Yksi kaverini sairastui skitsofreniaan pari vuotta sitten. Sairaus saatiin aluksi hyvin haltuun, mutta kesällä tuli uusi psykoosi kun lääkitystä koitettiin vähentää. Kaverini teki omituisia asioita ja mm. tappoi siilin, vaikka on normaalisti eläinten ystävä henkeen ja vereen eikä tapa edes paarmoja iholta. Jotenkin alkoi pelottaa, että mitä muuta kaverini voi tehdä jos se joutuu taas psykoosiin? Se ei ole vahingoittanut ihmisiä eikä edes uhannut väkivallalla, mutta sairastumisen jälkeen eläimet on ollut sille melkein tärkeämpiä kuin ihmiset. Teenkö väärin, jos otan kaveriini etäisyyttä tällaisen takia?
Kaverini tappoi siilin psykoosissa
neuvoton
5311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jep. Yhden psykoosikohtaukseni aikana olin pitkään tuijotellut toista avovaimoni kultakalaa ja todennut sen olevan sairas. Yht. äkkiä nappasin sen akvaariosta menin vessaan ja pöntön päällä puristin nopeasti aivan mössöksi. No mä kyl huolestuin ja avovaimo taas kerran toimitti mut mielisairaalaan. Lääkäri kysyi mitä tapahtui, sanoin et tapoin kultakalan. Se hämmästyi ja kai odotti tapahtuneen jotain paljon vakavampaa. En mä oikein muista mikä se mun ajattelutapani silloin oli, mut toisaalta lapsena isä vei mua aina talvisin pilkille ja ex-avovaimo rakastaa edelleen kalastusta. Joten siinä mielessä harmitonta, joskin outoa.
Niin olikohan se mun ajattelutapani silloin jotain siihen suuntaan et kalassa asuu jonkun ihmisen sielu. Jotain siihen suuntaan. Todennäköisesti avovaimo ei surrut kalaa vaan ihmetteli mun niin kovaa reaktiotani siihen. Sillä kalassa käydessä mä kyl ongin kaloja vedestä niin kuin ex, mut se aina on se joka ne tappaa.
Niin muuten ei ehkä asiaan liity, mut nyt muistan miksi lopetin kuntosaliharjoittelun vaikka sitä rakastin. Mun intensiivinen treeni raudan kanssa perustui siihen et purin kaikki aggressioni rautaa kohtaan. Sit yhtäkkiä elämässä vaan tuli vaihe et en enää saanutkaan salilla addrenaliinipurkausta rautaa kohtaan niin kuin ennen ja hommasta meni maku aivan kokonaan.
Paljon tänään muistunut mieleen. Tampereella asuessa ollessani melko laihassa kunnossa eräs tuttu ihmetteli mun kokoon nähden suuria maastavetovoimiani. Selitin asiaa ja se totesi et ai nyt se ymmärtää! Se on raivovoimaa, se on erilaista kuin perusvoima!
Jos pelkäät kaveriasi, sulla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta olla sen kanssa.