No, nythän kävi vahinko. Ei kai pitäis käyttää sitä sanaa, kun elää parisuhteessa ja kaksi lasta on jo saman miehen kanssa, mutta kun.. Lapset on jo aika isoja, 15 ja 10 ja mullakin ikää 42v. Ajattelin, että ei enää lisää lapsia eikä olla nuoriakaan. Luulin, että en enää tällä iällä edes tulisi raskaaksi. Kävipä vaan niin, että raskaaksi tulin ja alkutaipaleella ollaan. Mitä ihmettä teen? Keskeyttäminen on tietenkin vaihtoehto, mutta kun se ei oikein tunnu oikealta. Toisaalta toivon, että tämä menisi kesken ja toisaalta pelkään, että niin käy. Miksi en haluaisi omaa lastani. Hirvittää vaan, mitä tästä tulee. Jaksaako raskauden, synnytyksen, valvomiset ym? Onko vauva terve, ikä kun vaikuttaa siihenkin? Ollaanko me jo liian vanhoja pienelle vanhemmiksi? Muiden lasten vanhemmat olisivat paljon nuorempia päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa. Vaikea tilanne.
kolmas lapsi "vanhana"
viikolla 9
3251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tuohon kukaan voi neuvomaan tulla Itse on päätökset tehtävä. :) Mutta olet kuitenkin vasta 60 kun lapsi täysi-ikäinen. Ei minun mielestä paha. Jos yhtään vauva/taaperovuodet nappaa :) Itse sain esikoisen (ainokaisemme 35v, isä oli 41. Enkä koe itseäni liian vanhaksi..
Meillä on yksi lapsi (kohta 6v.) ja olimme jo mieheni kanssa asennoituneet, ettei enempää tule, kun lähes 6 vuotta on ollut mahdollisuus tulla, mutta ei vaan tullut. Täytin maaliskuussa 40 v. ja päätin, että menen kesällä sterilisaatioon. Vaan toisin kävi, huhtikuussa menkat olivat viikon myöhässä ja testi näytti kuin näyttikin plussaa!
Aluksi iski paniikki, kun elämä oli jo mukavasti asettunut uomiinsa ja työkuviotkin oli valmiiksi sovittu. En pitkään aikaan meinannut uskoa raskautta todeksi, vaan odottelin, milloin menkat alkavat! Kun se sitten viimein iski tajuntaan, rupesin miettimään juuri tuota ikää ja jaksamista. Juuri kun pojan kanssa on alkanut helpottaa, niin kaikki rumba taas alusta... Ja juuri, kun elämä tuntuu rullaavan ihan itsekseen, kaikki meneekin uusiksi.
Kun menin ensimmäiseen ultraan, olin täysin varma, ettei siellä mitään olisi, mutta kun se pieni elämän ihme siellä monitorissa näkyi, ymmärsin, että vaikka kaikki muuttuisi, tämäkin lapsi on lahja. Pikkuhiljaa järkytys on muuttunut varovaiseksi innostukseksi uuden perheenjäsenen suhteen. :)
Lainatakseni rakkaan ystäväni sanoja: "Kaikella on tarkoituksensa. Niin myös tällä lapsella ja sillä, että hän päätti tulla juuri nyt". :)
Rv 24 (23 6)
Älähän hätäile :) Kyllä nuorempiakin väsyttää valvomiset, palautuvat vain niistä nopeammin. Joskus yli 35 v. synnyttäjillä on elämä kuitenkin tasaisempaa ja siksi lapsen hoitokin helpompaa. Aina tulee olemaan nuoria ja "vanhoja" äitejä, joiden lapset ovat samanikäisiä. SInulla on jo kaksi "apuhoitajaa" kotona. Pääset vauva-ajallakin omiin harrastuksiin helpommin, olettaisin :).
Iloista odotusta sinulle.