ehdin jo melkein rakastua yhteen jätkään ketä oli serustellu mun kaverin kans melkei puoltoista vuotta. sit niillä meni poikki ja mä näin tilaisuuteni niin sanotusti tulleen.. mä tekstailin sille jotai ja vietin sen kans aikaa ja soittelinki sille.. ennen me oltiin oltu kavereita ja aina oli ollu jotai silmäpelii ja muuta vaik se oliki ollu varattu. mutta koskaan se ei ollu pettäny muijaansa mun kans mut flirtti ja muu oli tullu kuuloon kauemmanki aikaa. sitten mä kerroin sille tunteistani. se ei vastannu mun viesteihin mitään. se ei aina vastannu ku mä soitin ja mä yritin saada sen käymään meillä mut ei se tullu vaik aina lupas. sit viikon,parin päästä siitä mä olin juonu jotai ja tekstasin sille kaikkee vähä vähemmän järkevää ja se vastas mulle viestillä torjuen mut ja se loukkas mua niillä sanoillansa enemmä ku ketään on koskaa loukannu. mua sattu niin paljon.. myöhemmi sain tietää et sen veli oli kirjottanu ne viestit mut se oli kuitenki koko ajan ollu siin vieressä.. eli se tiesi tasan tarkkaan mitä sen veli oli mulle kirjottanu.. mä olin sille niin raivoissani ja vihanen et ku se tuli vastaan nii mä vaan tuijotin sitä jäätävästi ja ku se hymyillen kehtas mulle viä morjestaa nii mä en morjestanu sille takasin vaa olin ku se ois ollu ilmaa mulle. tosin koko aja mun sisällä vello semmonen vihan ja rakkauden tunne enkä mä tienny mitä tehdä. siitä ei kulunu ku vajaa pari kk ku se palas yhteen taas sen mun kaverin kans ja ne on ny onnellisesti päk yhes.. se jätkä tuli mulle jutteleen jotai tavallista myöhemmi pari kertaa ja me vähä niinku äänettömästi sovittiin se juttu ja kaikki se miten se oli loukannu mua. nykyää me ollaan kai ihan kavereita,mut ei todellakaa läheskää mitenkä saman verosesti ku ennen. mä nään sitä tosi usein ja se on niin ihana et mä meinaan joka kerta kuolla jännityksestä ja kihelmöinnnistä ku se morjestaa mulle ja kattoo mua silmiin niillä ihanan sinisillä silmillänsä. mä vaan en pysty unohtaan kuinka se loukkas mua mut silti mun sisällä velloo pieni kipinä joka voi minä hetkenä tahansa roihahtaa taas ilmi liekkeihin. mä vaan toivon et jos se seuraava kerta tulee(mitä mä vahvasti epäilen) ettei muhun satu taas ja joudun pettyyn kahta kauheemmin. se jätkä vaan ois voinu tehä mut onnelliseks. mä tiän sen. valitettavasti se vaan on mun kaverin kans taas yhes ja sanoo olevansa onnellinen. en tiä sit, mut toivottavasti mä vaa en ikinä enää sortuisi siihen,vaikka luulen et se on aikas mahdotonta.
mitäs mieltä tästä ootte? kellään samanlaisii kokemuksii??
mitäs mieltä tästä ootte? kellään samanlaisii kokemuksii??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.