kysymys vailla vertaansa!

Onkos tämä kirja harvinainen? löytyykö se helposti ihan tavallisesta kirjastosta?

Amblin kirjoitti:

Onkos tämä kirja harvinainen? löytyykö se helposti ihan tavallisesta kirjastosta?

"Runousoppi" on maailman vanhin edelleen käytössä oleva oppikirja. Sieltä löytyvät draaman tekemisen perusteet.

Töpsel kirjoitti:

"Runousoppi" on maailman vanhin edelleen käytössä oleva oppikirja. Sieltä löytyvät draaman tekemisen perusteet.

Esim. jenkkikäsikirjoittajat lukevat juuri Aristoteleen runousopin pohjalta elokuvatarinan tekemistä.

Enya kirjoitti:

Esim. jenkkikäsikirjoittajat lukevat juuri Aristoteleen runousopin pohjalta elokuvatarinan tekemistä.

Älä ihmeessä opiskele elokuvakerrontaa, tai mitään muutakaan kerrontaa Aristotelesin Runousopin mukaan. Kirja on aikoja sitten vanhentunut, epäselvä ja sotkuinen, eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä tämän päivän elokuvanteon kanssa.
Aristoteles on patsas joka ei vastaa meille kun me kysymme.

Tämä Runousopin valta on peräisin 80-luvun amerikkalaisesta elokuvasta, lähinnä tuottajakaksikko Simpson-Bruckheimerilta. Syd Field ja Robert McKee oppaineen ovat vain tehneet tästä "alku-keskikohta-loppu-"formaatista eräänlaisen käsikirjoitusopastuotteen. Sitä he sitten muuntelevat ja kehittelevät omien tarkoitustensa mukaan. Hupaisin esimerkki tästä on Syd Fieldin kirjan (Screenwriter`s Workbook) "midpoint-scenen" etsiminen. Että jokaisessa hyvässä elokuvassa on muka joku keskikohtakohtaus, joka jakaa tarinan kahteen osaan. Kristus, voiko enää kahjompaa ajattelua olla.
Oletteko muuten huomanneet, että Aristoteles-jengi jättää ne elokuvat analysoimatta, jotka eivät sovi heidän formaattiinsa?

Tässä on takana se, että ns. luovuutta on lähes mahdoton opettaa. Jokaisen on löydettävä oma tyylinsä, aihepiirinsä ja tapansa tehdä. Siinä ei Aristoteles tai mikään muukaan antiikin homekorva paljon auta. Puhumattakaan 80-luvun amerikkalaisista exploitaatio-elokuvien tuottajista.
Tehkää sitä mikä huvittaa eikä sitä mitä opetetaan.

Simo kirjoitti:

Älä ihmeessä opiskele elokuvakerrontaa, tai mitään muutakaan kerrontaa Aristotelesin Runousopin mukaan. Kirja on aikoja sitten vanhentunut, epäselvä ja sotkuinen, eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä tämän päivän elokuvanteon kanssa.
Aristoteles on patsas joka ei vastaa meille kun me kysymme.

Tämä Runousopin valta on peräisin 80-luvun amerikkalaisesta elokuvasta, lähinnä tuottajakaksikko Simpson-Bruckheimerilta. Syd Field ja Robert McKee oppaineen ovat vain tehneet tästä "alku-keskikohta-loppu-"formaatista eräänlaisen käsikirjoitusopastuotteen. Sitä he sitten muuntelevat ja kehittelevät omien tarkoitustensa mukaan. Hupaisin esimerkki tästä on Syd Fieldin kirjan (Screenwriter`s Workbook) "midpoint-scenen" etsiminen. Että jokaisessa hyvässä elokuvassa on muka joku keskikohtakohtaus, joka jakaa tarinan kahteen osaan. Kristus, voiko enää kahjompaa ajattelua olla.
Oletteko muuten huomanneet, että Aristoteles-jengi jättää ne elokuvat analysoimatta, jotka eivät sovi heidän formaattiinsa?

Tässä on takana se, että ns. luovuutta on lähes mahdoton opettaa. Jokaisen on löydettävä oma tyylinsä, aihepiirinsä ja tapansa tehdä. Siinä ei Aristoteles tai mikään muukaan antiikin homekorva paljon auta. Puhumattakaan 80-luvun amerikkalaisista exploitaatio-elokuvien tuottajista.
Tehkää sitä mikä huvittaa eikä sitä mitä opetetaan.

Lue lisää

Moniko henkilö on päässyt osalliseksi luovuutesi hedelmistä? Miten ne on noteerattu alan kilpailuissa? Millä keinoin arvotat omat työsi? Elätätkö itsesi elokuvillasi?

Mikäli "Runousoppi" ei ole alan perusteos, mitä tarjoaisit tilalle?

Töpsel kirjoitti:

Moniko henkilö on päässyt osalliseksi luovuutesi hedelmistä? Miten ne on noteerattu alan kilpailuissa? Millä keinoin arvotat omat työsi? Elätätkö itsesi elokuvillasi?

Mikäli "Runousoppi" ei ole alan perusteos, mitä tarjoaisit tilalle?

Lue lisää

Vastaukseni Töpselin kuulustelupalstan kysymyksiin:

1. Moniko henkilö on päässyt osalliseksi luovuutesi hedelmistä?
-- Valitettavan moni. Olen yrittänyt parantaa tasoani, mutta se ei näytä onnistuvan.

2. Miten ne on noteerattu alan kilpailuissa?
-- Olen aina ollut ensimmäinen jos lasketaan peräpäästä.

3. Millä keinoin arvotat omat työsi?
-- Rahan avulla.

4. Elätätkö itsesi elokuvillasi?
-- Päinvastoin, teokseni pitävät minut nälässä.

Oletan että näiden kysymysten tarkoituksena oli vähentää minun mielipiteeni arvoa. Toivottavasti vastaukseni vahvistavat tätä ajatussuuntaa.

En tarjoa Aristotelesin Runousopin tilalle mitään. Jörn Donner sanoi aikanaan telkkarimainoksessa:
"Lukeminen kannattaa aina." Se on totta. Hänen omien teoksiensa kohdalla asia on kuitenkin kyseenalainen, he-he. No, ei sentään.

Alan perusteoksia ovat käsikirjoitukset. Niitä voi tilata netin kautta. Tilatkaa kaksi; se paras elokuva ja se kauhein romuläjä minkä voitte kuvitella. Sen jälkään omia juttuja väsäämään. Katsoessa sitten koko kauheus paljastuu.
Ai niin, yksi juttu meinasi unohtua: kukaan ei kuitenkaan tiedä mistään mitään, joten älkää välittäkö kritiikeistä. Ei Marco Bjurströmkään välitä. Ja pakatkaa huumori kameralaukkuun.
Onnea matkaan.

Kiitos vastauksesta.. mistähän näitä kirjoja saisi. Erityisesti kiinostaa tuo näyttelijän ohjaaminen ja elokuvamusiikki kirja. Minkä hintaisia ne ovat?