Mun luonne oli pienenä ihan älyttömän tulinen, nyt se sitten on sellanen tosi heikko ja ujo, enkä osaa puolustautua kiusaajia vastaan. Jos joku mua löy, niin sillonkaan en uskalla kostaa. En oo ikinä sanavalmis, enkä keksi, että mitä niille kiusaajille pitäis sanoo. Jos vaan kävelen pois paikalta, niin se jää vaivaa mun mieltä siksi, etten osannut puolustautua. Pystyykö tätä muuttamaan? Nyt ei kelpaa ne "vedä turpaan" jutut. Opettajalle en aio kertoa, koska oon niin kypsynyt siihen tyttöön,
että haluun vihdoin ja viimein "servaa" tämän.
P.S Oon sit tyttö. Treenaan usein, muttei kohota itsetuntoo.
En ole ikiä palvonut ketään, aika helposti suutun.
Ehkä pelkään menettää kasvot koulussa jos tappelen...
Luulen niin ainakin.
Mutta kommentteja :D
että haluun vihdoin ja viimein "servaa" tämän.
P.S Oon sit tyttö. Treenaan usein, muttei kohota itsetuntoo.
En ole ikiä palvonut ketään, aika helposti suutun.
Ehkä pelkään menettää kasvot koulussa jos tappelen...
Luulen niin ainakin.
Mutta kommentteja :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin joo lisäys tohon.
Tykkään itse asiassa tapella, purkaan halun yleensä halun veljeen, jota ei satu mun lyönnit xD Aamulla se halu kuitenkin palaa, mutta veli nukkuu aamulla kun pitää mennä koulluun... (Veli päässy jo koulun).
Itseasiassa kun kävelet pois, mun mielestä kiusaajasta tulee aika.. nolo ja turhautunut :D Mut harmi et se jää vaivaamaan sua.
ps. Päätä itse oletko ujo vai viilipytty, joka ei jaksa reagoida idiooteille.
Oikeastaan pitää päättää se, että olenko rage vai viilipytty.
Valitsen ehkä viilipytyn, koska sellasii arvostetaan aika paljon =)
Toisinaan, ragejaki jotkut ihailee (kai?).
Se on ongelma, että oon aika rage jos joku kiusaa, mutten uskalla puolustautua, etten nolaa itseäni. Sitten se ongelma siinä viilipytyssä, että en aina muista olla sellane. Ragena oon kyllä jos joku satuttaa läheistä...
Tapa se.