En ole ollenkaan varma, että onko tämä oikea palsta kirjoitella.. mutta kysynpä silti mielipiteitänne tilanteeseeni:
Olemme mieheni kanssa tunteneet toisemme jo sen 10vuotta.. joista samaa matkaa kuljettu 5-6v.. lapsiakin jo.. Suhteeseen mahtuu paljon hyvääkin mutta kyllä ne huonot puolet vain tahtoo puskee enemmän läpi::
Suhteen alusta asti ollut jollakin tavalla passiivinen.. Eli Rakkauttaan vannoi ja toitotti suureen ääneen.. mutta käytännössä ilmaisu hyvin laimeaa. Sängyssä ei niinkään.. Koska taidamme molemmat olla melko seksuaalisia. Mutta kotityöt, arjen huomioiminen.. Ei niin mitään.
Jos Jotakin pyysin tekemään niin ei niin mitään. Ajattelin sen olevan jonkinlainen vaihe.. Että kyllähän nyt jossakin vaiheessa luusisi toisen ymmärtävän.. Että yhteisiä voimavaroja tässä käytämme.
Aina lupasi muuttua.. Mutta ei minkäänlaista muutosta. Päinvastoin tuli vain uusi harrastus mikä vei enemmän aikaa perheeltä. Salaili ja valehteli päin kasvojani asioista. Ensin uskoin ja ajattelinettä ehkä olenkin vain kuvitellut kaiken mutta.. Sitten rupesin ottamaan asioista selvää ja totuus tulikin julki.
Huutaa suuttuessaan. Saattaa tukkia kävelyväylän kun haluan mennä johonkin. On rikkonut lukemattomia kodinkoneita.. Seiniä hakannut.. Potkinut. Käyttää riita tilanteissa (hänen valheet) voimaa ja "uhkuu" omaa varmuuttaan vaikka olisikin väärässä! Inttää että haluatko sinä eroa?! Sitäkö sinä haluat?! Sitäkö ajat takaa?!
Vaikka omilla valheillaan ajaa meidän suhdetta sitä kohti. No silloin kun olen jo ollut luovuttamassa.. Ja olen sanonut että ei tästä kertakaikkiaan enää tule mitään.. Heittäytyykin uhriksi ja palvoo maata jalkpjeni alla.. "sinä olet sitä ja tätä ja tuota"..enhän Minä halua eroa ???!! Halusin vain tietää mitä sinä todella haluat.. Joopajoo.
Eli valehtelee, ja niin kauan kunnes on mustaa valkoisella. Silloinkin on aina hyvät syyt olemassa..
On stabiili niin kauan kunhan kulissit ovat pystyssä ja hän saa tehdä mitä lystää
Käyttää eroa aseenaan suhteen jatkumiselle.. Heittää sormusta ja on eroamassa niin kauan kunnes todella minusta tuntuu että ei herranjumala tätä oikeasti enää jaksa
Agressiivinen liikenteessä ja riitatilanteissa
Imagonkiilloittaja: tulee kaikkien kanssa juttuun, on Pomoille mieliksi jne.
Ja miksi olen suhteessa?? Rakastan tätä miestä.. Mutta jos hän onkin oikeasti narsisti.. Niin.. Tuhoanko vain itseni tätä menoa.. Miten voin saada selvyyden tähän tilanteeseen.. Voiko tuo ihminen todella muuttua vai nauttiiko hän salaa tuosta kaikesta:(
Haluaisin vain rehellisen ja tasapuolisen suhteen.. Teenkö nyt töitä ihan turhan takia..
Olemme mieheni kanssa tunteneet toisemme jo sen 10vuotta.. joista samaa matkaa kuljettu 5-6v.. lapsiakin jo.. Suhteeseen mahtuu paljon hyvääkin mutta kyllä ne huonot puolet vain tahtoo puskee enemmän läpi::
Suhteen alusta asti ollut jollakin tavalla passiivinen.. Eli Rakkauttaan vannoi ja toitotti suureen ääneen.. mutta käytännössä ilmaisu hyvin laimeaa. Sängyssä ei niinkään.. Koska taidamme molemmat olla melko seksuaalisia. Mutta kotityöt, arjen huomioiminen.. Ei niin mitään.
Jos Jotakin pyysin tekemään niin ei niin mitään. Ajattelin sen olevan jonkinlainen vaihe.. Että kyllähän nyt jossakin vaiheessa luusisi toisen ymmärtävän.. Että yhteisiä voimavaroja tässä käytämme.
Aina lupasi muuttua.. Mutta ei minkäänlaista muutosta. Päinvastoin tuli vain uusi harrastus mikä vei enemmän aikaa perheeltä. Salaili ja valehteli päin kasvojani asioista. Ensin uskoin ja ajattelinettä ehkä olenkin vain kuvitellut kaiken mutta.. Sitten rupesin ottamaan asioista selvää ja totuus tulikin julki.
Huutaa suuttuessaan. Saattaa tukkia kävelyväylän kun haluan mennä johonkin. On rikkonut lukemattomia kodinkoneita.. Seiniä hakannut.. Potkinut. Käyttää riita tilanteissa (hänen valheet) voimaa ja "uhkuu" omaa varmuuttaan vaikka olisikin väärässä! Inttää että haluatko sinä eroa?! Sitäkö sinä haluat?! Sitäkö ajat takaa?!
Vaikka omilla valheillaan ajaa meidän suhdetta sitä kohti. No silloin kun olen jo ollut luovuttamassa.. Ja olen sanonut että ei tästä kertakaikkiaan enää tule mitään.. Heittäytyykin uhriksi ja palvoo maata jalkpjeni alla.. "sinä olet sitä ja tätä ja tuota"..enhän Minä halua eroa ???!! Halusin vain tietää mitä sinä todella haluat.. Joopajoo.
Eli valehtelee, ja niin kauan kunnes on mustaa valkoisella. Silloinkin on aina hyvät syyt olemassa..
On stabiili niin kauan kunhan kulissit ovat pystyssä ja hän saa tehdä mitä lystää
Käyttää eroa aseenaan suhteen jatkumiselle.. Heittää sormusta ja on eroamassa niin kauan kunnes todella minusta tuntuu että ei herranjumala tätä oikeasti enää jaksa
Agressiivinen liikenteessä ja riitatilanteissa
Imagonkiilloittaja: tulee kaikkien kanssa juttuun, on Pomoille mieliksi jne.
Ja miksi olen suhteessa?? Rakastan tätä miestä.. Mutta jos hän onkin oikeasti narsisti.. Niin.. Tuhoanko vain itseni tätä menoa.. Miten voin saada selvyyden tähän tilanteeseen.. Voiko tuo ihminen todella muuttua vai nauttiiko hän salaa tuosta kaikesta:(
Haluaisin vain rehellisen ja tasapuolisen suhteen.. Teenkö nyt töitä ihan turhan takia..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo lupaus muuttumisesta on jokseenkin mahdoton, koska sellaista tapahtuu yleensä vain silloin kun on jokin suuri henkilökohtainen tragedia, jonka johdosta sisäinen maailmankuva järkkyy ja muuttuu.
Oma aika on joillekkin ihmisille erittäin tärkeää, jotta voi rauhassa ajatella ja harrastaa ilman kenenkään muun häirintää ja keskeyttämistä. Toisilla ihmisillä puolestaan on pakottava tarve jatkuvaan vuorovaikutukseen, joten nämä kaksi ihmistyyppiä eivät sovi yhteen.
Suhteenne perustuu todennäköisesti seksiin ja ajatusmaailmanne ovat kuitenkin erilaiset, joten suhteenne ennuste vaikuttaisi melko huonolta noin pitkällä aikavälillä.
Miehille kukkapurkin paikka ja verhojen värit ovat useimmiten yhdentekeviä, joten se selittää osan passiivisuudesta.
nasse sedän viestiin ei muuta kommentoitavaa kuin se, että osa miehistä on sen varhojen värin ja kukkaruukun paikan kiinnostamattomuuden lisäksi sellaisia, että he ihan oikeasti toimivat vasta kun ovat saaneet selkeät toimintaohjeet siitä, että mitä pitää tehdä. Jos niitä ei tule, mitään ei tapahdu.
Ei mitään sellaista normaalimmanpuoleista keskustelua, vaan "Sinä tiskaat nämä astiat tänään". Ja yksi asiasisältö per lausahdus ja seuraava vasta kun ensimmäinen arjen yhteiseksi hyväksi tehty työ on saatettu loppuun.
Ja ennen niiden nenästä takaisinpäin tulvivien herneiden suurta hyökyaaltoa painotan, että osa miehistä. Ei kaikki.
"Miten voin saada selvyyden tähän tilanteeseen"
Olet sen jo saanut, tiedät jo kaiken tarvittavan. Valitettavasti on turha odottaa mitään muutosta. Ihmettelen vain miksi roikut tuollaisessa ihmisessä ja suhteessa ja miten sinä olet voinut moista sietää silmissäsi ja sanoa vielä rakastavasi häntä. Rakkaudesta tuossa ei ole merkkiäkään lähinnä kiristystä, koukutusta, manipulointia omia tarpeita varten.
Arvatenkin sinä jo tiedät, että teet ja annat kaikkesi aivan turhaan. Kaikki tuossa on päin seiniä ja mikään ei näytä oikeasti hyvälle, minkä vuoksi kannattaisi jatkaa? Tuhlaat vain oman elämäsi siihen, että armopaloina saat häneltä silloin tällöin seksiä ja liirumlaarumboostausta egollesi.
No, itsehän sinä sen tiedät kun kerran olet alistunut hänen käytökseensä ja silmät ummessa hyväksynyt sen. Olet itsesi uhri, et hänen.
Kuvauksen perusteella ihan normisuhde.
Umpihullu nainen seuraa miestä kuin hai laivaa ja kirjaa kaikki "sairauden merkit" mustakantiseen vihkoonsa ja raportoi ne sitten suomi24-palstalle diagnoosia varten.
Ja kun mies tekee niin on se vastaavasti kaukaa viisas ja mahottoman järkevä, mutta hullu ei ollenkaan :)
kysymyksesi oli, että onko hän oikeasti narsisti? Se ei kuitenkaan ole tässä pointti, vaan se, että tällaista elämääkö sinä haluat itsellesi ja lapsillesi?
Kuvailit tuossa aika tarkkaan entisen mieheni. Lapsiakin on. Lopulta tajusin, että ero on ainoa mahdollisuus, kun haluan itselleni ja lapsilleni rauhallista ja tasaista elämää. Eron jälkeen meni muutama vuosi ennen kuin sisimpäni rauhoittui ja sain oman elämäni sellaiseksi, että voin oikeasti sanoa olevani erittäin tyytyväinen elämääni. Lapsetkin pärjäävät hyvin ja uskon, että exänkin elämä on parempaa kuin ennen.
Silti olen sitä mieltä, että olisime voineet päästä parempaan elämään myös eroamatta. Se olisi vaatinut ulkopuolista apua, perheterapiaa, kaikkien muuttumista, mutta annoin olosuhteiden jatkua liian pitkään ja minun tunteeni ja arvostukseni miestäni kohtaan oli kadonnut täysin. Ei ollut mitään mahdollisuutta suhteen jälleenrakennukseen. Mutta jossakin vaiheessa aikaisemmin olisi voinut olla mahdollisuus muutokseen.
Sinä tiedät oman tilanteesi. Totta on myös se, että harvoin ihminen muuttuu, vaikka halujakin olisi. Melkeinpä menisin suosittelemaan ihan vain eron pistämistä vireille ja muuttamista erilleen, jos se vain on suhteellisen helposti mahdollista. Konkreettisten tapahtumien edessä miehesi saattaa havahtua huomaamaan, että jotain on tehtävä, jos haluaa perheenne pelastaa.
Nyt vielä mietin tuota aggressiivisuutta. En minä ainakaan enää katselisi päivääkään kenenkään seinienpotkimisia ja tavaroidensärkemistä. Kyllä se nyt sitten kuitenkin taitaisi olla eron paikka, vaikka jotain toivonkipinää koitin tuolla aiemmin viritelläkin. :(
Taidat olla melko väsynyt suhteeseesi, koska olet täällä kysymässä sen kohtaloa. On ihan oikein lähteä etsimään ratkaisua huonoon suhteeseen. Muutos ei valitettavasti tule sillä, että yrität saada miehesi käyttäytymään paremmin. Muutos tulee sillä, että alat itse käyttäytyä itseäsi arvostavasti. En usko, että auttaisi mitään, jos saisit täältä suoran vastauksen siihen onko miehesi narsisti ja toisaalta sellaista vastausta ei ole mahdollista saada mistään, koska miehesi tuskin lähtee tutkimuksiin. Kaikki nuo hänen käytösmallinsa toki voivat olla myös narsistinkin käytöstä.
Paras osuus tekstissäsi oli viimeinen kappale. Kysyt itseltäsi monta tärkeää kysymystä. Koeta itse vastata itsellesi niihin. Voit tehdä töitä vain itsesi eteen ja sitä kautta nähdä oman elämäsi arvot ja päämärät selkeämmin. Sitten toimit niiden mukaisesti. Aina rakkauskaan ei riitä ja on oltava valmis rakastamaan itseään enemmän kuin sitä toista. Terveesti.
Olin itse 25-vuotta sitten samanlaisessa suhteessa tai avioliitossa. Hain eron,työtä piti tehdä itseni kanssa paljon, olin väsynyt ihan riekaleina,hain ammattiapua,selvisin. Päivääkää en ole katunut päätöstäni!!! Suosittelen tekemään sinua samallalailla. Ajattele itseäsi ja lapsiasi.Elä hukkaa eläämääsi ja voimiasi,tuollaiseen hulluuteen. Ei elämä siihen lopu,vaikka siltä nyt tuntuukin?? VOIMIA
Tässä vaiheessa ei ole enää merkitystä sillä, onko miehesi narsisti vai ei. Hän on väkivaltainen, itsekäs, epävakaa, räjähdysherkkä, kaksinaamainen (kulissi täytyy ylläpitää vaikka kotona raivoaa), epäluotettava, valehtelija ja manipuloiva. Hän syyttää sinua suhteen ongelmista vaikka todellinen ongelma on hänen oma itsekkyytensä ja väkivaltaisuutensa.
Sinun kannattaa ottaa ero. Välittömästi. Se on parasta mitä voit tehdä itsesi ja lastesi puolesta. Lapset voivat saada elinikäisiä traumoja siitä, että joutuvat elämään raivopäisen isän vaikutuspiirissä. Mikäli perheessä on lemmikkieläimiä, myös eläimet ovat vaarassa joutua miehesi väkivallan kohteeksi.
Moni perhesurma on tapahtunut juuri siinä vaiheessa, kun vaimo ottaa lapset ja häipyy. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä turvakotiin HETI ja sopia toimenpiteistä. Jos sinulla on lemmikkieläimiä, voit viedä ne hoitoon jonkun luotettavan ystäväsi kotiin. Väkivaltaiselle miehelle ei kannata jättää kotiin yhtäkään elollista olentoa jota voisi käyttää nyrkkeilysäkkinä.
Turvakoti on tarkoitettu naisille, jotka tuntevat kodissaan väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Turvakotiin voi lähteä heti kun sinua (tai lapsiasi) alkaa pelottaa. Ei tarvitse jäädä odottamaan sitä, että miehen riehuminen yltyy ja hän käy käsiksi.
Kyseessä ei ole narsisti vaan lähisuhderiippuutta sairastava henkilö.
Narsisti ei yksinkertaisesti toimisi noin, mutta kuvaus sopii todella hyvin lähisuhderiippuvuuteen. Tosin varmuuden pystyy sanomaan vasta terapeutti usemman terapiakerran jälkeen
Se on onneksi hoidettavissa terapialla (toisin kuin narsismi), mutta sinun pitäisi saada hänet sinne. Terapia tulee kestämään vuodesta kolmeen vuoteen riippuen vaikeustasosta.
Jos rakastat häntä, niin pakota hänet terapiaan ja se on tosi helppoa. Annat hänelle kaksi vaihtoehtoa, avioero tai parisuhdeterapia (lähisuhderiippuvainen suostuu mihin vain, että parisuhde ei romahda). parisuhdeterapian kautta sitten kelan rahoittamaan psykoterapiaan...
Se on paras lahja, minkä ikinä pystyt hänelle antamaan!