillaan, käden taidoillaan ja lempeydellään;saada naisen hyväksyntä.
Lopputulos:Nainen saa olla tyytyväinen valintaansa ja mies valloitukseensa ja nauttia toisistaan pitkään.

Jotenkin passiiviselta kuulostaa tuo miehen leikkiin mukaan lähteminen... siinä ei ole sitä valloitusta, mitä miehet yleensä haluavat kokea. Miehen täytyy haluta valloittaa juuri se nainen, naisen täytyy olla valinnut juuri se mies.

rakkaus oveen koputtaa kirjoitti:

Naiseen tekee hyvin suuren vaikutuksen pelkästään se, että mies huomaa hänet juuri sellaisena kuin nainen on luonnollisimmillaan ja se, että mies osoittaa katseellaan, silmillään, kehonkielellään viestittäen (sanattomasti) naiselle, että nainen sä olet erityinen. Kun mies huomaa naisen kokonaisuutena, eikä vain tuijota rintoja tai persettä, nainen kokee olevansa juuri tuon miehen silmissä viehättävä, upea sisältäkin. Ei vain ulkoa, koska se luo turhaa stressiä. Nainen ei ole tyhmä, vaan hyvin älykäs ja kun mies arvostaa naisen tuota ominaisuutta, (jos nainen todellakin on älykäs miehestä...) se nostaa naisen itsetuntemuksen tasoa ja tästä miehestä tulee naiselle hyvinkin tärkeä.. Naista viehättää miehen aitous. Esittäminen, elvistely... sori, ei tehoa. Miehet vastaavasti pitävät siitä, että heidän maskuliinisuuttaan, erinomaisuuttaan kehutaan...sopivasti ja niin taiten, että miehelle välittyy aito tunne siitä, että vau musta pidetään sellaisena kuin oikeasti olen... olenko väärässä? Sielu, se kaipaa ja janoaa rakkautta, toista ihmistä.

Mielestäni miehiä ei tarvitse kehua koska he tekevät sen valloitusvaiheessa aivan täysin hyvin itsekin ;P

Joskus ihmiset ja heidän sukulaisensa sopivasti inhoavat samoja henkilöitä.

iha kauhia vääryys! kirjoitti:

Joskus ihmiset ja heidän sukulaisensa sopivasti inhoavat samoja henkilöitä.

Sitähän ei huono häviäjä ja pikku ystävättäreltään neuvoa kysyvä tosin kestä.