Otsikko sen kertoo...en tiiä enää missä suhteessa oikein olen.Kaikki alkoi tarpeeksi epätavallisella tavalla minulle,sillä ihastuin suuresti ihmiseen ketä etukäteen en tuntenut ja tämä tapahtui parin tapaamisen aikana.Olin pienen tuntemisen jälkeen jopa jo uskomattoman avoin "fyysisesti" tätä ihmisistä kohtaan mitä harvoin olen ollut kellekkään...siis niin vahvassa mielessä.No tämä ihminen ei olisi halunnut seurustella,vaikka aluksi jopa sain sen käsityksen ja mietin vaan että haluanko itse?No halusin.Sydänhän sen kertoi...kiinnyin uskomattoman paljon viikkojen aikana kun sain kaikesta huolimatta pidettyä tämän epävakaan ihmisen luonani.Kaikki rupesi tuntumaan jo itseasiassa normaalilta ja tuntui menevän hienosti!Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta,hän halusin oikeasti lopettaa seurustelumme.Se oli niin iso pala nieltäväksi että olin viikon ajan uskomattoman sekasin ja murtunut fyysisesti että henkisesti.
Halusin nähä hänet,enkä olis uskonut että koskaan saan koskea häneen vielä oikeasti,mutta hän suostui näkemään..nyt erosta on aikaa parisen viikkoa,olemme nähneet muutamia kertoja..kaikki tuntuu yhdessä niin normaalilta,enkä ymmärrä,miksi hän näkee kun ei kuitenkaan itse ole kiintynyt minuun?Tapaamisissa on kuitenkin se yksi pointti,me harrastetaan seksiä ja se on sitten melkeen vaan siinä.Haluun sitä kuitenkin itse kun tuntuu että pääsen silloin taas niin lähelle,mutta todellisuudessa emme kuitenkaan seurustele ja olo on masentunut.taidan nimittäin olla rakastunut ja haluaisin hänestä paljon enemmän,mutta hän jätti minut,ja näkee tällä tavalla kuitenkin.Mitä tää on?Onko tästä tullut vain seksisuhde,joka tuntuu sekavalta kun tuntuu rakastuneelta ja tämä ihminen väitti ettei halua jatkaa mitään mutta jatkaa.Jos jaksoit lukea loppuu niin ihan hienoa.Onkoha samoja tilanteita kellään?
Halusin nähä hänet,enkä olis uskonut että koskaan saan koskea häneen vielä oikeasti,mutta hän suostui näkemään..nyt erosta on aikaa parisen viikkoa,olemme nähneet muutamia kertoja..kaikki tuntuu yhdessä niin normaalilta,enkä ymmärrä,miksi hän näkee kun ei kuitenkaan itse ole kiintynyt minuun?Tapaamisissa on kuitenkin se yksi pointti,me harrastetaan seksiä ja se on sitten melkeen vaan siinä.Haluun sitä kuitenkin itse kun tuntuu että pääsen silloin taas niin lähelle,mutta todellisuudessa emme kuitenkaan seurustele ja olo on masentunut.taidan nimittäin olla rakastunut ja haluaisin hänestä paljon enemmän,mutta hän jätti minut,ja näkee tällä tavalla kuitenkin.Mitä tää on?Onko tästä tullut vain seksisuhde,joka tuntuu sekavalta kun tuntuu rakastuneelta ja tämä ihminen väitti ettei halua jatkaa mitään mutta jatkaa.Jos jaksoit lukea loppuu niin ihan hienoa.Onkoha samoja tilanteita kellään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Melkoisen tutulta näyttää.
Minun teoriani asiasta on, että tuo "rakastuminen" on itse asiassa läheisyyden kaipuuta, koska se lähellä oleminen vain yksinkertaisesti tuntuu niin himputin ihanalta.
Mihin olet rakastunut hänessä? Silmiin, olemukseen, vartaloon? Hyvään oloon hänen lähellään? Et tahdo pitää näppejäsi erossa hänestä?
Mitä todennäköisemmin kyse on läheisyyden kaipuusta.
Onko teillä jotain yhteistä, oletteko te samantyyppisiä? Tunnetko itsesi omaksi itseksesi hänen lähellään? Onko itseluottamuksesi hyvä?
Jos vastaus on kyllä noihin edellisiin, asia saattaa olla ihan kunnossa. Mutta jos tunnet itsesi jotenkin alempiarvoiseksi ja heikoksi, sinun kannattaa unohtaa tuo tyyppi ja löytää oma hengenheimolaisesi.
Minulla oli (tai on oikeastaan edelleen) sama tilanne erään henkilön kanssa, sillä minulla on niin huono itseluottamus, että minä "elin" hänen läheisyydestään. Tein mitä tahansa hän tahtoi että hän tulisi taas uudelleen. En siis seurustellut hänen kanssaan, sillä hänellä oli jo tyttöystävä.
Olen nyt seurustellut jo melkein pari vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa, mutta meidän suhde rakentuu melkein pelkästään seksin ja läheisyyden varaan. En missään nimessä suosittele sitä. Olen hyvin masentunut ja toivoisin kunnon kumppania, jonka kanssa jakaa asioita ja joka nostaisi minut tästä itseinhon kuilusta. Nyt olen kuitenkin jumiutunut tähän suhteeseen, sillä en mitenkään uskalla lähteä. Miten voisin selvitä ilman _minkään_laista tukea?
Ihan oikeasti, etsi joku joka on sinulle hyvä. Onnea matkaan! *hymy*
On tullut elämässä vasta niin vähän tuota kokemusta minkäänlaisesta rakastamisesta kun ei ole sopivaa ihmisistä löytynyt-tai sitten kiinnostusta,että periaatteessa ymmärrän että minulla on läheisyyden tarvetta suuresti-mutta oikeastaan vain tätä ihmisistä kohtaan näin pahasti,koska voisin saada sitä jostain muualtakin.Itsetunto on siis oikeastaan hyvä,mutta kieltämättä huonontunut ja mielikin lannistunut tämän ihmisen takia,kun hän minua ei ole halunnut samalla tavalla kuin mä itse.Ja siinähän se myöskin on ollut,kun mulla on ollut niin luonteva ja hyvä olo hänen kanssaan..Meissä on paljon samaa itseasiassa,ja tuntui synkkaavan hienosti sekä juttelu(henkisellä)tasolla että fyysisellä ja itse hän väittää että homma ei toimi vain ja ainoastaan sen takia koska hän ei pysty kiintymään ja seurustelemaan,mutta koko ajan hänellä on kaikkia kuvioita..ja mua nähdään sitten siinä välissä,hiljaisesti.Ei tämä pidemmän päälle toimi,tuntuu vaan niin uskomattoman pahalta päivät pitkät odottaa kun haluaa vain tämän ihmisen läheisyyttä.Ja tuntuu niin hyvältä aina saada se sitten lähelle,jolloin erossa olo on kamalan kiduttavaa.Tiiän kyl et pitäis joku oikeampi ihminen loppujen lopuks löytää..ei vaan osaa ja pysty vielä päästämään irti.Ja oon miettiny mitä hän edes haluaa musta mitä ei muualta saisi,en ole nimittäin vielä keksinyt syytä,minkä takia on pää aivan sekaisin.Mutta miten itelläsi,jos sun "miehesi" siis oikeasti seurustelee,mitä se itse susta haluaa?tai saa mitä ei saisi omalta tyttöystävältään?tuntuu että varsinkin sä ansaitsisit paremman(oikeamman) ihmisen itelles kokonaan..mutta vaikeaahan sitä toiselle on sanoa kun nuo tunteet ovat niin kiinnipitäviä.
tosiaan,tarkoitin tätä kellä siis oli tyttöystävä,en vain saanut selvää onko teillä sama juttu vieläkin meneillään?ja kahta vuotta en itsekkään varmasti kestäisi..onnea siis sulle matkaan,jos vaikka itse pystyt viel irtautumaan siitä tämän hetkisestä,vai haluatko edes?ei taida tällaiset kuviot pidemmän päälle olla terveitä..
...se minusta tahtoisi?
Seksiä. Mitäpä muutakaan. *huokaus* Sen oma tyttöystävä ei juurikaan välitä moisesta aktiviteetista. Niillä synkkaa (tietääkseni) henkisesti todella hyvin, mutta tuo fyysinen puoli uupuu - joka sitten taas meillä sujuu taivaallisesti. Juttelu sitten taas ei. Tai ainakin minusta tuntuu ihan lapselta kun pitäisi sanoa hänelle jotakin. Muutenkin se on paljon älykkäämpi ja blaablaablaa...
Toisin sanoen, se käyttää minua hyväkseen. Olen yrittänyt kehitellä jonkinlaista vihaa häntä kohtaan, mutta se ei ole oikein onnistunut, joten sama tapailu jatkuu edelleen aina silloin tällöin. Tiedän että tämä hajottaa minut ennen pitkää. Mutta toisaalta se tuo elämääni jännitystä ja kihelmöintiä, jopa romantiikkaa, jota ei muutoin elämässäni poikaystäväni kanssa olisi.
Sillä poikaystävänihän tarvitsee minua vain naimiseen ja seuraksi television katsomiseen.
Huh, toivottavasti sinulla on parempi tulevaisuus! ^_^
Suhteenne on pelkkää seksiä, mies ottaa sinusta sen irti mitä haluaa, eli käyttää hyväkseen.
Ota nyt ihmeessä lopullinen irtiotto itse ja lähde tai siis lopeta kaikki tähän.
Satutat vain itsesi!!!
Olen kokenut saman ex-mieheni kanssa. Ja onneksi sain asiat selviksi itseni kanssa ja pääsin hänesta eroon!!!
...Sinä onnellinen. Sinulla on sentään jonkinlaista omanarvontuntoa että pystyit tekemään sen.
Enpä usko, että kenellekään on hyväksi elää pelkässä seksisuhteessa.
Oletko osannut kertoa tunteistasi hänelle. Voihan olla, ettei hänellä ole ollut harmainta käsitystä asiasta, miten tunnet.
Kertoiko hän aluksi omasta elämäntilanteestaan mitään sinulle? Oletkohan osannut kuunnella?
Vaikuttaa siltä,että kaipaisit kovasti läheisyyttä ja kosketusta, joka on luontevaa ja normaalia.
Monesti parisuhteissa toinen on "riippuvaisempi" kaipaa läheisyyttä enemmän, toinen voi ottaa enemmän etäisyyttä,tarvitsee tilaa enemmän ympärilleen. Tämä ristiriita aiheuttaa paljon ongelmia, jolloin helposti molemmat hakevat kaipaamaansa muualta, yleensä pettämällä puolisoaan. Nämä mallit tulevat helposti lapsuudesta.
Jutteleppa hänen kanssaan uudestaan asioista.
Kyllä asiat yleensä selviävät kasvotusten.
Hän tietää miten paljon tykkään ja haluan koko ajan nähdä ja mun takia näinkin pitkälle (pitkälle siis vain ajallisesti)päästiin.
Ja kyllähän hän kertoi,me ollaan osattu puhua ja kuunnella toisiamme todella paljon..siksi en ymmärrä miten näin loppujen lopuks pääsi käymään,ja tuntuu järkyttävän pahalta ettei hän oikeasti vain välitä murto-osaakaan sitä mitä mä itse.Nytkin vain odottelen että saisin nähdä...ja selvitettyä asioita..ei taida tunne vain olla molemminpuolinen,mutta en halua lopettaa.
Ku haluaa sen ihmisen koko ajan lähelle niin tässä yksinoloajassa ei sitten olekkaan muuta kuin seinät,jotka kaatuvat päälle.
Nyt näyttää kyllä siltä, että sinun olisi hyvä turvautua erääseen hyväksi havaittuun keinoon: ole kuin et huomaisikaan häntä. Älä soittele, älä katso perään, älä hymyile. Kuulostaa omituiselta, mutta on siinä jotain järkeäkin.
Pojat on siitä hassuja otuksia, että ne tahtoo _valloittaa_ naisia ja olla niin sanotusti "ohjaksissa". Jos joku kaipailee kovasti perään, niin ne saattavat vain perääntyä entistä enemmän ja jopa juosta karkuun. Älä siis ole liian helppo.
Saattaapa käydä, että kun nainen ei enää osoitakaan miehelle huomiota, niin mies alkaa ikävöidä naista. Vielä parempi olisi - usko tai älä - jos sinulla olisi välillä joku toinen. Mustasukkaisuus on kaikkein vahvin lemmenjuoma.
Aika hassua. Teillä siis synkkaa sekä henkisesti että fyysisesti, mutta miehelle ei kelpaa? Jos mies välittäisi sinusta vain ystävänä, hän ei naisi kanssasi. Kai.
tehdä juuri noin....katsotaan kiinnostanko sitten millään tasolla.Kummallistahan tämä on,kun kaikki tuntui sujuvan,mutta eipä noiden miesten ajatuksenkulusta tiedä.