Siinä peruskouluissa takavarikoitua aineistoa vkl:n IS:n mukaan.
Sellaista se on, kun jo tarhassa lapset oppivat viidakon lait. Eli mitä tahansa saada tehdä ja on tehtävä kaveriporukassa selvitäkseen ja kunhan aikuisten silmä välttää. Ja helpostihan se välttää, koska tarhat kärsivät henkilökuntapulasta ja sama aikuisten vähyys jatkuu myös kouluissa.
Lisää tarhojen tilanteesta ketjussa 12 % joutuu päiväkodeissa kiusatuksi tutkimuksen mukaan. Tutkimus ei tietenkään paljasta kaikkea, mutta antaa selkeät suuntaviivat siihen, mistä koulujen järjestyshäiriöt johtuvat.
Lainaus em. ketjusta:
"Kouluissa on paljon väkivaltaa, eikä kiusaamista tunnuta saada loppumaan kuin aniharvoissa kouluissa. Jostakinhan se malli kouluihin tulee, ei voi olla niin, että tarhoissa ollaan herran enkeleitä ja kun koulu alkaa, tapahtuu jokin naps! ja riiviökäytös alkaa. Enkä puhu nyt mistään psyykeltään häiriintyneistä lapsista, vaan ihan tavallisista kouluikäisistä, ns. kympinoppilaitakin joukossa, mutta sosiaaliset taidot tuntuvat olevan plus miinus nolla."
Sellaista se on, kun jo tarhassa lapset oppivat viidakon lait. Eli mitä tahansa saada tehdä ja on tehtävä kaveriporukassa selvitäkseen ja kunhan aikuisten silmä välttää. Ja helpostihan se välttää, koska tarhat kärsivät henkilökuntapulasta ja sama aikuisten vähyys jatkuu myös kouluissa.
Lisää tarhojen tilanteesta ketjussa 12 % joutuu päiväkodeissa kiusatuksi tutkimuksen mukaan. Tutkimus ei tietenkään paljasta kaikkea, mutta antaa selkeät suuntaviivat siihen, mistä koulujen järjestyshäiriöt johtuvat.
Lainaus em. ketjusta:
"Kouluissa on paljon väkivaltaa, eikä kiusaamista tunnuta saada loppumaan kuin aniharvoissa kouluissa. Jostakinhan se malli kouluihin tulee, ei voi olla niin, että tarhoissa ollaan herran enkeleitä ja kun koulu alkaa, tapahtuu jokin naps! ja riiviökäytös alkaa. Enkä puhu nyt mistään psyykeltään häiriintyneistä lapsista, vaan ihan tavallisista kouluikäisistä, ns. kympinoppilaitakin joukossa, mutta sosiaaliset taidot tuntuvat olevan plus miinus nolla."
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toisella palstalla edelliseen saatu vastaus:
"Kauankohan kestää ennen kuin päättäjät näkevät tämän niin selvän yhteyden ja että varhaisen kehityksen suojaaminen ja riittävän tuen antaminen säästäisi huomattavasti yhteiskunnan varoja. Ennalta ehkäisy on huomattavasti halvempi vaihtoehto."
On pidettävä mielessä se taannoinen lastentarha opettajien liiton pj:n maininta tv-ohjelmassa, että kuntien työntekijät - tarhojen ja koulujen henkilökunta - eivät saa esittää työnantajaansa kohdistuvaa kritiikkiä julkisuudessa. Siksi se on vanhempien tehtävä, valitettavasti.
Siksi julkisuudessa puhutaan usein vain kuntatyönantajan sallimia asioita eli korostetaan koulujen hyviä oppimistuloksia ja päiväkotien viihtyisyyttä. Sen sijaan siitä, että kouluissa oppilaiden viihtyvyys on Euroopan alinta kastia, sitä ei juurikaan salita mainittavan saatika, että puhuttaisiin tarhoissa tapahtuvasta kiusaamisesta tai siitä, miten siellä olevat lapset kärsivät turvallisen aikuisen puutteesta.
Kehotan erityisesti niitä vanhempia, joiden lapsi viihtyy tarhassa, seuraamaan mahdollisimman usein lapselta salaa, miten kullannuppu siellä todellisuudessa käyttäytyy.
Onko viihtymisen takana se, että on opittu jo viidakon laki eli arvostuksen lapsiryhmässä saa se, joka on fyysisesti vahvin, röyhkein, kovanyrkkisin ja häikäilemättä käyttää sanan säilää toisiin lapsiin?
Koska edes tarhoissa ei henkilökunta kuule kaikkea, mitä lasten välillä tapahtuu, jo siellä osa lapsista muokkautuu johtohahmoiksi, jotka määräävät väkivallan uhalla toisia, joko henkisen tai fyysisen väkivallan. Mukan ryhmiin pääsevät massasielut, jotka ovat valmiita tottelemaan johtajaansa.
Henkilökunta myöntää sen, että etenkin ulkoliikunnassa he seuraavat lapsia vain kauempaa, koska siten näkee useamman lapsen kerralla. Ja sama jatkuu koulujen välituntivalvonnassa henkilökunnan puutteen takia tietysti.
Vanhemmat eivät aina tule ajateeksi, että opettajat tekevät työtään myös välituntien aikana eli kopioivat oppimateriaaleja, valmistautuvat seuraavaan tuntiin, vastaavat vanhempien puheluihin, keskustelevat heihin kontaktia ottavien oppilaiden kanssa jne.
Aikuisten ohjauksen ja valvonnan puute on yläasteeseen mennessä kärjistynyt tämän ketjun otsikon tasolle eli kaikki eivät rohkene kouluun kuin eriasteisesti aseistettuna.
Ja sitten vielä ihmetellään Suomen alhaista kouluviihtyvyyttä.
Jo väkivallan uhka ja sen näkeminen ovat väkivaltaa, vaikka juuri oma lapsi ei tekijänä tai suorana kohteena olisikaan.
Tiedän kaksi koulukiusaajatapausta, molemmat ns. hyvien perheiden lapsia, jotka MOLEMMAT käyttivät eri asteista väkivaltaa toisiin lapsiin jo tarhassa, että saivat pitää oman johtajapaikkansa.
Heidän tarhapäivänsä oli täynnä toisten lasten jatkuvaa porukasta pois sulkemisen uhalla manipulointia ja hoitajille esitettiin niin suurta enkeliä kuin ikinä voi, samoin tietenkin omille vanhemmille.
Koulussa he ovat kympin oppilaita ja toisten oppilaiden kyykytys jatkuu. Tällä palstalla taas kirjoittavat useimmiten ne vanhemmat, joiden lapsi on jo tarhassa niin henkisesti vahva, että näki kyykyttäjien toiminnan selvästi, eikä siihen alistunut tai joutui muuten vain syrjityksi ja kiusatuksi.
Yhteiskunnan "lääke" huostahysterian aikaan kun on ollut koulusta kieltäytymiseen huostaanotto. Se on törkeää "kapinaa", josta lapsia rangaistaan erottamalla hänet hyvistäkin vanhemmistaan.
Monesti ainut pelastus lapselle, jota on syrjitty tarhasta alkaen, on vaihtaa asuinaluetta tai koulua, ennen kuin lastensuojelu ehtii iskeä perheen hajalle. Suurissa kaupungeissa ei edes koulun vaihto aina auta, jos toinen koulu on samalla asuinalueella. Silloin koulupaikka on saatava kauempaa, jossa lapsi ei vielä ole kaveripiirissä ehtinyt leimautua syrjityksi.
Tuskin elämä on missään niin julmaa kuin tämän päivän yläasteella.
Tuli ajatuskatko tämän virkkeen kohdalla:
"Se on törkeää "kapinaa", josta lapsia rangaistaan erottamalla hänet hyvistäkin vanhemmistaan."
Tarkoitus oli tietenkin sanoa, että on törkeää hajottaa perhe sen takia, jos lapsi kapinoi kouluunmenosta siksi, että on syrjitty ja muutenkin kiusattu.
Mutta uskomattoman monen huostaanoton syyksi viranomaiset ovat laverrelleet 'riittämätöntä vanhemmuutta' kun lapsi ei halua syrjinnän takia mennä kouluun ja esittäneet hallinto-oikeudelle, että laitokseen siirto on 'lapsen edun mukaista, koska siellä turvataan koulunkäynti'.
Kyllä moni vanhempi olisi tarvittavat muuton tai koulunvaihdoksen tehnyt jo aiemmin, jos olisi tajunnut pelätä lastensuojelua. Mutta kun yleisesti levitetty valhe huostaanotoista on, että niitä tehdään muka vain hirveistä päihde- ja väkivaltaperheistä. Sillä valheella saadaan jatkuvasti ls:uun uusia asiakkaita.
Nuo edellä kuvatut kympinoppilaat sitä terapiaa tai huostaanottoa olisivat tarvinneet, eikä ne / se oppilas, joita he syrjivät ja/tai kiusaavat.
Olen kerran ennenkin purnannut täällä sitä, että koulumenestystä pidetään ainoana mittarina kun arvioidaan tunne-elämän tasapainoa. Toki se joskus voikin olla ihan riittävä osoitus, että kaikki on hyvin, mutta ei suinkaan aina!
Joku kympin tyttö voi kärsiä suunnatonta yksinäisyyttä ja ahdistuneena pakertaa kouluaineissa, että saisi EDES SITEN huomiota ja hyväksyntää. Toisten oppilaiden manipulointi ja pakottaminen hänen kaverikseen on osoitus siitä, että lapsi ei kestä enää koulussa yksinäisyyttä, jos joutuu kärsimään siitä jo kotona.
Käsittämätöntä, että tuollaisen terrorin on mahdollista jatkua tarhasta asti. Mutta niin se vain on, lapset tarvitsisivat turvallisia, näkeviä ja kuulevia aikuisia myös päiväkodissa ja koulussa, eikä vain kotona.
Kyse ei ole henkilöpulasta, vaan päiväkodeissa aikuiset juoruavat keskenään ja lapse ovat heitteillä ulkona oloajan! Tämä on totuus, itse perhepäivähoitaja ja oma nuorin oli päiväkodissa eskarissa. Näin omin silmin liian monta kertaa tilanteita (olin hoitoalsten kanssa kävelyllä opetustarkoituksessa, että osataan pitää kävellessä kaveria kädestä kiinni), että päiväkodin pihalla touhu oli sairasta!!!
Onneksi poika nyt ekaluokalla ykstiyiskoulussa!
Mikähän yksityiskoulu on kyseessä? Olen kokenut kiusaamista eräässä yksityiskoulussa.
Minunkin lapseni on muuten nykyään koulussa, joka on osittain yksityinen ja hänen kohdallaan monta vuotta kestänyt kiusaaminen loppui koulun vaihtoon.
Edelliseltä kysynkin, onko kiusaajana toinen oppilas, opettaja vai joku muu henkilö?
Olen kuullut ja nähnyt tällaisenkin tapauksen:
Tarhaikäisten vanhemmille tultiin valittamaan, että heidän poikansa kiusasivat yhtä tiettyä lasta kotipihalla. Kun tuo tietty lapsi astui kotiovesta ulos, häntä vastaan juostiin, tökittiin risuilla tai leikkimiekalla kasvoihin, hänelle ei puhuttu mitään normaalilla äänellä, vaan karjuttiin suoraa huutoa hänen korvaansa, syljettiin päälle, tönittiin jne.
Vanhempien vastaus sai minut jähmettymään paikalleni, koska se kuului: "X:n pitää antaa samalla mitalla takaisin!"
Siis uskomatonta! Vanhemmat kehottivat lapsia väkivaltaan keskenään. Mitään vikaa ei kuulema ollut heidän tenavissaan, "pojat nyt vain on tuollaisia ja jokaisen pitää oppia pitämään puoliaan".
Jos henkistä ja fyysistä väkivaltaa puolustellaan sillä, että väkivaltaan on vastattava väkivallalla, koska kaikkien on opittava pitämään puoliaan, niin ei ihme, että tilanne peruskouluissa on Ilta-Sanomien ja tämän ketjun otsikon kaltainen.
Olen kyllä eri mieltä kirjoittajan 'Nähty omin silmin kanssa!'
Tarhojen henkilökunta tekee vastuullista työtään alipalkattuna valtavan stressaavassa melussa, heitä on ehdottomasti liian vähän, sairaslomien ja lomien sijaisia ei saa palkata, edes ylitöitä ei aina korvata, taukoja ei aina ole koko työpäivän aikana jne.
Kun laki sanoo näin: "Osapäivähoidossa on kolme vuotta täyttäneitä lapsia enintään 13 yhtä kasvatushenkilöä kohden," niin kai nyt kaikkien järki sanoo, että ei yksi hoitaja repeä joka paikkaan näkemään ja kuulemaan, mitä lasten kesken tapahtuu.
Ja aina sairasloman sattuessa on joka ryhmä alimitoitettu henkilökunnan osalta työn kyseisen loman ajan.
Ja eikö henkilökunta saa jutella yhtään keskenään ulkovalvonnassa? Eikä se aina sitä tarkoita, jos tarhan pihalla on keskustelevia aikuisia, että "hoitajat vain juoruavat keskenään". Voihan kyseessä olla myös lastaan tuovia tai hakevia vanhempia, jotka pysähtyvät kuulemaan hoitajalta, miten päivä on mennyt.
Aina löytyy vanhempia, jotka kieltävät koulujenkin henkilökunta vähyyden ja väittävät, että "opettajat vain juoruavat opettajanhuoneessa". Itse erityislapsen vanhempana olen joutunut käymään niin paljon koulussa välituntien aikana ja nähnyt, miten opettajat melkein juosten tekevät välttämättömiä tehtäviään, eivätkä tosiaan "vain juorua keskenään".