Olen elänyt pidemmän aikaa laiteilla.
Rankaksi tämän tekee se, kun en osaa oikein päättää, kummalle puolelle vaaka lopulta kallistuu. Työelämässä en jaksa tunnustaa uskoa, vaan toimin, kuin kuka tahansa epäuskoinen. Vapaa-ajalla taas uskominen on paljon helpompaa ja vapaa-ajalla olen myös hirveen kiinnostunut puhumaan uskon asioista.
Kaksoiselämästä vain ei kukaan uskovainen tiedä, koska sitä ei uskalla ottaa puheeksi. Kaksoiselämä ei tee pidemmän päälle hyvää.
Haluan uskoa, mutta miksi uskon tunnustaminen työpaikalla on niin vaikeaa.
En kykene edes kieltäytyy työpaikan järjestämillä illallisilla alkoholista.
Haluan kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat saaneet parannuksen kaksoiselämästä.
Myöskin teidän, jotka päätitte jättää lopulta uskon, haluan kuulla teidänkin kokemuksia.
Olen tilanteessa, jossa minun on äärimmäisen vaikea päättää, miten toimia. Usko kun kuitenkin on niin lujassa minussa, mutta myöskin nuo maailmalliset tavat :(
Rankaksi tämän tekee se, kun en osaa oikein päättää, kummalle puolelle vaaka lopulta kallistuu. Työelämässä en jaksa tunnustaa uskoa, vaan toimin, kuin kuka tahansa epäuskoinen. Vapaa-ajalla taas uskominen on paljon helpompaa ja vapaa-ajalla olen myös hirveen kiinnostunut puhumaan uskon asioista.
Kaksoiselämästä vain ei kukaan uskovainen tiedä, koska sitä ei uskalla ottaa puheeksi. Kaksoiselämä ei tee pidemmän päälle hyvää.
Haluan uskoa, mutta miksi uskon tunnustaminen työpaikalla on niin vaikeaa.
En kykene edes kieltäytyy työpaikan järjestämillä illallisilla alkoholista.
Haluan kuulla kokemuksia niiltä, jotka ovat saaneet parannuksen kaksoiselämästä.
Myöskin teidän, jotka päätitte jättää lopulta uskon, haluan kuulla teidänkin kokemuksia.
Olen tilanteessa, jossa minun on äärimmäisen vaikea päättää, miten toimia. Usko kun kuitenkin on niin lujassa minussa, mutta myöskin nuo maailmalliset tavat :(
Vastaukset 30
Vanhimmat
No, maailmalliset tavat ovat sinulla vl-aivopesun tulosta. Raamatussa ei kielletä alkoholin käyttöä, sen sijaan humaltuminen kielletään. Sinun omatuntosi ei kiellä alkoholia ja siksi voit sitä käyttää työpaikallasi. Raamatun mukaanet ole syyllistynyt syntiin, mutta SRK:n ihmisoppien, perinnäissäännösten mukaan olet.
Koeta nyt kipuillessasi miettiä, mitkä asiat sinulla kiikastaa. Ovatko ne nämä ihmisopit, joita et jaksa noudattaa, vaiko usko Jeesukseen, josta tunnet olevasi luopumassa? Jos uskosi Jeesukseen on edelleen vahva, uskot Hänet vapahtajaksesi ja lunastajaksesi Per.keleen vallasta, mutta et jaksa noudattaa perinnäissääntöjä, niin olet oikein usko(ma)ssa.
"Myöskin teidän, jotka päätitte jättää lopulta uskon, haluan kuulla teidänkin kokemuksia."
Roikuin pitkään vl-liikkeessä sosiaalisista syistä. Olet oikeassa, kaksoiselämä on todella kuluttavaa.
Päätin irtautua vl-liikkeestä, koska pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että liikkeen piirissä arvoni oli vain siinä, olenko uskovainen vai en. En myöskään pitänyt siitä, että vl-liikkeen piirissä kenellä tahansa typerällä torvelolla on "uskon" tuomaa valtaa minun elämääni.
Lopulta en löytänyt enää mitään syytä olla liikkeen piirissä, mutta sen sijaan todella paljon syitä lähteä.
Lähtemisessäni olen katunut vain sitä, etten lähtenyt aiemmin. Kaikesta huolimatta lähteminen oli elämäni paras päätös.
Minun mielestäni vl-liikkeessä monilta ihmisiltä puuttuu moraali ja vastuunkanto omista ajatuksistaan ja teoistaan. Vl-kulttuuri jotenkin vääristää ihmisten mieliä niin, että ihmisistä tulee kovia, kylmiä ja kyynisiä. Ilkeä juoruilu on huipussaan.
Miten vanhempasi ja muut läheiset suhtautuivat sinun irtaantumiseen?
Entä onko ratkaisun jälkeenkin välillä miettinyt, että oiskohan tuo porukka sittenkin oikeassa ja oikealla tiellä? Onko uskosi Jumalaan säilynyt irtaantumisen jälkeen, vai oletko koskaan uskonutkaan. Tiedän, ettei kaikki vanhoillislestadiolaiset edes usko Jumalaan, vaan haluavat kuulua porukkaan vain sosiaalisista syistä.
"Miten vanhempasi ja muut läheiset suhtautuivat sinun irtaantumiseen?"
Jonkin aikaa sain tunteisiin vetoavia "jäähyväisviestejä". Olin irtautuessani pohjustanut sukulaisiani lähtöni syistä, joten se ei tullut heille enää suurena yllätyksenä. Sanoin suoraan, etten halua mitään painostusta asiasta, ja sukuni kunnioitti sitä.
"Entä onko ratkaisun jälkeenkin välillä miettinyt, että oiskohan tuo porukka sittenkin oikeassa ja oikealla tiellä? "
En kertaakaan. Olin niin kurkkuani myöten täynnä vl-uskoa. Mitä kauemmin olen ollut vl-liikkeestä erossa, sitä selvemmin sen vääristynyt ideologia näkyy.
"Onko uskosi Jumalaan säilynyt irtaantumisen jälkeen, vai oletko koskaan uskonutkaan"
En ole uskonnollinen ihminen. Sain niin tarpeekseni kaikesta uskonnollisuudesta, että erosin myös ev lut kirkosta. Mihinkään uskonnolliseen lahkoon tai muuhunkaan ideologiseen liikkeeseen en liity enää koskaan. Minun mielestäni ihmisen pitää osata ajatella itse, eikä antaa vastuuta omasta elämästään millekään uskonnolliselle liikkeelle.
Minun mielestäni on rehellisempää lähteä kuin roikkua vl-liikkeessä sosiaalisista tai kulttuurisista syistä. En pidä ajatuksesta, että vl-liikkeeseen kuuluu ateisteja. Pitää olla sen verran rohkea, että elää kuten ajattelee.
"En pidä ajatuksesta, että vl-liikkeeseen kuuluu ateisteja"
En minäkään. Kaikilla vain ei ole rohkeutta lähteä julkisesti liikkeestä.
Osa ateistivl:istä on kuulemma myös ihan sinut vanhoillislestadiolaisuutensa kanssa, mutta tällöin täytyy olla kyseessä aikalailla kieroon kasvanut ihminen... Tai mikäpä minä olen sanomaan, mikä on oikea tapa elää.
Olen rukoillut Jumalalta, että se antaisi rohkeutta irtaantua tästä liikkeestä, tai vaihtoehtoisesti pääsisin eroon sellaisista asioista, jotka eivät sovi vanhoillislestadiolaiselle. Jos olisin varmempi jommasta kummasta vaihtoehdosta, todennäköisesti tekisin jo asialle jotain. Ketuttaa, ku tuo vaaka ei tahdo kallistua erityisemmin kumpaankaan suuntaan :(
Muistan, miten hyvin nuorena mietin sitä, pystyisinkö opettamaan vl-uskon lapsilleni tai jollekin ulkopuoliselle tosissaan vl-parannusta haluavalle.
Minusta tuo on hyvä testi siitä haluaako kuulua vl-liikkeeseen vai ei.
Minun vastaukseni molempiin oli ehdoton ei. En pystyisi opettamaan totena vl-dogmeja kenellekään, koska en usko niihin itsekään.
Mitä sinä noihin kysymyksiin vastaat?
Aiemman keskustelun ulkopuolisena kommentoin. Itse erosin aikuistumisen kynnyksellä vl-yhteisöstä 80-luvun puolivälissä toistakymmentä vuotta kestaneen tiiviin hoitokokoustamisen jälkeen. Kaiken sen kokeneena mietin, että veisinkö omat lapseni hoitokokouksiin kiusattaviksi ja näkemään aikuisten ihmisten julkista nöyryyttämistä? Tulin siihen tulekoseen, etten oman lapsuuteni ja nuoruuteni kaltaista halua missään tapauksessa omille lapsilleni, joten erosin.
En myöskään olisi kyennyt "suosittelemaan" vl-yhteisöön hakeutumista yhdellekään ystävälleni.
Kiitos puheenvuorostasi. Oli kuin olisin itse kirjoittanut, niin samanlaista olen kokenut vl-liikkeessä.
"Päätin irtautua vl-liikkeestä, koska pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että liikkeen piirissä arvoni oli vain siinä, olenko uskovainen vai en.
En myöskään pitänyt siitä, että vl-liikkeen piirissä kenellä tahansa typerällä torvelolla on "uskon" tuomaa valtaa minun elämääni.
Lopulta en löytänyt enää mitään syytä olla liikkeen piirissä, mutta sen sijaan todella paljon syitä lähteä.
Lähtemisessäni olen katunut vain sitä, etten lähtenyt aiemmin. Kaikesta huolimatta lähteminen oli elämäni paras päätös.
Minun mielestäni vl-liikkeessä monilta ihmisiltä puuttuu moraali ja vastuunkanto omista ajatuksistaan ja teoistaan. Vl-kulttuuri jotenkin vääristää ihmisten mieliä niin, että ihmisistä tulee kovia, kylmiä ja kyynisiä. Ilkeä juoruilu on huipussaan."
Liikkeen sisäisessä sosiaalisessa kultttuurissa ja tavoissa on todella paljon kieroja ja halpamaisia tapoja.
Minua ottaa eniten päähän se, etten uskaltanut hoitokokouksissa, joissa kidutettiin ja nöyryytettiin aivan viattomia, kilttejä vanhuksia, nousta ja sanoa hoitomiesten olevan ihan sairaita!
Jos tällä elämänkokemuksella sellaiseen hoitokokoukseen joutuisin, ei se aivan varmasti jatkuisi!
Jokainen tekee oman valintansa oman sielunsa autuudeksi, ei muitten ihmisten tähden.
Kuinka hoitomiesjulmuri nöyryyttää lähimmäisiään "oman sielunsa autuudeksi"?
Kuka teidät siihen käskee ja velvoittaa?
Ei se raiteilla paljoakaan helpompaa ole. Viinan kanssa on kuitenkin nollatoleranssi.
Itse sain lähtemisen armon 11 vuotta sitten. Oli nopea ja kivuton ratkaisu. Ystäväni suosituksesta hankin vastaajan (lanka)puhelimeeni kertomaan, että olen kiireinen ja tavoitettavissa seuraavan kerran kesä-heinäkuun vaihteessa (silloin noin kuukauden päästä).
Tärkeintä oli löytää uusi sopiva hengellinen yhteisö. Onneksi Helsingissä oli/on vaihtoehtoja. Päädyin kyllä sellaiseen, joka on maaseudullakin edustettuna.
Ite en kyllä ihan ekana olisi liittymässä mihinkään uuteen yhteisöön. Eräs kaverini meni liittymään Koivuniemen-lahkon kaltaiseen uskonsuuntaukseen ja voin sanoa, että sieltä se irtaantuminen vasta vaikeaa oli. Ohje on siis se, että jos pääset jostain uskonnollisesta yhteisöstä eroon, älä hakeudu toiseen. Se ei ole ratkaisu. Sen sijaan voit itse ruveta uskoo henkilökohtaisesti siihen, mihin haluat, oli se sitten Jumala, Isä Aaron, Jääkuningatar tai vaikkapa mammonan mahti. Mutta jos yhteisöllisyyttä kaipaat, monet urheiluseurat, jengit yms. voivat antaa sitä. Mutta kannattaa kattoa, mihin jengiin on liittymässä, sillä kaikki jengit eivät toimi puhtain paperein. Valitettavasti tässäkin maassa on myös rikollisjengejä. Niitä kannattee välttää!
Aloittajalle: riiippuu siitä kuinka laajasti elät maailmallisesti vl-sääntöjä vastaan, kannattaako lähteä. Ristiriita ei nimittäin välttämättä ratkea jättämällä yhteisön. Itselleni kävi niin että ns. lähdin vaikka en varsinaisesti kieltänyt uskoa, mutta lakkasin noudattamasta elämäntapanormeja. Jonka seurauksena muut lakkasivat pitämästä uskovaisena. Mielestäni vl:ssa on pyhän hengen kautta syntien anteeksiantamus, mutta siellä on myös ihmissääntöjä ja vakavaa lahkoutumista. Esimerkiksi en voi pitää kohtuullista alkoholin käyttöä syntinä, olin vl tai en. Sellaista parannusta en pysty tekemään, että uskoisin nämä säännöt synneiksi, oman kokemuksen kautta synti on jotain muuta ja vakavampaa, kaikkien ihmisten elämässä läsnäolevaa, enemmän tai vähemmän, sydämen pahuutta.
En kykene koskaan liittymään minkäänlaiseen hengelliseen yhteisöön kaiken sen paskan jälkeen, mitä jouduin 20 vuoden aikana vl-järjestössä kokemaan. Itse asiassa en ole kyennyt pyydettäessä liittymään edes arvostettuihin "maallisiin" järjestöihinkään, koska alitajunnassa on edelleen se totaalisen hallitsemisen tunne...
Minulle lasten asioissa paljon työskentelevänä lastenraiskaamisrikosten EHDOTON rippisalaaminen oli viimeinen niitti. Yritin paikallisen johdon ja jopa srk:n johtokunnan jäsenten kanssa keskustella asiasta -tuloksetta. Jokainen uskovainen valevoitetaan salaamaan vl-lastenraiskaamisrikokset, vaientamaan uhrit ja vainoamaan lastenpuolustajia. Tämä ei kertakaikkiaan sopinut minun arvomaailmaan, sillä arvostan lasten seksuaalista koskemattomuutta ja heidän oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään.
Samoja mietteitä täällä.
Laiteilla eläminen on rankkaa mutta eroaminenkin on rankkaa. En edes harkitse "parannusta". Mietin vaan koko ajan miten saan rohkeutta irtautumiseen.
"lähtemisen armoa odotellessa"
>Haluan uskoa, mutta miksi uskon tunnustaminen työpaikalla on niin vaikeaa.
>En kykene edes kieltäytyy työpaikan järjestämillä illallisilla alkoholista.
Sotket täysin eriparisia asioita. Jotapaitsi oikea muoto on "En kykene edes kieltäytymään..."
taas noita kielipolliiseja. puhekielessä ei yleensä käytetä muotoa kieltäytymään, vaan sanotaan passiivissa, eli kieltäytyä, tai murteellisesti kieltäytyy yms. Mee viilaa pilkkua johki muualle.
PK-seudulla on jo tosi iso yhteisö, mikä pitää SRK-laisuutta harhaoppina. Osa on kokonaan vl-liikkeen ulkopuolella, osa sisällä ja loput sillä välillä.
Etsi joku käsiisi, niin vertaistuki ja uudet ystävät odottavat.
Haluan kuulla tästä lisää. Onko se helsinki, Espoo, Vantaa alueella vai laajemmin? Mistä saisi lisätietoa?
Onko se joku uusi yhteisö? Onko jotain kokoontumisia?
Eivät mainosta, koska haluavat pitää matalaa profiilia. Tavallaan sinne kutsutaan, kun sinun asenteeesi SRK:n suhteen on useamman henkilön taholta testattu. Myyrät eivät ole tervetulleita.
Näitä yhteisöjä voi olla useitakin tänä sosiaalisen median aikakaudella. Kyllä kysyvä löytää, kunhan uskallat julkituoda omat ajatuksesi.
Roskaa. Mitään yhteisöä ei ole, onpahan vaan netissä kirjottelijoita. Jos on yhteisö niin ei se ole piilossa.
Onhan noita yhteisöjä ollu iät ja ajat. esimerkiksi penteleen palvojat ja pentelistit pitävät kaikkia kristittyjä valheessa elävinä, vaikka iteasiassa penteleen palvonta on vain käänteistä kristillisyyttä. Ateistit ja monet omavanhurskaat Jeesuksen pojat myös pitävät vanhoillislestadiolaisuutta harhaoppina, vaikka mun mielestä nimeenomaan villit ja vapaat lahkot on edustaa enemmän sitä.
Niin ja sanalla mainitakseni, en suosittele kenenkään liittyvän penteleen palvojiin. Niistähän on tehty taannoin dokumenttikin, jossa eräs nuori tyttö sekaantui penteleen palvontaan ja tilanne kärjisty lopulta siihen, että tyttö joutu mielisairaalaan.
Näin siellä työvaliokunnassa erheellisesti luullaan...
Ite oon nyt joutunut seurakiusaamisen kohteeksi, koska olen ilmeisesti jollain lailla outo, tai jotku haluu pönkittää omaa iiteetä mun kustannuksella. Alkuun otin huumorilla ne, mutta nyt oon huomannut, että mut on saatu siionissa niin huonoon valoon, ettei mulla ole enää mieltä mennä seuroihin. Ei sillä, että uskossani olis ollu jotain vikaa, vaan pikemminkin siinä, että ehkä poikkean keskivertoihmisestä.
Tyhmät eivät ilmeisesti ole täysvaltaisia valtakunnan jäseniä :(..
Olenkin päättänyt, että nyt rupean pitää taukoa seuroissa käymisessä.
Olen jo korvia myöten täynnä sitä, että porukka kerääntyy ympärilleni vain sen takia, että pitävät mun kustannuksella hauskaa. Kiitos, enää en alennu siihen. Jos en kelpaa tällaisena, ni ei sitte :(
Lähde vaan ja etsi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa aidosti tulet toimeen. Toisin kuin vl-liikkeessä saarnataan, niin todellisuudessa "maailman ihmisistä" saa usein oikein hyviä ja lojaaleja ystäviä.
Ei kannata jäädä vl-liikkeeseen kiusattavaksi.
Penteleen palvonta ja ateismi eivät ole ratkaisuja.
Harmillisen usein tiiviistä uskonnollisista yhteisöistä irtaantuneet liittyvät toista ääripäätä edustaviin yhteisöihin, kuten vaikkapa penteleen palvojiin, ateismiin, tai pakanallisuskontoihin.
Haluan rohkaista vl-uskosta poislähteviä, että Kristuksen ääni kuuluu vl-liikkeen ulkopuolellakin. Suomessa on kosolti erilaisia liikkeitä, jotka vannoo Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, kuten esimerkiksi tämä minulle rakas uskonnollinen kotini Missio Maailma (ent. Nokia Missio).
Suosittelen tutustuu uusiin Jeesuksen nimeen vannoviin yhteisöihin ja kokeilla, mikä niistä sopii sinulle parhaiten! Jeesuksen siunausta etsintöihin!
Minulle on käynyt niin että olen löytänyt armollisen Jumalan ja luopunut vl-elämäntavoista mutta en ole lähtenyt liikkeestä. Joku sanoo "moi", joku "jt". Kaikki nuo on pikkumaisia juttuja kun saa omistaa oikean armon, vapauden ja anteeksiannon.