Olen menossa ensi viikolla lääkärin kanssa keskustelemaan ja täyttämään hakemuksen, jotta voin tehdä raskauden keskeytyksen, kun nyt on viikkoja kertynyt jo 16 2.
Lapsivesipunktiossa selvisi, että pienokaisemme tulisi olemaan syvästi kehitysvammainen (18-trisomia) Niin paljon un tätä lasta toivoimme ja odotimme, olisi kuitenkin itsekästä synnyttää tähän maailmaan lapsi, joka ei tulisi koskaan pärjäämään omillaan sekä elämään kuten terveet ihmiset.
Tiedämme, että jos tämän raskauden antaisi mennä loppun asti, ja lapsi syntyisi elävänä, ei hän tietäisi paremmasta elämästä, hänen elämänsä olisi ainoa elämä, josta hänellä olisi tietoa, joten hän ei osaisi haluta parempaakaan.
Olen keran joutunut lääkkeelliseen keskeytykseen keskenmenon vuoksi ja siitä toipuminen oli pitkä ja raskas tie. Nyt meillä on kuitenkin jo kaksi lasta, joista pitää jaksaa huolehtia. Pelkään niin kovasti, että masennun, kun joudun luopumaan lapsesta, jota on yritetty kaksi vuotta.
Miten te keskeytyksen tehneet olette tapahtuneesta olette toipuneet? Ymmärrän, että toipuminen on huomattavasti helpompaa, jos sen tekee sosiaalisista/taloudellisista syistä, mutta jos lapsi on oikeasti odotettu ja toivottu, miten silloin?
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Lapsivesipunktiossa selvisi, että pienokaisemme tulisi olemaan syvästi kehitysvammainen (18-trisomia) Niin paljon un tätä lasta toivoimme ja odotimme, olisi kuitenkin itsekästä synnyttää tähän maailmaan lapsi, joka ei tulisi koskaan pärjäämään omillaan sekä elämään kuten terveet ihmiset.
Tiedämme, että jos tämän raskauden antaisi mennä loppun asti, ja lapsi syntyisi elävänä, ei hän tietäisi paremmasta elämästä, hänen elämänsä olisi ainoa elämä, josta hänellä olisi tietoa, joten hän ei osaisi haluta parempaakaan.
Olen keran joutunut lääkkeelliseen keskeytykseen keskenmenon vuoksi ja siitä toipuminen oli pitkä ja raskas tie. Nyt meillä on kuitenkin jo kaksi lasta, joista pitää jaksaa huolehtia. Pelkään niin kovasti, että masennun, kun joudun luopumaan lapsesta, jota on yritetty kaksi vuotta.
Miten te keskeytyksen tehneet olette tapahtuneesta olette toipuneet? Ymmärrän, että toipuminen on huomattavasti helpompaa, jos sen tekee sosiaalisista/taloudellisista syistä, mutta jos lapsi on oikeasti odotettu ja toivottu, miten silloin?
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oikein muuta osaa sanoa kuin otan osaa, ja toivottavasti kaikki sujuu niin hyvin kuin tilanteessa on mahdollista. Asia ei varmaankaan unohdu koskaan, mutta kipu helpottaa ajan kuluessa.
Onneksi teillä on kaksi lasta joista iloita ja toivottavasti he auttavat toipumisessa tulevina aikoina.
Lohtuhali ja kovasti jaksamisia sinulle!